Kulissi liitto

[mikä riittää]

Onko tuttua? Jäisitkö?

Oma tilanne on et yhdessä oltu reilut 20 vuotta. On pienet lapset, yhteiset velat ja yritykset.

Liitto rakoillut jo pitkään. Riitoja ei ole, ei vaan löydetä toisiamme enää. Muuri välillämme vaan kasvaa ja kasvaa. aikaa toisell ei ole eikä kai sitä jaksamistakaan.

Ollaan kaverukset vaan. Täällä on minun koti, lapsilla on perhe, pysyy työpaikat itsellä ja työntekijöillä...simppeliä. Mutta luovun läheisyydestä, tunteesta olla rakastettu. Samoin tekee mieheni.

Nyt ruennut miettimään ja puntaroimaan jaksanko sitä. Välimme on hyvät, lapsilla on oikea perhe ympärillä jne mut vanhemmilta puuttuu se läheisyys ja rakkaus toisiinsa. Tai ehkä se siellä syvällä on kun kumminkin yhtä tietä mennään mut sitä ei vaan saada näkyviin...
Kaipaan toisen ihmisen, aikuisen läheisyyttä mutta en osaa kuvitella saavan sitä muualta kuin mieheltäni. Kyllä näistäa asioista puhutaan. Mitään ei vaan saada eteenpäin...

Onko tuttua? Miten selvisitte?

 

["pera"]

Anna persettä joskus niin johan alkaa ukkoa läheisyys kiinnostamaan ; ) kyä se nii on ettei tylsää akkaa jaksa kattella... kyä meijänki emäntää taas hetken sietääpi kun tuo otti kunnolla kakkosee viime viikolla... ja toi vielä korin kaljaa (olvi 3) ABCltä kun kävi mukuloille pääsiäis herkut
-pera

 

[on]

Elin kuvailemaasi elämää 15 vuotta ennen kuin päätin pistää asioille lopun. Vaikeaa se oli, mutta kaipasin läheisyyttä, romantiikkaa ja aitoja tunteita elämään, ja miehen kanssa elimme platonisina kaveruksina ilman minkäänlaisia isompia tunteita. Rakastin kyllä miestäni ja rakastan edelleenkin, olemme hyviä ystäviä ja viettäneet eromme jälkeenkin esimerkiksi pyhät perheenä lastemme kanssa.

Itse tapasin uuden kumppanini vajaan vuoden päästä erostamme, ja tällä hetkellä tekee oikein pahaa ajatella sitä, että melkein jäin aiempaan tilanteeseeni. En kuitenkaan ollut onnellinen, kaipasin todellista kumppanuutta. Emme olleet enää mieheni kanssa rakastuneita, vaan tottuneita toisiimme ja toistemme olemassaoloon.

Vastauksena kysymyksiisi: On tuttua. En jäisi.

 

[njoo]

Hmm jos vaan kunnolla nostat kissan pöydälle. Ehkä teidän kantsis katsoa/miettiä joku eroottinen leikki jos siitö tulisi liekkiö. Tai vaan kysyä että että pussataan

 

["Milla"]

Jos liitto voi muuten hyvin, lapset, yritys, kumppanuus toimii, niin hakisin aikaa kahden keskisiin hetkiin ja yrittäisin herätellä sitä erotiikkaa ja läheisyyttä. Pari yhteistä matkaa kesämökille tai Euroopan kaupunkiviikonloppuun, ilman lapsia ja velvollisuuksia. Vuosikausien arkinen lastenhoito- ja muu velvollisuusrumba vie hohdon mistä tahansa suhteesta.
Eroaminen harvoin auttaa tilannetta, kun lapset alkavat oireilla, rahasta tulee pulaa ja uusia hyviä miehiäkään tuskin putkahtaa.

 

[Mörköäiti]

Jos teillä on ihan kaverilliset ja siinä mielessä hyvät välit, niin mikä estää pyörittämästä yritystä ja tekemästä töitä yhdessä, vaikka ette olisi enää pariskunta? Voittehan hakea avioeron ja asua eri paikoissa ja aloittaa tahollanne oman elämän muuten. Lapset voitte silti kasvattaa yhdessä ja hoitaa työasiat.

Itse en haluaisi elää missään kulissiliitossa. Mutta ei eron tarvitse mitään välirikkoa tarkoittaa. Ehkä asioista voisi sopia aikuismaisesti?

 

[ajatuksia]

Menisin sinuna sen kuvailemasi muurin yli tai ali vaikka väkisin jotta löytäisin taas mieheni. Kuulostaa jotenkin siltä että rakkautta vielä on, mutta se on jäänyt elämän ja arjen alle. Jotain pariterapiaa tm. etsisin ja yhteistä aikaa. Vaatii tietysti sen että molemmat haluatte löytää vielä toisenne. Teillä on tilanteessanne paljon muutakin menetettävää kuin toisenne ja ajattelen tässä ensimmäisenä lapsia.

 

[ajatuksia]

Menisin sinuna sen kuvailemasi muurin yli tai ali vaikka väkisin jotta löytäisin taas mieheni. Kuulostaa jotenkin siltä että rakkautta vielä on, mutta se on jäänyt elämän ja arjen alle. Jotain pariterapiaa tm. etsisin ja yhteistä aikaa. Vaatii tietysti sen että molemmat haluatte löytää vielä toisenne. Teillä on tilanteessanne paljon muutakin menetettävää kuin toisenne ja ajattelen tässä ensimmäisenä lapsia.