Kumman vanhemman SINÄ olisit valinnut, jos vanhempasi olisivat eronneet lapsuudessasi?

[vieras*]

Todennäköisesti olisin halunnut isälle, mutta valinnut äidin velvollisuudentunteesta/pelosta/miellyttämisentarpeesta.

 

[Kiiltävä ydinperhe]

Isän. Isä me meidät muutenkin kasvatti ja hoiti rakkaudella.

 

[.-]

Äidin ehdottomasti, isä oli ja on melkonen tyranni.

 

[Äiti vai isä]

Kuulostaa surulliselta, että näin monella on ollut niin huono ja etäinen suhde äitiinsä, että valitsisi mielummin isän.

Samaa minäkin mietin ja ihmettelin. Voiko oikeasti olla näin?
Onko niin, että isän / miehen on helpompaa vain olla? Äiti kantaa helposti kaikesta tasa-arvoisuudesta huolimatta edelleenkin suurimman osan perheen sisäisestä vastuusta. Äiti sitten "nalkuttaa", isä tekee mitä tekee, mutta leikkii lasten kanssa kunnolla omistautuen silloin harvoin, kun on läsnä. Äiti hoitaa pyykit, ruuan ja siivouksen eikä aikaa leikille ja omistautumiselle ole niin paljoa. Aiheuttaako tämä sen, että lapset ajattelevat isän olevan kivempi? Ja aikuisena muistamme isän olleen "se kiva tyyppi".

Olen usein miettinyt asiaa myös omassa perheessämme. Olemme ydinperhe, kaksi lasta. Valitettavasti minä olen usein se, joka nalkuttaa. Mies on paljon pois kotoa, mutta sitten kun on lasten kanssa, omistautuu hän heille kunnolla. Ja minä koen tästä huonoa omatuntoa, kun samaan aikaan siivoan jotain keittiötä, täytän tai tyhjennän pyykkikonetta jne...

 

["harmaa"]

Äidin. Isäni oli kyllä ihan hyvä isä, mutta isäni ja minä olemme luonteiltamme niin erilaisia, että minusta on aina tuntunut, että isä ei oikein ymmärrä minua enkä minä isää. Isä myös teki pitkiä työpäiviä, ja oli kotona aika etäinen, ei viettänyt paljon aikaa meidän lasten kanssa. Ihan hyvät välit meillä kyllä on aina ollut, mutta äiti on läheisempi ihan jo sen vuoksi, että äiti ja minä ymmärrämme toisiamme paremmin ja tulemme juttuun hyvin.

Olen kyllä hieman kateellinen niille, jotka eivät olisi voineet valita. Te olette todella onnekkaita.

 

["harmaa"]

Onko niin, että isän / miehen on helpompaa vain olla? Äiti kantaa helposti kaikesta tasa-arvoisuudesta huolimatta edelleenkin suurimman osan perheen sisäisestä vastuusta. Äiti sitten "nalkuttaa", isä tekee mitä tekee, mutta leikkii lasten kanssa kunnolla omistautuen silloin harvoin, kun on läsnä. Äiti hoitaa pyykit, ruuan ja siivouksen eikä aikaa leikille ja omistautumiselle ole niin paljoa. Aiheuttaako tämä sen, että lapset ajattelevat isän olevan kivempi? Ja aikuisena muistamme isän olleen "se kiva tyyppi".

Mä olen se mielummin isänsä luo halunnut 80-luvun vuoroviikkolapsi aiemmasta vastauksesta.

Meillä isä oli tosi osallistuva. Teki yleensä ruuan, tiskasi, vietti paljon aikaa mun kanssa. Isältäni mä opin ruuanlaiton alkeet, lukutaidon, vaikka mitä. Äiti kasvatti piiskaamalla (isän huutaessa vieressä että älä lyö sitä lasta), isä lempeästi ohjaamalla. Mä olin täysin isän tyttö. Jossain vaiheessa se oli ulkomailla töissä useamman kuukauden ja otti mut sinne mukaan. Äitiä ei haitannut ettei se mua nähnyt moneen kuukauteen, uusi mies oli kaikki kaikessa...

Valitettavasti asiat muuttui ajan saatossa ja isälläni vinksahti jotenkin päässä. Se hylkäsi mut murrosikäisenä.

 

["Sadie"]

Isän.

 

[jdfkjdkf]

Äidin ilman muuta. Mutta ei minulla varmaan olisi ollut muuta vaihtoehtoakaan, sillä tuskinpa isä olisi edes hoitovastuuta meistä lapsista halunnut.

 

[5+2+lemmikit]

äidin, ehdottomasti

 

[En osaa sanoa]

[QUOTE="harmaa";29615428]
Olen kyllä hieman kateellinen niille, jotka eivät olisi voineet valita. Te olette todella onnekkaita.[/QUOTE]

Minä myös niille, joiden vanhemmat on kiistelleet kumpi SAA lapsen! Meillä kun tosiaan isälle oli ihan sama, ja äiti halusi minut mukaansa koska ei muuten olisi saanut kunnalta asuntoa... Tuntuu hurjalta ja epäreilulta että joillakin on kaksi vanhempaa jotka on ihan halunneet halunneet pitää lapsen, siis ihan lapsen itsensä takia. Vaikea edes kuvitella miltä sellainen tuntuu :/.

 

["vieras."]

Todennäköisesti olisin valinnut äitin, koska niin olisi kuulunut valita, vaikka olisin tahtonut isän ja isä olisi/on parempi vanhempi.

 

[-]

Äidin tietysti. Ei sillä, että isässäni olisi mitään vikaa, mutta olen kokenut äitini läheisemmäksi. Molemmat on mahtavia tyyppejä ja parhaimmat vanhemmat mitä voisin kuvitella. Ovat onneksi yhdessä edelleen.