Kumman valitset: työn vai lorvimisen? (kun sama palkka/raha molemmista)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mie valitsisin alkuun lorvimisen, mutta muutaman viikon kuluttua alkaisi tympiä niin paljon, että kaipaisin takaisin töihin
 
Työn.. Pää ei kestä toimettomuutta. Kyllä tuon kuukauden kaksi vois just lorvia kotona, mutta sitten alkais jo jouten olo ahistaa.


Mutta eikö kaikilla ole niitä haaveita, jotka toteuttaisi heti, kun ei tarvitsisi käydä töissä ja rahatilanne antaisi kuitenkin myöden?

Näitä "tekisin Kissatalossa vapaaehtoista työtä ja sitten kävisin keittelemässä yksinäisille mummoille kahvia ja veisin niitä pihalle ja sitten keräisin kaikki vanhat valokuvat ja järjestelisin ne kansioihin ja kävisin kansalaisopistolla kutomassa pari mattoa ja sitten sisustaisin makkarin uudestaan jnejnejne".
 
Valitsen lorvimisen. Vielä 10 vuotta sitten olisin todennäköisesti valinnut työn, mutta työyhteisö on muuttunut. Toimintoja on tehostettu niin, ettei kukaan tiedä enää mistään ja jos on joku, joka homman tietäisi ja osaisi, niin hän ei saa tehdä sitä.
 
Olen ollut liian pitkään työttömänä ja työmarkkinatuella. Välillä olen ollut työharjoitteluissa ja saanut silloinkin vain työmarkkinatukea ja ylläpitokorvausta. Olen viihtynyt työharjoitteluissani, mutta ne ilmaiset työharjoittelut tuntuu kyllä jo turhilta, kun ei ne johda ikinä mihinkään palkallisiin töihin, ja muuten elämä on yhtä kituuttamista. Mutta jos oikeasti saisi koulutuksen mukaista työtä ja palkkaa vs kotona oleminen samalla rahalla, menisin kyllä töihin. Saisi olla aikuisten työkavereiden kanssa ja tehdä mielekästä työtä. Ei olisi pitkä koulutus mennyt hukkaan. Ei tarvitsisi koko ajan kotona katella, että tuokin paikka kaipaisi siivoamista. Voisi vaikka tilata joskus siivoojan kotiin. Lomat ja vapaapäivätkin tuntuisi ansaitulta, kun välillä kävisi töissä.
 
Nykyinen työni on ihan ok, mutta esimies on täysi mulkvisti, joten ilman muuta lopetattaisin työni välittömästi. Päiväni täyttyvät kyllä kotonakin oikein mallikkaasti, kun on kaksi pientä lasta ja paljon harrastuksia.
 
Työn, kerryttää eläkettäkin.
 
Heh, Suomen eläkejärjestelmä on vain jättimäinen ponzi-huijaus -- sinne laitetut rahat menevät nykyisille eläkeläisille suoraan, eikä siellä ole yhtään rahaa tallessa siinä vaiheessa, kun me jäämme eläkkeelle. Eläkkeen määrä pienenee koko ajan, koska elinkustannukset nousevat, mutta eläke ei. Jo nyt palkansaajan pussista menee niin iso osa veroihin, ettei veroja voida enää nostaa, joten eläkkeet eivät tule nousemaan.

Kukaan ei piittaa vanhuksista tai eläkkeistä, vaan rahaa tyrkytetään työttömille pari-kolmekymppisille, jotka oikeasti voisivat ansaitakin toimeentulonsa. Eläkeläiset eivät merkitse mitään tässä yhteiskunnassa, joten heiltä voi surutta leikata.

En usko, että saan ikinä eläkettä. Eläkeikää nostetaan niin kauan, että suurin osa väestöstä kuolee ennen eläkeikää, minä varmasti yhtenä heistä. Tämän vuoksi aion nauttia elämästä nuorempana, ja ottaa sen asenteen, että kuusikymppisenä hauta kutsuu, ja sitä ennen on tehtävä kaikki, mitä tämän maan päällä haluaa tehdä. Eläkettä on turha edes ajatella, joten turha miettiä, kertyykö sitä vai ei. Töissä käyn sen verran, että rahat riittävät lokoisaan ja rentoon elämään kuusikymppiseksi asti.
 
Tietysti lorvimisen. Ehtisin olla lasten kanssa ja harrastaa. Mä käyn töissä elannon vuoksi, ei ole mikään kutsumusammatti vaan perus toimistotyötä, ei sitä ikävä tulisi. Ja päivät saisi kyllä täytettyä paljon mieluisemmillakin hommilla...
 
Oman alani töitä tekisin vaikka ilmaiseksi. "Paskaduunia" en tekisi hetkeäkään, jos muita vaihtoehtoja on. Tässä paskaduuni tarkoittaa mitä tahansa työtä, jota itse ei voi sietää. Kokemusta siitä on jo ihan tarpeeksi.
 

Yhteistyössä