Meillä menossa joku uus elämänalku tai jotain...huoh, Liinu kissamme lopetti elämisen, jouduin viemään piikille keskiviikkona:'( ikää meidän ihanalle tassuttajalle tuli 12½v. Oli mun eka oma lemmikki, oli mulla n.6-7v. No nyt Liinulla on hyvä olla siel taivaalla tähtenä.
Eniten jännitän kuinka Emma suhtautuu, kun aina illalla miehen kanssa antanu Liinulle ruokakupin, noh eilen oli vähän huudellut Liinua, mutta kun ei Liinua näkynyt oli mennyt Lucan kanss leikkiin.
Illalla kun Emma sitten mieheni kanssa antoi Mosse kissalle ruokaa, niin taas huhuilu Liinua, mulla olohuoneessa tuli heti itku, mutta mieheni oli reipas, Sanoi Emmalle vaan että Liinulle ei tartte enään antaa ruokaa, kun Liinu on poissa. Emma siihen sit vastas: Poissa! ja Oho...
Joten eipä ainakaan viel sen dramaattisempaa tajuntaa Liinun suhteen.
Ja sitten työasiaan, en edes tiedä mistä aloittaisin, tai mistä kertoisin. No edelleen oon irtisanottu, se on ok. Ja sekin on ok että oon kassaneiti niin kauan kunnes uimavalvojien uintitesti menee läpi.
Ja on sekin ok, että teen iltapainoitteista, kun ei firmalla ole tarjota aamulla töitä.
Ensi tuli stressi, että miten lasten hoitoaikojen kanss ny menee etc, soitin ja selitin, että nyt pitäis mun molemmat lapset saada vuorohoito paikkaan, ja aluevastaava lupas hoitaa asian.
Noh meni kaks päivää, soitin jo yhden kerran kysyäkseen miten menee, ja sanoi että parit tarhat täynnä, mutta yhteen paikkaan ei oo viel kerinny soittaa...
Onneksemme, oli tästä meidän läheltä, parin korttelin päästä, vuorohoito tarhasta, lähteny yks sisarpari just pois, Joten Emma ja Lucas sai sieltä paikat!! Iso huoh ja iso kivi tippui sydämeltä pois.
Nyt voin hyvällä omalla tunnolla olla töissä ja mieheni saa sit hakea lapset ilman kiirettä klo17.30-18 välis.
Kaikella on tapana järjestyä, ja kohtalo määrää nyt just voimalla.
Tänään mulla on vihdoin ja viimein bileet mun rakkaiden tytsykamujen kera, oon niin nollauksen tarpeessa...
Ja nyt onki hyvä sitten bilettää kun asiat on loppujen lopuks hyvin, uusi työpaikka vaan puuttuu
...
