Kummallinen tilanne, mitä tekis?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vakkari harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vakkari harmaana

Vieras
Tällainen tilanne.: tutustuin erääseen mieheen 13 vuotta sitten. Olemme välillä enemmän, välillä vähemmän tekemisissä. Joskus tuon miehen käytös mietityttää. Kerran olin hänen veljellään hoitamassa lasta kun hän tuli kahville, joi kahvinsa selkäni takana, katsoi mutta ei puhunut mitään. Yritin olla huomioimatta kyseistä ihmistä mutta jotenkin se tilanne vaivasi, laitoin keittiössä ruokaa. Oli kuntavaalit ja hän pääsi valtuustoon, oli jo aiemmin puhunut minulle että minunkin lähteä ehdolle. Soitin ja onnittelin ja hänen lausahdus jäi vaivaamaan: "olisit pyrkinyt niin oltaisiin saatu yhdessä kulkea". Usein eri tapahtumissa, asumme siis pienellä kylällä, huomaan hänen katselevan väkijoukosta. Usein istuessani hänen vieressään hän vetäytyy pois päin niin ettei vaan mikään kosketa mutta kun minulla oli tilanne että läheinen ihminen oli kuolemaisillaan hän halasi oikein pitkään, tunne oli ettei olisi halunnut päästää irti. Välillä hän kuitenkin on todella etäinen, vastaa välillä tekstareihin ja välillä taas ei. Itse en tiedä mitä tuosta käytöksestä pitäisi tulkita, haluaako hän olla ystävä, ehkä enemmän ehkä ei pidä minusta. Yht äkkiä hän saattaa soittaa ja puhua tunninkin, on kertonut omasta elämästä lähes kaiken. Pidän tästä ihmisestä todella paljon ja kun emme ole olleet jutuissa hetkeen huomaan kaipaavani häntä. Pitäiskö suoraan kysyä että mitä hän haluaa. Ei tunnu siltä että oltaisiin vain "kylä tuttuja". Pimeällä kun hän menee autolla ohitse niin aina vilkku välähtää. Jotenkin se lämmittää.
 
Musta ois omituista jos henkilö jonka oon tuntenu 13 vuotta, ja jonka suvun kaa oon niin läheinen että käyn lapsenvahtina, ei morjenstais ohiajaessaan tai ei lohduttais kun oon menettäny läheiseni. Samoin ois ymmärrettävää jos aattelis että ois mukavaa kun ois tuttu valtuustossa.

Oli sitten mies tai nainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Dahlia:
Onpas hassu tilanne. Kysymällä se selviää.

Tosin siinä voi käydä niinkin, että tuo kaikki loppuu kuin seinään etkä saa vastausta. Tiedä häntä.. :whistle:
sitähän minä pelkään kun en haluaisi tätä ihmistä menettääkkään. Ja tilannetta tekee vielä hullummaksi se että meillä on tosi lämpimät välit. Vaivaa vain koko ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Musta:
Musta ois omituista jos henkilö jonka oon tuntenu 13 vuotta, ja jonka suvun kaa oon niin läheinen että käyn lapsenvahtina, ei morjenstais ohiajaessaan tai ei lohduttais kun oon menettäny läheiseni. Samoin ois ymmärrettävää jos aattelis että ois mukavaa kun ois tuttu valtuustossa.

Oli sitten mies tai nainen.
En sen suvun kans nyt läheinen ole, työn puolesta olin siellä.

 

Yhteistyössä