Kumman valitsisit?

[kysymys]

Kyse miehistä ja parisuhteesta
ja tiedän, ettei kyse ole pelkästään omasta valinnasta vaan myös kyseisistä miehistä ja heidän tahdostaa.

eli mies
a) nykyinen, jonka kanssa olet ollut parisuhteessa muutaman vuoden ja kihloissa. Ei lapsia. Turvallinen ja luotettava mies. Kaikin puolin ihana, mutta se "jokin" vain puuttuu tai on kadonnut. Ei ota paljoa vastuuta eikä huomioi. Osoittaa rakkauttaan tekemällä kovasti töitä, mutta on paljon pois kotoa. Suhde muistuttaa enemmänkin ystävyyttä. Hellyys, romantiikka ja erotiikka puuttuu.

b) ihastus, joka antaa huomiota ja on osoittanut kiinnostuksen. Silmät joihin voisi eksyä. Kemiat pelaa ja välillänne on tietynlaista latausta ja jännitettä. Et voi olla ajattelematta häntä. ...mutta. Et tunne häntä kunnolla vielä, onko hän luotettava ja turvallinen vai ei.

 

[B]

Saattaisin kaatua tuon B puoleen.

 

[näin minä]

ihan ensiksi yrittäisin saada nykyisen suhteen toimimaan ja jos se ei tuottaisi tulosta niin valitsisin herra b:n

 

[ap]

kiitos vastauksista.. yritän tässä jäsentää omia ajatuksiani vain ja saada jotain tolkkua taas tähän elämään.

 

[vieras]

Helppo vastata: tottakai a (meillä nyt tosin on vielä hellyyttä ja erotiikkaakin joskus)

Olen kokenut tuon b:n mieheni kanssa suhteemme alussa. Minun ei tarvitse kokea sitä uudestaan ja kun kuitenkin tiedän, että hyvin harvassa on niin upeaa miestä kuin minulla.

 

[halipupu]

En vastaa suoraan kysymykseesi vaan ehdotan että puhut nykyiselle miehellesi miltä susta tuntuu ja mitä kaipaat suhteeseenne. Yleensä miehet ei hiffaa noita asioita itse tai ainakin unohtavat ne vuosien mittaan, ikävä kyllä.

 

[ap]

Helppo vastata: tottakai a (meillä nyt tosin on vielä hellyyttä ja erotiikkaakin joskus)

Olen kokenut tuon b:n mieheni kanssa suhteemme alussa. Minun ei tarvitse kokea sitä uudestaan ja kun kuitenkin tiedän, että hyvin harvassa on niin upeaa miestä kuin minulla.

Niin... minä en oikeastaan enää edes muista miksi hullaannuin nykyiseen mieheen. Enää aikoihin hän ei ole saanut minua tuntemaan vatsassa perhosia, jos sitä nyt alussakaan teki.

Pelkään sitä, että herra a:n kanssa joskus tulevaisuudessa olen väsynyt äiti, joka kantaa yksin vastuun lapsista, hoitaa kotia ja pitää kulissit yllä. Näin meillä oli lapsuuden kodissa ja se ei päättynyt hyvin.

 

[vieras]

Kun ei ole lapsia, olet mielstäni vapaampi tekemään asioita joita haluat ajattelematta sen enempää muita. En tarkoita että pitäs itsekkäästi "käyttää" miehiä, mutta esim mulla tilanne että mieheen ei le juuri mitään tunteita enää. Ei olla naimisissa mutta yhteinen asunto (ja laina) ja lapset. Ei voi vain lähteä vaikka mieli tekisi ja sydän itkee. Uutta miestä mulla ei ole tiedossa, mutta jos mä olisin sä, lähtisin etsimään onnea. TOSIN, kaikki suhteet arkistuu joskus, se pitää muistaa.

 

[ap]

En vastaa suoraan kysymykseesi vaan ehdotan että puhut nykyiselle miehellesi miltä susta tuntuu ja mitä kaipaat suhteeseenne. Yleensä miehet ei hiffaa noita asioita itse tai ainakin unohtavat ne vuosien mittaan, ikävä kyllä.

Olen yrittänyt. Tuntuu tietenkin helpolta vaihtoehdolta tässä vaiheessa (ei lapsia) vain lähteä pois, kuin alkaa nostamaan kissa pöydälle.

Ongelma on myös se, että hän ei kuuntele. Tai kuuntelee, mutta mikään ei muutu. Hän ei pysty muuttumaan. Eikä hän pysty puhumaan asioista. Yleensä se menee sitten minun yksinpuheluksi se keskustelu. Mietin, että täytyykö kaikki tämä vaiva tosiaan nähdä keskinkertaisen suhteen vuoksi.

 

[ap]

Kun ei ole lapsia, olet mielstäni vapaampi tekemään asioita joita haluat ajattelematta sen enempää muita. En tarkoita että pitäs itsekkäästi "käyttää" miehiä, mutta esim mulla tilanne että mieheen ei le juuri mitään tunteita enää. Ei olla naimisissa mutta yhteinen asunto (ja laina) ja lapset. Ei voi vain lähteä vaikka mieli tekisi ja sydän itkee. Uutta miestä mulla ei ole tiedossa, mutta jos mä olisin sä, lähtisin etsimään onnea. TOSIN, kaikki suhteet arkistuu joskus, se pitää muistaa.

Niin. Sitäkin olen miettinyt, että onko tämä sama asia edessä kuitenkin uudessa parisuhteessa. Että kannattaako tästä nykyisestä miehestä luopua, joka on kaikin puolin ihana ihminen. Välillämme en vain tunne sitä romanttista rakkautta enää.

 

[vieras]

Helppo vastata: tottakai a (meillä nyt tosin on vielä hellyyttä ja erotiikkaakin joskus)

Olen kokenut tuon b:n mieheni kanssa suhteemme alussa. Minun ei tarvitse kokea sitä uudestaan ja kun kuitenkin tiedän, että hyvin harvassa on niin upeaa miestä kuin minulla.

Niin... minä en oikeastaan enää edes muista miksi hullaannuin nykyiseen mieheen. Enää aikoihin hän ei ole saanut minua tuntemaan vatsassa perhosia, jos sitä nyt alussakaan teki.

Pelkään sitä, että herra a:n kanssa joskus tulevaisuudessa olen väsynyt äiti, joka kantaa yksin vastuun lapsista, hoitaa kotia ja pitää kulissit yllä. Näin meillä oli lapsuuden kodissa ja se ei päättynyt hyvin.

Mistä tiedät, ettet herra b:n kanssa tulisi joskus tulevaisuudessa olemaan väsynyt äiti jne? Ja kun kerran et tiedä edes voiko häneen luottaa, voit tulla olemaan myös petetty? Entä jos olette b:n kanssa niin erilaisia, ettei sitä ystävyyttäkään ole alkuhuuman mentyä?

Mutta toisaalta, jos kerran ajatuksesi juoksevat tuohon suuntaan, ehkä miehesi kannalta olisi parempi, että eroaisitte.
Hän varmaan kokee suhteenne ihan eri tavalla ja ansaitsisi kumppanin joka tuntee samoin.

 

[sama vieras]

Se "romanttinen rakkaus" on yliarvostettua hömpötystä, joka kestää maksimissaan 2 vuotta.
Naiset on lukeneet liikaa harlekiineja...

Parhaiten parisuhde onnistuu, kun siinä on ystävyyttä ja kumppanuutta, harrastetaan yhdessä kodin ulkopuolella, on yhteisiä ystäviä, mutta myös erillisyyttä.

Ei ole olemassa vuosia jatkuvaa intohimoa ja perhosia vatsassa... jos sitä elämältään haluaa, pitää sitä miestä vaihtaa vähintään 2 vuoden välein.

 

[ap]

Helppo vastata: tottakai a (meillä nyt tosin on vielä hellyyttä ja erotiikkaakin joskus)

Olen kokenut tuon b:n mieheni kanssa suhteemme alussa. Minun ei tarvitse kokea sitä uudestaan ja kun kuitenkin tiedän, että hyvin harvassa on niin upeaa miestä kuin minulla.

Niin... minä en oikeastaan enää edes muista miksi hullaannuin nykyiseen mieheen. Enää aikoihin hän ei ole saanut minua tuntemaan vatsassa perhosia, jos sitä nyt alussakaan teki.

Pelkään sitä, että herra a:n kanssa joskus tulevaisuudessa olen väsynyt äiti, joka kantaa yksin vastuun lapsista, hoitaa kotia ja pitää kulissit yllä. Näin meillä oli lapsuuden kodissa ja se ei päättynyt hyvin.

Mistä tiedät, ettet herra b:n kanssa tulisi joskus tulevaisuudessa olemaan väsynyt äiti jne? Ja kun kerran et tiedä edes voiko häneen luottaa, voit tulla olemaan myös petetty? Entä jos olette b:n kanssa niin erilaisia, ettei sitä ystävyyttäkään ole alkuhuuman mentyä?

Mutta toisaalta, jos kerran ajatuksesi juoksevat tuohon suuntaan, ehkä miehesi kannalta olisi parempi, että eroaisitte.
Hän varmaan kokee suhteenne ihan eri tavalla ja ansaitsisi kumppanin joka tuntee samoin.

En tiedäkään sitä ja se myös arveluttaa. Ehkä parasta olisi erota nykyisestä ja olla vain yksin ja katsella elämää ilman sen suurempia mies-kuvioita. Tiedän ettei tämä ole reilua nykyiselle miehelle. Rakastan häntä kuitenkin jollain tasolla, enkä halua loukata. Tiedän, että hän rakentaa nyt koko tulevaisuuttaan minun varaani ja se ahdistaa hirveästi.

 

[ap]

Se "romanttinen rakkaus" on yliarvostettua hömpötystä, joka kestää maksimissaan 2 vuotta.
Naiset on lukeneet liikaa harlekiineja...

Parhaiten parisuhde onnistuu, kun siinä on ystävyyttä ja kumppanuutta, harrastetaan yhdessä kodin ulkopuolella, on yhteisiä ystäviä, mutta myös erillisyyttä.

Ei ole olemassa vuosia jatkuvaa intohimoa ja perhosia vatsassa... jos sitä elämältään haluaa, pitää sitä miestä vaihtaa vähintään 2 vuoden välein.

En ole lukenut elämässäni yhtäkään harlekiinia. Romanttinen rakkaus on mielestäni sitä, että haluaa käpertyä toisen kainaloon (edes joskus) ja olla lähellä fyysisesti ja henkisesti. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole. Minua kiinnostaa kulttuuri ja taide, miestä taas ei niin yhtään.
Yhteinen (melko vähäinen) aika kuluu nykyään televisiota katsellessa.

Tuntuu, etten saa/uskalla olla heikko nykyisessä suhteessa. Kaipaan miestä, joka on tukena ja vahvempi kuin minä (tai vähintään yhtä vahva).

 

[vieras]

Se "romanttinen rakkaus" on yliarvostettua hömpötystä, joka kestää maksimissaan 2 vuotta.
Naiset on lukeneet liikaa harlekiineja...

Parhaiten parisuhde onnistuu, kun siinä on ystävyyttä ja kumppanuutta, harrastetaan yhdessä kodin ulkopuolella, on yhteisiä ystäviä, mutta myös erillisyyttä.

Ei ole olemassa vuosia jatkuvaa intohimoa ja perhosia vatsassa... jos sitä elämältään haluaa, pitää sitä miestä vaihtaa vähintään 2 vuoden välein.

En ole lukenut elämässäni yhtäkään harlekiinia. Romanttinen rakkaus on mielestäni sitä, että haluaa käpertyä toisen kainaloon (edes joskus) ja olla lähellä fyysisesti ja henkisesti. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole. Minua kiinnostaa kulttuuri ja taide, miestä taas ei niin yhtään.
Yhteinen (melko vähäinen) aika kuluu nykyään televisiota katsellessa.

Tuntuu, etten saa/uskalla olla heikko nykyisessä suhteessa. Kaipaan miestä, joka on tukena ja vahvempi kuin minä (tai vähintään yhtä vahva).

Ettekö voi löytää mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Onko kaksi liian erilaista ihmistä yhdessä?

 

[ap]

Se "romanttinen rakkaus" on yliarvostettua hömpötystä, joka kestää maksimissaan 2 vuotta.
Naiset on lukeneet liikaa harlekiineja...

Parhaiten parisuhde onnistuu, kun siinä on ystävyyttä ja kumppanuutta, harrastetaan yhdessä kodin ulkopuolella, on yhteisiä ystäviä, mutta myös erillisyyttä.

Ei ole olemassa vuosia jatkuvaa intohimoa ja perhosia vatsassa... jos sitä elämältään haluaa, pitää sitä miestä vaihtaa vähintään 2 vuoden välein.

En ole lukenut elämässäni yhtäkään harlekiinia. Romanttinen rakkaus on mielestäni sitä, että haluaa käpertyä toisen kainaloon (edes joskus) ja olla lähellä fyysisesti ja henkisesti. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole. Minua kiinnostaa kulttuuri ja taide, miestä taas ei niin yhtään.
Yhteinen (melko vähäinen) aika kuluu nykyään televisiota katsellessa.

Tuntuu, etten saa/uskalla olla heikko nykyisessä suhteessa. Kaipaan miestä, joka on tukena ja vahvempi kuin minä (tai vähintään yhtä vahva).

Ettekö voi löytää mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Onko kaksi liian erilaista ihmistä yhdessä?

En osaa sanoa. Minä pidän kyllä television katselusta, mutta liika on liikaa. Haluaisin tehdä muutakin, nähdä, kokea, tuntea, haistaa ja maistaa!
Tilanne alkaa muistuttaa Break-up -elokuvan alkua pikku hiljaa. Me emme oikeastaan riitele, kumpikaan ei koskaan korota ääntään. Minä kyllä "avaudun" aika ajoin, mutta mies on vain hiljaa. Ehkä olemme lopuksi sitten liian erilaisia. En ole aiemmin ollut näin vakavassa suhteessa, en tiedä yhtään miten asioiden "pitäisi" mennä. Mies on kuitenkin tärkeä minulle ja pelkään yksin olemista.

 

[Non compos mentis]

Kyllä sitä erotiikkaa ja romantiikkaa voi siihen suhteeseen yrittää palauttaa. Vaaralliset miehet vievät kyyneliin.

 

[ap]

Kyllä sitä erotiikkaa ja romantiikkaa voi siihen suhteeseen yrittää palauttaa. Vaaralliset miehet vievät kyyneliin.

Niin, sitähän ei tiedä onko tämä vaihtoehto b vaarallinen vai osoittautuisiko hän juuri siksi oikeaksi..

 

[pienenhetken]

B kuulosti just hyvältä jos kerta ei oo lapsia

 

[Jehnny Tightlips]

Noista vaihtoehdoista a, koska et edes tunne b miestä, etkä tiedä minkälainen hän oikeasti on. Pelkän "sen jonkin" perässä ei kannata lähteä.

 

[vieras]

Kyllä sitä erotiikkaa ja romantiikkaa voi siihen suhteeseen yrittää palauttaa. Vaaralliset miehet vievät kyyneliin.

Niin, sitähän ei tiedä onko tämä vaihtoehto b vaarallinen vai osoittautuisiko hän juuri siksi oikeaksi..

Näyttää, että olet aikalailla jo päättänyt... ja mitä olen lukenut, taitaa olla miehesi kannalta parasta, että teet tuon ratkaisun.

Muista erota ensi nykyisestäsi, ennen kuin aloitat seikkailusi. Voihan se olla "se oikea"? Niitä "oikeita" kun voi olla useitakin. Joillekin "sitä oikeaa" ei olekaan, kun he eivät tiedä, että itsekin pitää sen parisuhteen eteen tehdä jotain.

 

[ap]

eli tässä ei ole teidänkään mielestä selkeää "oikeaa vastausta".
Kiitos kaikille kommentoineille. Kyllä se asia ennen pitkää ratkeaa suuntaan tai toiseen. Voihan olla että nykyinen mieheni jättää minut, kun huomaa etten ole 100% suhteessa enää mukana... (se olisi kyllä minulle tällä hetkellä helpoin vaihtoehto, näin itsekkäästi ajatellen )

 

[ap]

Kyllä sitä erotiikkaa ja romantiikkaa voi siihen suhteeseen yrittää palauttaa. Vaaralliset miehet vievät kyyneliin.

Niin, sitähän ei tiedä onko tämä vaihtoehto b vaarallinen vai osoittautuisiko hän juuri siksi oikeaksi..

Näyttää, että olet aikalailla jo päättänyt... ja mitä olen lukenut, taitaa olla miehesi kannalta parasta, että teet tuon ratkaisun.

Muista erota ensi nykyisestäsi, ennen kuin aloitat seikkailusi. Voihan se olla "se oikea"? Niitä "oikeita" kun voi olla useitakin. Joillekin "sitä oikeaa" ei olekaan, kun he eivät tiedä, että itsekin pitää sen parisuhteen eteen tehdä jotain.

Kiitos kommenteista ja avusta. Missään tapauksessa en vie mitään asiaa eteenpäin tämän uuden miehen kanssa ennen kuin asiat on selvitetty nykyisen kanssa. En haluaisi ikinä loukata häntä. Ja voihan olla, että tekisi hyvää olla hetken aikaa ihan yksinkin.

 

[vieras]

NO, itse aikanaan vastaavanlaisessa tilanteessa valitsin "herra b:N" ja nyt 5v:n yhdessäelon jälkeen MEIDÄN tulinen suhde on juuri tuota "tuttua ja turvallista" ...tuskin mikään suhde kestää tuoreena ja tulisena ikuisesti, itse vaan täytyy kovasti tehdä töitä, että saa asuhteen toimimaan! (ja näin on tarkoitus toimia, monta kertaa vaan mietin, että helpompaa ois erota...)

 

[ap]

NO, itse aikanaan vastaavanlaisessa tilanteessa valitsin "herra b:N" ja nyt 5v:n yhdessäelon jälkeen MEIDÄN tulinen suhde on juuri tuota "tuttua ja turvallista" ...tuskin mikään suhde kestää tuoreena ja tulisena ikuisesti, itse vaan täytyy kovasti tehdä töitä, että saa asuhteen toimimaan! (ja näin on tarkoitus toimia, monta kertaa vaan mietin, että helpompaa ois erota...)

Ja siihenhän täytyy molempien tehdä töitä, että suhde pysyisi toimivana...