Kummeista

[ulriikka]

Haluaisin kovasti pyytää veljeäni ja hänen vaimoaan kummeiksi lapsellemme, mutta heillä on jo kaksi kummilasta jo olemassa minun isosiskon lapsi ja tätimme lapsi.

En tiedä kehtaanko pyytää heitä kummeiksi ja jos he eivät kehtaa kieltäytyä vaikka eivät enää haluaisikkaan ainuttakaan kummilasta. Tuntuuko tommonen 3 kummilasta painotaakalta että kaikille pitäisi jotain olla aina ostamassa.

 

[Äippä82]

Tuo on kinkkinen kysymys.
Onko heillä omia lapsia? Jos ei vielä, hankkivatko mahdollisesti? Jos minulla olisi kummilapsia 3 ja vielä pari omaa lasta... HUH!
Voithan aina kysyä, mutta anna heidän harkita aivan rauhassa. Toivottavasti suostuvat ja saat lapsellesi haluamasi kummit.

 

[?]

Riippuu hyvin paljon henkilöstä. Ystävälläni on 8 kummilasta eikä edelleenkään kieltäydy, jos pyydetään kummiksi. Hänestä on ihanaa ostaa lahjoja kummilapsille ja käydä heitä moikkaamassa. Eli se on hyvin paljon persoonasta kiinni, toisista kummilapset on ihania ja toisille niistä on ns. vaivaa.

 

[*]

Siskollani on juuri tuo kolme kummilasta eikä ole tuottanut mitään ongelmia. Olisi kyllä kieltäytynyt jos tuntuisi liian suurelta määrältä. Hän on vielä jokaiselle sylikummi. Luulen kuitenkin että se kolme alkaa olla maksimimäärä kun on vielä yksi omakin

 

[+++]

Hei!

Minulla on 6 kummilasta ja sisarusteni lapset sen lisäksi. Miksi et pyytäisi kummiksi jotain sellaista, jolla kummilapsia ei vielä ole? Tämä määrä muistettavaa on jo aika ärsyttävää (rahallisestikin, kun kaikki kuitenkin jotakin odottavat aina syntymäpäivänä ja jouluna).
Muistan kun sain ensimmäisen kummilapseni ja olin asiasta todella onnellinen. Toisestakin vielä, sen jälkeen jokainen kummiksi ryhtyminen on ollut vähän ""pakko"" ja lapset ovat jääneet todella vähälle huomiolle. Yhtäkään en ole nähnyt kuin kerran ja lapsi täyttää kohta 7 vuotta. Ja se on oikeasti surullista.

Todennäköistä tosin on, että veljesi muistaa lastasi jokatapauksessa, mutta...

 

[Pive]

Itselläni on 2kummipoikaa ja tyttö. Nyt on oma tulossa (rv 40+2). En ole kokenut kummilasten määrää liian suureksi, mutta ehkä miettisin, jos minua vielä pyydettäisiin 4:nen lapsen kummiksi. Se riippuu niin persoonasta ja onko omia lapsia jne.

 

[Sanna A]

Itselläni on 5 kummilasta ikäjakaumalla 4-16 -vuotta. Hyvin olen kaikkien kanssa tullut toimeen, muistanut, viettänyt aikaa, tavannut jne.
3 lasta on sukulaisten lapsi ja 2 ystävien...tulee muutenkin oltua niin paljon tekemisissä, että kummilapsista ""huolehtiminen"" menee melkein vahingossa siinä samassa.
En usko, että tämä ensimmäinen oma lapsi muuttaa kuviota mitenkään...

 

[Minna]

Mutta entäpä jos ei ole ketään ketä pyytää kummiksi? Olin aina ajatellut että parhaasta ystävästäni tulee kummi lapselleni.. Nyt on kuitenkin niin, että häneen en ole ollut tekemisissä oikeastaan koko raskausaikana. Siitä päivästä kun kerroin saavani lapsen olemme tavanneet kaksi kertaa. Yhteydenpito muutenkin on olematonta hänen kiireidensa vuoksi.. Yht äkkiä hänellä on aina jotain kun ehdotan tapaamista.. Sellainenko kummiksi? Muitakaan vaihtoehtoja en vielä ole keksinyt.. Nyt raskausviikkoja 26, onneksi on vielä aikaa..

 

[Minnalle]

Sinuna en ehkä pyytäisi. Meilläkin oli vaihtoehdot aika vähissä. Pyysimme sitten yhtä miehen ystävää vaimoineen. Ovat käyneet meillä tasan kerran pikaisesti. Nyt lapsi 9 kk vanha. Sinnepäin kyllä pitäisi mennä, mutta tännepäin on muka niin pitkä matka. Meillä sentään jo 3 lasta ja he lapsettomia. Joten kyllä heidän pitäisi olla helpompi liikkua. Toki mielellään menemme, jos kutsutaan. Mutta kutsua ei ole kuulunut. Muuten emme sielläpäin liiku (olettavat niin) ja sanovat aina, että poiketkaa ohi kulkiessa.
En sitten tiedä eivätkö kehdanneet kieltäytyä. Tämä miehen ystävä vielä kehtasi sanoa, että se on kunnia asia.
Mietippä sukulaiset uudestaan läpi. Vaikka ette olisi olleet paljon tekemisissä, niin ehkäpä kummilapsi muuttaa tilanteen.
Vaikea tilanne, tiedän omasta kokemuksesta. Luulen vain, että sukulainen on ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto. Eräs entinen ystävä (entinen todella nykyään) muuttui myös minun ensimmäisen raskauden myötä. Joskus olin varma, että hänestä ilman muuta tulee lapseni kummi. Häneltä ei enää löytynyt aikaa. Ja vaikka sai myöhemmin oman lapsen, kehtasi sanoa, että meillä on niin erilainen elämäntilanne että siksi ei olla tekemisissä paljoa.