Kummassa vika, klassisesti?

[???]

Olenko vaan neuroottinen, vai ärsyttäisikö muitakin? Esim. kun mies siivoaa lasten leluja, niin heittelee ne sikin sokin samaan koppaan, vaikka niille on kaikille omat kopat. Sitten lapset tietysti minulta kyselevät että missä se ja se lelu on, eikä minulla ole harmainta hajuakaan, eikä mies todella muista mihin koppaan on laittanut. Sitten sitä yhtä tiettyä barbikenkää etsitään joka kopasta.

Tai kun vaikkapa ripustaa pyykkiä, niin ei viitsi/muista purauttaa niistä ensin ryppyjä, vaan laittaa ne oikomatta narulle, jolloin ne kuivuu ihan korpuiksi ryppyyn. Ja koska minä en jaksa silittää, niin pyykkihuolto on kokonaan mun vastuulla, miehen ripustamat saa kumminkin pestä uudelleen.

Tai vaikkapa se, että jättelee vaatteitaan olohuoneen sohvalle. Saattaa riisua siihen illalla ja pukea aamulla eri vaatteet ja lopulta raahaan läjän puolipitoisia vaatteita pyykkiin.

Onko nämä nyt esim. sellaisia, että täytyy vaan sopeutua? Kun ei vaan mene perille, vaikka kuinka monta kertaa kilahtaa. Pitääkö vaan sietää ja sopeutua?

 

[ainoa vaihtoehto]

Tuo on täysin kestämätön tilanne enkä näe syytä miksi jatkaisit noin vaikeaa parisuhdetta. On ihan turha odottaa että mies muuttuu joten jätä se narsisti sika! Voimia!

 

[astrolabe]

Miksi pitää kilahtaa? Lapset siivotkoot itse lelunsa, jos niiden oikea järjestys on niin tärkeä. Emmie ainakaan oo siivonnut lasteni leluja vuosikausiin. Jos osaa kysellä tietyn barbien kengän perään, osaa itse myös laittaa lelut koppaan.

Pyykeistä sanoisin vaan nätisti, että eivät kuivu hyvin, jos kurtussa. Ja että välttyy silittämiseltä, jos rapsasee suoraksi ennen kuivumaan laittamista. Saattaisin myös vinkata, että kuivausrummulla säästyisi moiselta kokonaan.

 

[Dumle]

Ei kummassakaan ole vika. Teillä on vaan erilaiset käsitykset siisteydestä ja siivoamisesta.
Mutta sä et pysty toista muuttamaan. Jos asiallinen keskustelu ei ole tuottanut tulosta niin sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sä sopeudut, tai sitten eroat. Mieti kumpi on viisaampaa.
Karua, mutta totta.

 

["a p"]

Miksi pitää kilahtaa? Lapset siivotkoot itse lelunsa, jos niiden oikea järjestys on niin tärkeä. Emmie ainakaan oo siivonnut lasteni leluja vuosikausiin. Jos osaa kysellä tietyn barbien kengän perään, osaa itse myös laittaa lelut koppaan.

Pyykeistä sanoisin vaan nätisti, että eivät kuivu hyvin, jos kurtussa. Ja että välttyy silittämiseltä, jos rapsasee suoraksi ennen kuivumaan laittamista. Saattaisin myös vinkata, että kuivausrummulla säästyisi moiselta kokonaan.

Koska nätisti sanominen ei auta? Meidän lapset on 2v, eikä kyllä ihan itsenäisesti suju tuo siivoaminen. Kyllä siihen vielä aikuinen kaivataan apuun. Silti osaavat kyllä kysellä tiettyä lelua ja juuri se on sitten saatava tai tulee poru.

Pyykeistä olen nyt 4 vuotta sanonut nätisti. Ei auta. Kuivausrumpu on hankintalistalla, mutta ei nyt ihan ensiksi, kun muutakin hankittavaa on, eikä rahaa rajattomasti.

 

[iu]

Samantyyppisiä ilmiöitä on täällä katseltu jo kolmekymmentä vuotta. Noh, lienee mullakin ne omat kestoärsytystavat, joiden kanssa ton möllin on vain elettävä, joten tasoissa kait ollaan.

 

[no ei kiva]

Ei kummassakaan ole vika. Teillä on vaan erilaiset käsitykset siisteydestä ja siivoamisesta.
Mutta sä et pysty toista muuttamaan. Jos asiallinen keskustelu ei ole tuottanut tulosta niin sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sä sopeudut, tai sitten eroat. Mieti kumpi on viisaampaa.
Karua, mutta totta.

Ei se ihan noinkaan onneksi ole. Pitää kokeilla muitakin vaihtoehtoja kuin asiallista keskustelua, jos se surisee pään läpi. Puolipitoiset vaatteet kerätään ajoittain ja läiskäistään miehen lempipaikkaan tämän lajiteltaviksi. Vaikka sitten autoon, jos on siitä tarkka. Tai ne sullotaan sunnuntain kuluessa miehen työhousuja täyttämään, ja jos niitä riittää paitaankin, niin siitähän saa hienon täytetyn nuken, joka löytyy miehen peiton alta. Ilmoitetaan tietysti etukäteen, että politiikka tulee olemaan tämä, jolloin asiassa ei ole suurempaa epäreiluutta.

Mutta kannattanee muistaa, että miehen ja naisen näkemysten väliltä olisi hyvä löytää joku keskiarvo, jonka kuitenkin pitäisi painottua naiseen päin jos hän on pääasiallinen huushollaaja - se on silloin hänen työpaikkansa ja hänen sanomisillaan pitää olla periaatteessa suurempi painoarvo. Mutta kannattaa valita mitkä ovat niitä tärkeimpiä muutettavia asioita, ja antaa hyvitystä vähemmän tärkeissä. Esimerkiksi miehelle voi olla yksi lelulaatikko, johon paiskataan lajittelemattomat. Lapset tietävät sitten sieltä etsiä kadonneita aarteitaan.