kummeista..

[vieras]

ja sä taidat ottaa kummiuden vähän liian vakavissas.. mitäs ite syötän skeidaa ja turhia odotuksia niille lapsilles heidän kummeistaan

Peesaan =)

 

[ap]

miksi ap ei kerro syytä etteivät itse vaivaudu kummeille kylään?vaan odotetaan surkeina kotona milloin kummit saapuvat vai saapuvatko ikinä!!

me käytiin aina kummeilla kylässä..aina niinpäin..ei ne meille koskaan päässeet..aina joku syy..eikö ihmiset osaa kieltäytyä kun voivat?
lapsilla on kyl ns. varakummit jotka muistaa..mut miks perkele ei ihmiset osaa kieltäytyä?? meillä tämä kummeus kuuluu uskonnon takia läheiseksi asiaksi..

Uskovaiset harvoin käyttävät sanaa perkele tässä yhteydessä

kyllä mä käytän..ei ole niin kiree pipo

 

[Elämänlanka]

Minulla on viisi kummilasta (24, 20, 19, 18, ja 4) Ja neljä vanhinta ovat sisarusteni tai ex-mieheni sisarusten lapsia. Ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin omat lapseni. Heille minulla ei valitettavasti ollut aikaa ja voimia olla sellainen kummi kuin olisin halunnut olla. Nuorin kummilapseni on parhaan ystävättäreni poika ja hänelle voin, jaksan ja ehdin olemaan sellainen kuin kummin haluan olevan, eli ns. läsnä oleva aikuinen. Ystävättäreni tiesi jo minut kummiksi pyytäessään, ettei minulla ole rahaa lahjoihin mutta aikaa lapselle sitäkin enemmän. Kummipoikani kanssa meillä on ihania yhteisiä hetkiä. Joskus hän tulee luokseni yökylään (kuopukseni 13 v. poika on pienen pojan idoli ja myös tärkeä ihminen), askartelemme, leivomme, luemme ts. ihan arkisia juttuja mutta ne ovat pojalle tärkeitä. Koen ja tunnen olevani tärkeä ihminen tuolle pienelle ihmiselle ja juuri sitä minun mielestäni kummius on. Tottakai lahjojakin ostan, mutta ne eivät ole pääasia. Neulon paljon ja kummipoikani saa usein sukat tai lapaset mukaansa. Kerran neuloin äidilleen lapasia, johon poika sanoi, ettei kummitäti saa neuloa kuin vain hänelle! Toivon, että suhde tähän pieneen ihmiseen säilyy ja vahvistuu ja saan jatkossakin olla yksi tärkeä aikuinen hänen elämässään.

 

[ööö]

hoh hoijaa. mua ei oo omat kummit muistanut mitenkään. no, joku joulukortti silloin tällöin, mutta en mä mitenkään katkera lapsi ollut, enkä oo vieläkään. ehkä se ei oo niin vakavaa, että on sattunut kummit, jotka ei muista koko aikaa... onhan niitä muitakin ihmisiä siinä ympärillä...