kumman valitsen?

Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 2 vuotta. Suhde on ollut lähes täydellinen. Kukaan mies ei ole koskaan kohdellut minua niin kunnioittavasti ja rakastanut minua niin paljon.
Mies on kaikkea sitä mistä olen aina haaveillut.
Arkikin on vasta astumassa kuvioihin.

Ongelma onkin tämä: kun olimme molemmat viime lauantaina juhlimassa omien kavereiden kanssa, mitä teemme aika harvoin (olemme yleensä samassa paikassa). Niin tapasin baarissa sattumalta miehen kenen kanssa olen ollut samassa koulussa. Juttu alkoi luistaa ja vietimmekin baarissa kokoajan aikaa kahdestaan. Mies ylisti ulkonäköäni ja oli muutenkin niiiiiiin ihana. Hän suuteli minua ja minä vastasin siihen mutta työnsin hänet melkein heti pois. Myöhemmin suutelin häntä vielä kerran ja myös silittelin.

Kun ilta oli päättymässä hän kysyi voisiko meistä koskaan tulla mitään. (olin kertonut että seurustelen) vastasin heti että EI. Hän oli niin surullinen. Vaihdoimme kuitenkin numerot. Ja aamuyöstä hän vielä tekstasi ja kertoi kuinka ihana olen ja sanoi soittavansa ensi pe. minulle.
En vastannut viestiin mitään.

Siitä illasta asti olen ajatellut ihan kokoajan sitä miestä. Tuntuu kuin olisin kuin seinään lakannut rakastamasta nykyistäni. Tuntuu kuin mikään ei tuntuisi enää miltään.

Auttakaa minua. Onko tämä vain ohimenevää hetken huumaa ja perhosia vatsassa kun kuulee kehuja muiltakin kuin omalta mieheltä vaan?
Mitä teen jos hän soittaa jokupäivä? Olisinko todella valmis jättämään ihanan mieheni ja ihanan parisuhteen yhden lähes tuntemattoman miehen ja yhden illan takia? Tämä tilanne ahdistaa niin kovasti

Onko kohtalotovereita? En voi puhua asiasta kenenkään tutun kanssa ketään ei tiedä tästä.

 

Lisään vielä, että koko suhteemme aikana en ole kertaakaan koskaan halunnut edes vilkaista ketään toista miestä ja nyt tämä sitten kolahti niin kovaa...

 

Täytyi VIELÄ tulla lisäämään että kerroin siis heti seuraavana aamuna miehelleni kaikki muut paitsi sen, että suutelimme. Näytin viestin jonka baarimies oli lähettänyt ja kerroin että hän oli kysynyt voisiko meistä koskaan tulla mitään ja että olin vastannut ei.

 

Mietä mitä sinulla on kotona ja mitä voit menettää.

Baarista "löytämäsi" mies kiinnostaa kovasti... mutta mitä arki olisi sen miehen kanssa. Miten hyvin sinä tunnet tai tiedät sen baarista löytämäsi miehen. Millainen hän on "normaalisti". Eli kun arki astuu kuvioihin miten hän silloin käyttäytyy? Entäpäs jos hän on kova viinan perään, tai ei olekkaan uskollisinta mahdollista sorttia. Entäpäs jos tämä uusi mies on
laiska jota ei kotihommat kiinnosta vähääkään.

Muista että ravintolassa kun tapaat miehen hän yrittää kaikkensa, näyttää vain ja ainoastaan parhaat puolensa saadaksen SEN mitä haluaa. Kun SITÄ on saatu, saattaa kiinnostus lopahtaakin yhtäkkiä ja seuraava kiertoon. Ikävä kyllä, näin tuli itsekin touhuttua nuorempana. Sitä sanoi ja teki kaikkensa saadakseen... eikä ollut väliä oliko nainen varattu vai sinkku. Sori vaan, mutta tämmöinen käytös ei ole edes harvinaista...

Melkein voisin lyödä vetoa että uuden miehen kanssa eroaisitte alle 6 kuukaudessa, jos miestä loppujen lopuksi edes seurustelu kiinnostaa.

Toisaalta mieshän voi olla se oikea, mutta en usko. Jos sinulla on hyvä mies kotona jota rakastat ja jonka kanssa olet onnellinen yritä pitää siitä kiinni. Tämä on hetken huumaa.

Minua vaan säälittää kotona oleva miehesi. Jos sinä olet noin helposti vietävissä... niin ei hyvältä näytä.

 

Tuo on tosiaankin hetken huumaa - sitä kutsutaan ihastumiseksi. Älä anna tunteen sekoittaa päätäsi. Minä annoin.

 

Minäkin annan oman näkökantani ihan vain omalla kokemuksella (meitähän on moneksi).
Eihän se välttämättä ole hetken huumaa, vaikka niin aattelisi. Itselläni tilanne se että noin viisi vuotta sitten tapailin erästä tyyppiä kotipaikkakunnaltani (itse asuin silloin viereisellä paikkakunalla). Sen kummempaa meille ei tapahtunut, pientä ihastumista oli puolin ja toisin. Jotenkin sitten tapasin tämän nykyisen mieheni (joka tuntui juuri kuten ap kirjoitti ns. unelmamies). Eikä meillä mitään ongelmia ollutkaan, kunnes
vuosi sitten muutettiin tänne minun kotipaikkakunnalleni (jossa vanha ihastukseni edelleen asuu). Koska tämä on pieni paikkakunta niin pakosta törmäsin useasti vanhaan ihastukseen ja tietenkin tunteet nousivat pintaan. Olen miettinyt tätä miestä koko vuoden, hänen katseestaan näki että jotain on. Koskaan kumpikaan ei sanonut mitään.
Kunnes juhannuksena törmäsin tähän mieheen ja siinä vaihdettiin numeroita ja nyt on viestitelty silloin tällöin jotain ja mun maailma romahti täysin. Tämä mies on ihan umpi rakastunut minuun edelleen ja pakko myöntää, minä häneen.
Eli olen vuoden kamppaillut tunteiden kanssa, eikä ne ole mihinkään kadonnut.

kehotan silti ap.tä odottaamaan ja vaikka tutustumaan tähän toiseen mieheen, ennenkö mitään suurta päätöstä teet. Niin minäkin täällä odotan odotan pdotan, että jotain tapahtuisi..

 

Tosi reilua viedä kahta miestä yhtäaikaa. Pidetään vanha varalla jos uudesta ei tule mitään...

 

Ja vielä pitää lisätä. Miltä tuntuisi jos te olisitte miehenne hätävara. Miehenne katselisi samalla vuoden verran tulisiko mitään jutusta toisen naisen kanssa.

Olen ollut 11 yhdessä mieheni kanssa, joten tiedän mistä puhun. Ihastumisia tulee, mutta ne on vain poistettava päästä ja lakattava pelleilemästä toisten tunteilla.

Ja baarissa mies sanoon mitä tahansa päästäkseen pöksyihin. Sen luulisi jokaisen tietävän.

 

Jos ihastuu noin helposti ja miettii jo eroa niin ilmeisesti kyseessä ei ole edes ollut oikeaa rakkautta siihen omaan seurustelukumppaniin. Ehkä sitä on sitten vaan seurusteltu sen takia kun on niin ihana ja rakastava mies eikä nyt ketään parempaakaan ollut trajolla... ja heti kun tulee joku toinen kuvioihin niin vanha unohtuu. Luulenpa että kaikkia naisia/miehiä imartelee se, että saa huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, mutta jos pelkästä imartelusta vanha unohtuu, niin eipä teillä silloin kummoinen suhde ole ollutkaan. Ja kuten joku jo kirjoittikin, "tapailuvaiheessa" nyt sanotaan/tehdään mitä vaan että saa toisen itselleen, arki onkin sitten toinen juttu... Toivottavasti kerrot miehellesi tunteistasi, niin että hän tietää millaisen tuuliviirin kanssa seurustelee...

 

Tässäkin kohtaa varmasti kenenkään joka ei ole ite sitä kokenut on turha puhua mitään.
Olen minäkin ollut juuri niin ehdoton kun vain voi näitten pettämis ja jättämis juttujen kanssa. Mutta kuinkas vain kävikään..
ja kerrottakoon vielä että minun tapauksessani tämä mies on vanha tuttu, enkä ole todellakaan muut kun viestejä vaihdellut ja tunteista kertonut.
(mistäs minä tiedän vaikka miehenikin harrastaisi samanlaista)
Ja tämä toinen mies tietää tasan tilanteeni, eikä rakkaudestaan huolimatta odota minun jättävän perhettäni. Hän hyväksyy tilanteen sellaisena kun se on, vaikka rakastaakin.
Eletään päivä kerrallaan, enkä odota miehen minua odottavan ikuisuuksiin, vaan hän voi löytää rakkauden koska vaan, ja elämä jatkuu näin, ainakin toistaiseksi.

 

Olen pettänyt miestäni suhteen alussa juuri samanlaisen lirkuttelijan takia. Historia yhdessä, maailman parhaimmat lauseet, kehut ym. Menin ja petin miestäni. Onneksi oli rohkeutta kertoa seuraavana päivänä mitä olen tehnyt. Míeheni antoin anteeksi ja ei voi muuta sanoa kuin, että olisin menettänyt paljon jos ei olisi ollut niin avarakatseinen. Oma mieheni on se oikea minulle, olisin voinut menettää sen.

 

...Meikä olis saanu joka kapakkareissun jälkeen
olla jättämässä miehensä, jos olis ollu niin sinisilmänen, että
uskoo joka äijän lirkutuksiin...
Nyt järki käteen, pitää ajatella yläpäällä, ei alapäällä...
vaikka joskus houkutus onkin melkoisen suuri :kieh:

 

\

...Meikä olis saanu joka kapakkareissun jälkeen
olla jättämässä miehensä, jos olis ollu niin sinisilmänen, että
uskoo joka äijän lirkutuksiin...
Nyt järki käteen, pitää ajatella yläpäällä, ei alapäällä...
vaikka joskus houkutus onkin melkoisen suuri :kieh:

Aina nää ihastumiset ei tapahdu kännissä ja baarissa. Kuten esim. mulla ihan kaupan kassalla ja vesi selvänä. Ootko aatellu että joskus rakastuu toiseen ihan oikeesti ja tosissaan??

 

mulla on tilanne nyt missä myöskään EI ole kyse baarisekoilusta eikä hetken ihastuksesta ja nyt on kamppailtava tunteisen sekamelskassa..

Olen jo naimsiinkin ehtiny, yhdessä ollaan oltu kymmenisen vuotta..
vuosi sitten menimme naimsiin ja n 4 kk häiden jälkeen kolahti niin että maailma seisahtui!
Siis tapasin työn yhteydessämiehen jonka kanssa juttelimme yöhön ja loppuviimeksi ajauduimme sänkyyn..

vaihdoimme numeroita ja pidimme yhteyttä todella tiiviisti ja tapailimme silloin tällöin, emme kovin usein koska asumme n 2,5 tunnin ajomatkan päässä toisistamme..

Miehelleni kerroin että olen ihastunut ja siitä tuli kriisi mutta hän halusi vielä yrittää..

Tämä toinen mies erosi tyttöystävästään ja toivoi minua kokonaan omakseen..
kuitenkin hän otti eron tietysti raskaasti vaikka sitä itse toivoikin, niin otimme pienen välimatkan suhteeseemme..
elimme muutaman kuukauden ettemme olleet missään yhteydessä ja päätin että emme koskaan olekaan..
kunnes näimme taas ja sen jälkeen aloimme taas silloin tällöin viestittelemään.

Nyt olemme pari viikkoa taas soitelleet toisillemme ja kerran nähtiin jolloin meillä oli todella kivaa ja hyvät keskstelut taas..
lopuksi suudeltiin ja se tuntui edelleen vievän jalat alta..
kerroin hänelle tunteistani ja hän myös minulle, sanoi vaan että liittoni estää häntä alkamasta kanssani mitään, mikä on tietysti ihan järkevä selitys...

nyt puntaroin ja vaivaan päätäni kipeäksi asti että mitä teen...
jäädäkkö mieheni luo, jonka kanssa olen siksi että minun kuuluu olla...olemme naimsissa, emme voi erota, kaikki kaverit ja sukulaiset odottavat meidän olevan yhdessä yms.
me emme riitele kovin usein eikä koskaan ole ollut mitään väkivaltaa eikä muuta suurta ongelmaa, ongelma on siinä että haluamme eri asioita..

mieheni haluaisi olla kaikki ajat mökillä ja odottaa että nauttisin siitä myös..olen yrittänyt kaikki nämä vuodet mutta en ole oppinu tykkäämään pidempää aikaa olla siellä, varsinkaan hänen kanssaan..
voisn kuvitella että tämän toisen rakastamani miehen kanssa voisin olla missä piilopirtissä vaan..

toinen on se että mieheni ei koskaan halua käydämissään ja ite haluisin..
halusin myös joskus matkustella, mutta mieheni ei..
minulle snaotaan että mene yksin, ei mies kaikkea voi tarjota..
ja näin oeln tehnyt ja ehkäpä siksi olemme hieman erilleen kasvaneet..

kun saisi jonkun tolkun tähän..

mistä ihmeestä ihminen voi tietää mikä on oikea ratkaisu???

kaikki ratkaisut tuntuu satuttavan jotakuta...... :'(

 

Voi,voi...en voi sanoa kuin että on meitä monia muitakin jotka pähkäilee ja puntaroi asioita joihin pitäisi tehdä lopullinen ratkaisu.
Asua miehen kanssa jonka kanssa on lapsia,asuntovelka ja arjen pyörittäminen menee hyvin mutta itse kaipaan hellyyttä,juttelua,yhteisiä haaveita ja harrastuksia jne.
Eli asumme yhdessä mutta elän yksin...onpa hankalasti selitetty.
Yhdessä tiedän meidän olevan vain juuri lapsien,talon ja helpon elämän takia...muuten oltais jo erottu.

 

\

Voi,voi...en voi sanoa kuin että on meitä monia muitakin jotka pähkäilee ja puntaroi asioita joihin pitäisi tehdä lopullinen ratkaisu.
Asua miehen kanssa jonka kanssa on lapsia,asuntovelka ja arjen pyörittäminen menee hyvin mutta itse kaipaan hellyyttä,juttelua,yhteisiä haaveita ja harrastuksia jne.
Eli asumme yhdessä mutta elän yksin...onpa hankalasti selitetty.
Yhdessä tiedän meidän olevan vain juuri lapsien,talon ja helpon elämän takia...muuten oltais jo erottu.

Eipä tähän tarvii mitään lisätä. Eletään juuri samanlaista elämää :ashamed:

 

Siis kymmenen vuotta yhdessä ja vuosi naimisissa ja nyt tullut vasta ilmi, että mies ei tykkää matkustella, liikkua missään, tykkää mökkeilystä. Just joo. Selityksen makua. Miksi menit naimisiin jos miehesi mättäsi silloin jo niin paljon? vai oletko tonkinut huonot puolet esille vasta tavattuasi tämän elämäsi miehen? Ota edes hieman vastuuta itsellesi äläkä syytä miestäsi tylsyydestä.

 

Kysymys: Oletko varma, että sinulla oikeasti on sellaista mahdollisuutta kuin että "kumman valitsen"? Tässä viestiketjussa tämä on monesti jo sanottu: Miehet baareissa lirkuttavat, "kosiskelevat" koska haluavat seksiä. En tiedä teidän "promilletasoistanne" mutta monesti pienikin hiprakka saa miehen kuulostamaan ja näyttämään NIIN IHANALTA. Mutta onko tämä tuttavuus OIKEASTI halukas seurustelemaan kanssasi? Vai oletko hänelle vain valloitus. Sitä tarkoitin kysymyksellä. Tiedän kyllä, että toki mies voi oikeasti ihastua sinuun, tarkoitus ei ole vain sänkyseura. Onhan sitä moni baarista sen oikeansa löytänyt. Mutta suoraan sanottuna aika kevytkenkäisesti rupeat heti ajattelemaan, että nyt se toinen haluaa minut koko loppuelämäkseen, että nyt sinun pitää yhden illan ihastumisen perusteella valita toinen heistä. Anteeksi nyt vain.

 

Mulla on AIVAN sama tilanne viestin lähettäneen kanssa,olin juuri pistämässä tänne samanlaisen viestin..
Ja muutamille tiedoks en ole mikään helposti vietävä vaikka miehet yrittääkin tulla iskeen..omaa "ihastustani" en tavannut paarissa vaan ihan selvinpäin eräässä tilanteessa.

Oman miehen kanssa on ollut vähän alamäkee viime aikoina,lisäksi minulla on hirveä vauva kuume eikä mieheni halua lasta ainakaan 10 vuoteen..lisäksi se on mustasukkainen ym. silti rakastan häntä ja on ihan hyvä olla sen kaa...

Mutta mikä on oikea syy jättää mies?Vauvakuume,uusi ihastus,mustasukkaisuus,eri elämäntilanne?

 

Olet ilmeisesti hyvin nuori tai kokematon elämässä??? Miten akat voi olla niin tyhmiä että hairahtuu joka juopon perään joka vähänkään heitä kehuu??? Olen itse nainen, ja todellakin pidän TYHMINÄ niitä naisia, jotka eivät tajua ukkojen sielunmaisemaa.. Olisikohan ollut puutteessa tämä sinun IHANA opiskelukaverisi ja ajatellut, että sinäpä olet HELPPO NAKKI ja alkanut vähän lepertelemään??? Näin siinä juuri on käynyt, älä puhu rakkaudesta mitään kun et siitä mitään tiedä!!!!!!!!!!!!

 

Siis aivan uskomattomia viestejä täällä.. kymmenen vuotta yhessä ja vuoden naimisissa olon jälkeen vasta tajuaa ettei mies ole oikea..tai yksi baari sekoilu ja ukko pikkusen lirkuttaa niin heti ollaan pilvissä!! Jättäkää ukkonne!! TE ETTE ANSAITSE NIITÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihastumisia tulee ja menee suhteen aikana, niistä on vain päästävä yli!! Olen ollut itsekin ihastunut ja asiasta en ole numeroa tehnyt niin homma on mennyt sillä ohi.. sama jos jonkun kanssa joskus aikoinaan on ollut jotain pientä peliä ja homma on jäänyt roikkumaan saattaa ajatella että minkähänlaista tuon kanssa olisi ollut. Mutta ikinä en ole edes ajatellut miestäni jättäväni!!
Teillä taitaa vain olla joku miesten valloitus kausi jääneen päälle. Suhde tasaantuu ja muuttuu arkiseksi ajan myötä ja niin käy myös uuden kanssa. Jos ukkonne tekisi samoin olisitte hätää kärsimässä ja täällä vollottamassa että jätänkö hänet kun tekee näin sikamaisesti!! Katsokaa peiliin!!!

sanonpahan vaan...

 

Onhan se niin että niitä ihastuksia tulee ja menee, ja niin se on oltava, jos miestään rakastaa! Onhan se arki välillä vähän tylsää sen saman miehen kanssa joka siinä on vuosikausia vierellä ollut, mutta onko se lähteminen sen arvoista? Lopulta sitä kuitenkin kaipaa jonkun tutun ja turvallisen kainaloon, ja jos lähtee kokeilemaan tollasta baarituttua niin jos ja kun siitä ei tulekaan mitään, onko se edellinen mies avosylin enää ottamassa vastaan? Asiassa on monia puolia, mutta äkkiä siihen menemiseen ja pohtimiseenkin kyllästyy.

 

Minun mielestäni sinä et ansaitse miestäsi, joten anna hänelle vapaus löytää unelmiensa nainen. Sinä et sitä ole....

 

\

Minun mielestäni sinä et ansaitse miestäsi, joten anna hänelle vapaus löytää unelmiensa nainen. Sinä et sitä ole....

Kukapa se voi sanoa, mikä se toisen "ansaitsemisen" mittari on. Millä perusteella jonkun ansaitsee tai ei... Joku sanoo, että luottamus, toinen ystävyys, kolmas yhteiset lapset jne. miten kukakin elämään ja asioihin suhtautuu ja mitkä arvot kelläkin on.
Vaikka tässä ketjussa on monia, jotka toimivat väärin ainakin yleisten moraalikäsitysten mukaan (siis miten parisuhteessa "tulisi" elää länsimaisen ajattelutavan mukaan), mutta on kai turhaa tuomita niin rajusti virheitä tekeviä. Harvoin olen tavannut ihmistä, joka ei jossain asiassa joskus olisi mokannut. Rakentavampaa on keskustella asioista ja antaa hyviä neuvoja kuin haukkua idiootiksi -sillä ei "neuvojen" antajakaan taida suuria saavuttaa.

 

\

\

Minun mielestäni sinä et ansaitse miestäsi, joten anna hänelle vapaus löytää unelmiensa nainen. Sinä et sitä ole....

Kukapa se voi sanoa, mikä se toisen "ansaitsemisen" mittari on. Millä perusteella jonkun ansaitsee tai ei... Joku sanoo, että luottamus, toinen ystävyys, kolmas yhteiset lapset jne. miten kukakin elämään ja asioihin suhtautuu ja mitkä arvot kelläkin on.
Vaikka tässä ketjussa on monia, jotka toimivat väärin ainakin yleisten moraalikäsitysten mukaan (siis miten parisuhteessa "tulisi" elää länsimaisen ajattelutavan mukaan), mutta on kai turhaa tuomita niin rajusti virheitä tekeviä. Harvoin olen tavannut ihmistä, joka ei jossain asiassa joskus olisi mokannut. Rakentavampaa on keskustella asioista ja antaa hyviä neuvoja kuin haukkua idiootiksi -sillä ei "neuvojen" antajakaan taida suuria saavuttaa.

hmm. mun mielestä jos ei tiedä ollakko oman miehen kanssa vai vaihtaa toiseen niin ei todellakaan ansaitse tämän OMAN miehen rakkautta.. mitä aloittajan tekstissä luki niin mies vaikuttaa todella suloiselta ja hellältä. jos kaipaat hetken huumaa niin vaihda ihmeessa! jos kaipaat aikuista suhteeseen niin pidä miehesi ja unohda turhat haihattelut! anteeksi vaan jos mielipiteeni suututtu jonkun.