Kummeista

[KiiajaVille]

Tuli hieman ongelmallinen tilanne.
Meidän vauvalle pitäisi valita kummit.
Vanhemmathan päättää ketä kummeiksi kutsutaan mutta aina tämmöisissä tilanteissa tulee mietittyä suvun suhteita ja muiden mahdollisia loukkaantumisia.

Oma kummipoikani pääsi tänä kesänä ripille. Nyt kuulemma olisi jotain toiveita joko hänellä itsellään tai pojan äidillä että pääsisi meidän vauvamme kummiksi.

Jossain vaiheessa mietin itsekin sitä mahdollisuutta mutta hylkäsin sen samantien koska kuulostaisi aika oudolta että mun kummipoika olisi myös mun lapseni kummi.

Mitä mieltä muut tästä tilanteesta?

 

[vera]

Kyl mun mielestä kummilapsi voi olla omankin lapsen kummi...Miksei

 

[*]

ei se minusta mitenkään outoa ole, mutta älä ota kummiksi vain siksi että joku muu haluaa niin. Halun pitää lähteä teistä vanhemmista itsestään.

 

[olgaoskari]

Jos kummipoikasi itse lapsenne kummiksi haluaa en näkisi tilanteessa mitää "outoa".
Toinen juttu sitten, jos kummipoikasi äiti on häntä "tuputtamassa" kummiksi lapsellenne...

 

[Team Switzerland]

Ei kuulosta ongelmalta

 

[Gekkolisko]

Mun mielestä siinä ei ole mitään erikoista, että kummipojastas tulisi vauvas kummi. Päinvastoin, sehän osottaa, et sulla ja pojalla on olleet hyvät välit ja lämmin suhde, kun haluat pojan tulevan lapsesi kummiks.
Sen sijaan pyytäisin ainakin kaksi muutakin, jo hieman vanhempaa ja enemmän elämää nähnyttäkin aikuista lapsen kummeiksi.

 

[piiperö]

Jos vain itse haluaisitte hänet kummiksi niin mikäs siinä. Minä olen oman sylikummini pojan sylikummi. Ja jos meille lapsi tulee sen jälkeen kun tämä poika on päässyt ripille niin taatusti pyydetään häntä.

Mutta jos ette itse halua pyytää tätä kummipoikaasi niin älkää pyytäkö.

Aina ei voi eikä tarvitse ajatella sukua. Joskus, tai tottapuhuen, useimmiten. On paras vain ajatella omaa perhettänne ja sen etua.

Te pyydätte kummeiksi juuri niitä keitä itse haluatte ja keiden uskotte olevan lapsellenne parhaimmat ja läheisimmät.

Meillä kaksi lasta ja heidän kummit suvusta. Nyt kolmas masussa ja vähän luulen ettei suvusta tulee yhtään vaan eräitä hyviä ystäviämme pyydämme.

 

[sinippa]

Mulla on tavallaan samanlainen tilanne. Olen siis kummisetäni tyttären kummitäti saattaa kuulostaa oudolta, muuta eihän tässä mitään kummallista loppujen lopuksi ole. Itsekin aloin kummiksi juuri ripille pääsyn jälkeen, 15 -vuotiaana. Mielestäni tälläinen ratkaisu on toisaalta mukavakin sen kummilapsen kannalta ; kummi on nuori ja tulee varmasti ymmärtämään kummilastaan hyvin tämän kasvaessa. Itse en tunne olevani pelkkä kummi, vaan myös ystävä. Älä siis epäröi tilannetta, vaan anna kummipoikasi ryhtyä lapsesi kummiksi! (Toisaalta hän ei ole enää virallisesti kummipoikasi, eikös kummius jatku siihen saakka kun kummilapsi pääsee ripille?)

 

[jenni1]

Jos otatte tuon pojan ns "pikkukummiksi"? Eli ihan "oikeat" kummit+ tämä poika?

 

[KiiajaVille]

Tarkoitus on tosiaan ollut että olisi ns. poikakummi. Sylikummit on erikseen sitten.

Mukava kuulla ettei tässä ratkaisussa olisi oikeasti mitään ongelmaa.

 

[Aaban]

Takerrun taas tähän sylikummi käsitteeseen... Kirkko ei sellaista tunnekaan vaan kaikki kummit ovat saman arvoisia riippumatta siitä, kuka lasta kasteen aikan pitää sylissään(sehän voi olla myös isä tai äiti). B) Mutta miksipä ei oma kummipoika kummina voisi olla.