Kumman ottaisit, jos pakko valita?

Jos pitäisi valita tässä tilanteessa käyttäisitkö mielialalääkkeitä tai et.. Jos et käyttäisi, kärsisit jonkinasteisista paniikkikohtauksista ja olosi olisi usein ahdistunut, mm kaupassa asioidessa. Muuten tunne-elämäsi olisi aika normaali iloineen ja suruineen. Vaihtoehto 2: käyttäisit lääkkeitä, jotka poistavat paniikkioireet kokonaan, mutta vievät tunne-elämän ihan minimiin. Eli mielesi on melko tasainen: et itke ikinä, tai tunne muutenkaan surua yms. Mutta et myöskään osaa nauraa tai olla aidosti onnellinen ja iloinen. Vaan olet vaan ihan ok. (Pahoittelut kappalejaottomuudesta!)
 
"jjj"
Lääkkeettömyys ehdottomasti. Mulla on joskus aivan järjettömiä ahdistusraivokohtauksia (epävakaa pershäiriö), mutta mulle jokainen kokeilemani lääke on aiheuttanut tuota zombieoloa ja kaiken huipuksi en edes pysty saamaan orgasmia.
 
Lääkkeettömyys ja syiden selvitys. Yleensä paniikkohtauksetkin on luonnollista seurausta jostain, eli pikeminkin merkki siitä, että ihminen on terve, reagoi asioihin. Koittaisin saada psykoterapia lähetteen.
 
"Anne"
Käyttäisin lääkkeitä. Tämä mielipide ainoastaan siltä pohjalta, että olen masennukseen ja ahdistukseen käyttänyt lääkkeitä, jotka tekevät elämästä todella tasaista.
 
"happy"
En tiedä... Mulla ahdistus on helvetillinen ilman lääkkeitä. Terapia yms ei ole auttaneet. Mutta mulla lääkkeet ei ole vieneet tunteita, itken edelleen vaikka en itkekään koko ajan kuten silloin ennen ilman lääkkeitä, ja se on vaan hyvä. Itken, nauran, tunnen edelleen herkästi, ja nautin seksistä ja saan orgasmin. Lääkkeet on tasoittaneet mutta ei liikaa. Mulla lääkkeet sopii täysin, ja voin elää normaalia elämää. Mutta jos ne veisi tunteet niin en tiedä käyttäisinkö niitä...
 
HippuTAR
No tossa tilanteessa valitsisin lääkkeettömyyden.

Syön escitalopramia ja se ei kylläkään tasaa tunteita muuten, on vaan vieny hirvittävät pelkotilat ja lievät paniikkioireet pois.
 
Minulla ei aina lääkkeet ole tehneet tuota zombi-mieltä, mutta nyt kun olen niitä käyttänyt pitkään. Lopetin tosiaan tuon lääkityksen ja kokeilen luonnollista elämää, välillä vaan mietityttää, oliko oikea ratkaisu. Toisaalta ei enää huvita lähteä siihen ruljanssiin aloitusoireineen kun juuri vieroitusoireista pääsin.
 
Mulla alkoi tulla paniikkikohtauksia yhden sairauden jälkeen ja olen vaan opetellut elämään sen kanssa. Tiedostan asian ja kun meinaa paniikki iskea niin hengitän vaan syvään ja sanon itselleni, että kaikki tuntemukset ovat vain mielikuvituksen tuotetta. Sen kanssa pystyy kyllä elämään jos ei mene mukaan siihen paniikiin eikä anna sen hallita elämää, se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty :D
 

Yhteistyössä