Kukaan joutunut lopettamaan koiransa?

Meillä 6 vuotias isokokoinen koira. Tänään sitten ärähti lapsellemme 1v8kk. Jos ei olisi mies ottanut pannasta kiinni, niin olisi tokaissut. Olen valmis lopettamaan koiran. Onko muita, jotka olleet samassa tilanteessa?

 

Ei olla oltu samassa tilanteessa, mutta mieleeni tuli (sanonnasta "vanha koira ei opi uusia temppuja" huolimatta), että voisiko koiraa koittaa opettaa, ettei vastaavia tilanteita tulisi? Jonkinlainen perheenjäsen kuitenkin.
Toki lapsi on tärkeämpi, ja koiran elo päättyy joskus kuitenkin, joten jos toklailu on se "ehdoton ei-juttu", niin sitten niin on tehtävä. Raskastahan siitäkin tulee, mutta mikä ei tapa, vahvistaa.

 

Meillä 6 vuotias isokokoinen koira. Tänään sitten ärähti lapsellemme 1v8kk. Jos ei olisi mies ottanut pannasta kiinni, niin olisi tokaissut. Olen valmis lopettamaan koiran. Onko muita, jotka olleet samassa tilanteessa?

Lopetettiin iso koira vajaa pari vuotta sitten juuri samaisen asian takia. Ei tosin heti eka ärähdyksen jälkeen vaan kun sitä alkoi toistua kun lapsi vain katsoi koiraan päin. Tosin koira oli jo 10-v. ja alkoi olla muutenkin kipeä mutta ärähtely nopeutti päätöstä!

 

Siinä mielessä oon ollu samassa tilanteessa,et on meilläki koirat ärisseet pojalle...mut aiheesta.Ainut vaan et ei oo tullu lopettaminen mieleenkään.

 

Itseasiassa meillä kävi hieman pahemmin kuin teillä.
Esikois poikamme oli silloin 4-6kk ikäinen, kun kultainennoutajamme näykkäsi hyppykiikussa ollutta poikaamme käteen.
Onneksi pojalle ei tullut kuin muutama pieni naarmu, ajatteli jos koira olisi ollut pahemmalla päällä jostain syystä, niin ei me oltaisi keretty siihen väliin ja pojalle olisi voinut käydä pahemmin. Mutta oltiin sitä mieltä että koiralle pitää etsiä uusi koti tai lopettaa.
Päätimme sitten aluksi etsiä koiralle uutta kotia, jossa ei olisi pieniä lapsia.
Onneksi koti löytyi koiralle eikä tarvinnut toista lopettaa.
Syytä en tiedä vieläkään miksi koira käyttäytyi lastamme kohtaa sillä tavalla, luulen että oli mustasukkainen.

Meillä on ollut jo monia koiria ja monta koiraa olemme joutuneet lopettamaan vanhuuden tai sairauden takia. Aina se on todella kova paikka lopettaa oma perheenjäsen vaikka onkin koira.

 

Ei olla oltu samassa tilanteessa, mutta mieleeni tuli (sanonnasta "vanha koira ei opi uusia temppuja" huolimatta), että voisiko koiraa koittaa opettaa, ettei vastaavia tilanteita tulisi? Jonkinlainen perheenjäsen kuitenkin.
Toki lapsi on tärkeämpi, ja koiran elo päättyy joskus kuitenkin, joten jos toklailu on se "ehdoton ei-juttu", niin sitten niin on tehtävä. Raskastahan siitäkin tulee, mutta mikä ei tapa, vahvistaa.

On murissut lapselle aiemminkin. Jatkuva pelko, että milloin tokaisee. Lapsi ei ole kiinnostunut koirasta, eikä ole kiusannut ikinä. Makupaloja on antanut. En voi luottaa enää yhtään, eikä tuollaista koiraa voi kenellekään antaa.

 

Meillä oli 10-vuotias rottweileruros, joka jouduttiin lopettamaan siinä vaiheessa kun poika alkoi juosta. Koira murisi pojalle aina kun poika juoksi koiran läheltä, ja tulimme siihen tulokseen että riskejä ei oteta.

Olihan se kova paikka viedä lopetattavaksi, etenkin kun koira oli ollut se meidän ensimmäinen "vauva" 10 vuotta mutta pakko mikä pakko. Entäs jos se oliskin joku päivä puraissut poikaa.

 

Meillä koira antoi vain merkkejä siitä, että kohta ärähtää. Lopetettiin, ennenkuin mitään sattui. Tosin koira oli jo melko vanha ja selkäkipuinen- Ajattelin, että vielä kun pysyi omilla jaloillaan, niin saa reilun lopun. Ettei tarvinnut senkään kipuineen tulla jalattomaksi. Kurjaa se on , mutta mun mielestä omistajalla pitää olla luontoa lopettaa koira, sitten kun se aika koittaa!

 

Ei olla oltu samassa tilanteessa, mutta mieleeni tuli (sanonnasta "vanha koira ei opi uusia temppuja" huolimatta), että voisiko koiraa koittaa opettaa, ettei vastaavia tilanteita tulisi? Jonkinlainen perheenjäsen kuitenkin.
Toki lapsi on tärkeämpi, ja koiran elo päättyy joskus kuitenkin, joten jos toklailu on se "ehdoton ei-juttu", niin sitten niin on tehtävä. Raskastahan siitäkin tulee, mutta mikä ei tapa, vahvistaa.

On murissut lapselle aiemminkin. Jatkuva pelko, että milloin tokaisee. Lapsi ei ole kiinnostunut koirasta, eikä ole kiusannut ikinä. Makupaloja on antanut. En voi luottaa enää yhtään, eikä tuollaista koiraa voi kenellekään antaa.

No sit ei taida olla vaihtoehtoja...

 

Meillä 6 vuotias isokokoinen koira. Tänään sitten ärähti lapsellemme 1v8kk. Jos ei olisi mies ottanut pannasta kiinni, niin olisi tokaissut. Olen valmis lopettamaan koiran. Onko muita, jotka olleet samassa tilanteessa?

Lopetettiin iso koira vajaa pari vuotta sitten juuri samaisen asian takia. Ei tosin heti eka ärähdyksen jälkeen vaan kun sitä alkoi toistua kun lapsi vain katsoi koiraan päin. Tosin koira oli jo 10-v. ja alkoi olla muutenkin kipeä mutta ärähtely nopeutti päätöstä!

Meidänkin koiralla on kipuja lonkissa, ja viihtyy yksikseen. On murissut tosiaan ennenkin. En vain haluisi pelätä enää, että jotain sattuu.

 

Meillä oli vastaava tilanne aikoinaan. Koiria kaksi aikuista ja pieni lapsi. Narttukoirallemme vauva-aika oli rankkaa. On epävarma luonteeltaan ja koko vauvan uhaksi. Annoimme kuitenkin koiralle aikaa, ja lopulta sopeutui hienosti. Uroskoiramme taas otti vauvan avosylin vastaan.

Kun tyttö oli reilun vuoden ikäinen, uroskoiramme rähähti tytölle sohvalta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja alas sohvalta. Kyseessä oli tuolloin kokeilu koiraltamme, kumpi laumassa ylempänä, se vai lapsi. Minä laumamme johtajana näytin, että lapsi on ylempänä.

Ongelmia ei enään siis ole. Päinvastoin. Mutta teidän tilanteeseen en osaa kommentoida, arvailla vain olisiko laumajärjestyksessä häikkää. Tai jos lapsi kohtelee koiraa huonosti. Eli repii karvoista tai konttaa päälle. Sellaista kohtelua koiran ei tartte sietää.

Minusta teillä olisi nyt mietinnän paikka. Ja tärkeintä että osaisitte lukea koiran käytöstä. Ettei tulis tehtyä vääriä ratkasuja. Voishan koiran antaa vaikka uuteen kotiin, jos se olis mahdollista. Siis jos yhteiselo lapsen ja koiran välillä ei onnistu.

 

Siinä mielessä oon ollu samassa tilanteessa,et on meilläki koirat ärisseet pojalle...mut aiheesta.Ainut vaan et ei oo tullu lopettaminen mieleenkään.

Meillä ei ole aihetta murista, kun lapsi ei ole koiraa koskaan kiusannut. Koira haluaa olla itsekseen, ja saattaa murista aikuisillekin. (ei ole purrut ketään ikinä vielä)

 

minkä rotuinen koira teillä on?

itse käyttäisin koiran ihan ensimmäisenä lääkärissä ja selvittäisin onko kyse jostain sairaudesta jota voi hoitaa.

meillä on koira muutaman kerran napannut kiinni lasta kädestä, ei ole tullut haavaa tai mustelmaa että sellainen pieni varoitus se on koiran puolelta ollut kun on menty tietyn rajan yli. samoin kissa saa mun puolesta näyttää milloin mennään rajan yli.

 

Meillä oli vastaava tilanne aikoinaan. Koiria kaksi aikuista ja pieni lapsi. Narttukoirallemme vauva-aika oli rankkaa. On epävarma luonteeltaan ja koko vauvan uhaksi. Annoimme kuitenkin koiralle aikaa, ja lopulta sopeutui hienosti. Uroskoiramme taas otti vauvan avosylin vastaan.

Kun tyttö oli reilun vuoden ikäinen, uroskoiramme rähähti tytölle sohvalta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja alas sohvalta. Kyseessä oli tuolloin kokeilu koiraltamme, kumpi laumassa ylempänä, se vai lapsi. Minä laumamme johtajana näytin, että lapsi on ylempänä.

Ongelmia ei enään siis ole. Päinvastoin. Mutta teidän tilanteeseen en osaa kommentoida, arvailla vain olisiko laumajärjestyksessä häikkää. Tai jos lapsi kohtelee koiraa huonosti. Eli repii karvoista tai konttaa päälle. Sellaista kohtelua koiran ei tartte sietää.

Minusta teillä olisi nyt mietinnän paikka. Ja tärkeintä että osaisitte lukea koiran käytöstä. Ettei tulis tehtyä vääriä ratkasuja. Voishan koiran antaa vaikka uuteen kotiin, jos se olis mahdollista. Siis jos yhteiselo lapsen ja koiran välillä ei onnistu.

Koira kyllä tietää paikkansa laumassa. Aamullinen tilanne oli sellainen, että mies oli rapsuttelemassa koiraa, ja lapsi meni siihen toiselle puolelle taputtamaan koiraa, niin alkoi murista. Mies nappasi kaulapannasta juuri ennen kuin kerkeri toklata. Koskaan ei ole ollut tuollainen.
Mietin vaan, että liekö tullut sitten jotain kipuja lisää, kun viime viikolla oli kahdesti ripuloinut sisälle. Ei ole syönyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Kenellekään ei voi tuota tosiaan antaa. Ei osaa olla yksin vieraassa paikassa. Meillä on toinenkin koira, eikä sen kanssa ole mitään ongelmaa.

 

minkä rotuinen koira teillä on?

itse käyttäisin koiran ihan ensimmäisenä lääkärissä ja selvittäisin onko kyse jostain sairaudesta jota voi hoitaa.

meillä on koira muutaman kerran napannut kiinni lasta kädestä, ei ole tullut haavaa tai mustelmaa että sellainen pieni varoitus se on koiran puolelta ollut kun on menty tietyn rajan yli. samoin kissa saa mun puolesta näyttää milloin mennään rajan yli.

Sekarotuinen:mustaterrieri,leonberginkoira ja saksanpaimenkoira. Painaa 60 kiloa. Sellaisen otuksen pieni varoitus voi olla kohtalokas, siksi en halua enää odotella enempää.

 

minkä rotuinen koira teillä on?

itse käyttäisin koiran ihan ensimmäisenä lääkärissä ja selvittäisin onko kyse jostain sairaudesta jota voi hoitaa.

meillä on koira muutaman kerran napannut kiinni lasta kädestä, ei ole tullut haavaa tai mustelmaa että sellainen pieni varoitus se on koiran puolelta ollut kun on menty tietyn rajan yli. samoin kissa saa mun puolesta näyttää milloin mennään rajan yli.

Sekarotuinen:mustaterrieri,leonberginkoira ja saksanpaimenkoira. Painaa 60 kiloa. Sellaisen otuksen pieni varoitus voi olla kohtalokas, siksi en halua enää odotella enempää.

meillä saman kokoinen koira. mutta kyllä teidän tilanne on paljon erilaisempi kuin meillä. joten en tiedä mitä sinun tilanteessasi tekisin. kuitenkin koira on vielä suht nuori niin voisin harkita uuden kodin etsimistä tai sitten sitä lopettamista.

 

Meillä lopettiin 15 vuotias sekarotuinenkoira kun ärähti lapselle. Alkuun yhteiselo sujui, mutta kun lapsi lähti liikkumaan ei elo enää ollutkaan niin auvoista. Meillä oli tilanne se että lapsi konttasi hakemaan leluaan koiran selän ja seinä välistä (siinä oli noin metrinen rako) ja koira ärähti.

Päätettiin lopettaa koira ennenkuin sattuu vahinkoa, koska koira (vanhuuttaan) nukkui välillä niin sikeästi että lapsi olisi voinut konttia viereen/päälle ja koira herätessään ärähtää, puraista tms. Koiran makuupaikan rauhoituskaan ei olisi onnistunut, koska koira nukkui varsinaisen paikkansa lisäksi pitkin lattioita.

Koiran iän takia uuden kodin etsiminen ei ollut vaihtoehto. Tähän vaikutti myös se, että koira oli koko ikänsä liikkunut vapaana pihassa, lähipelloilla ja metsissä(siis omilla).

 

Meillä oli vastaava tilanne aikoinaan. Koiria kaksi aikuista ja pieni lapsi. Narttukoirallemme vauva-aika oli rankkaa. On epävarma luonteeltaan ja koko vauvan uhaksi. Annoimme kuitenkin koiralle aikaa, ja lopulta sopeutui hienosti. Uroskoiramme taas otti vauvan avosylin vastaan.

Kun tyttö oli reilun vuoden ikäinen, uroskoiramme rähähti tytölle sohvalta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja alas sohvalta. Kyseessä oli tuolloin kokeilu koiraltamme, kumpi laumassa ylempänä, se vai lapsi. Minä laumamme johtajana näytin, että lapsi on ylempänä.

Ongelmia ei enään siis ole. Päinvastoin. Mutta teidän tilanteeseen en osaa kommentoida, arvailla vain olisiko laumajärjestyksessä häikkää. Tai jos lapsi kohtelee koiraa huonosti. Eli repii karvoista tai konttaa päälle. Sellaista kohtelua koiran ei tartte sietää.

Minusta teillä olisi nyt mietinnän paikka. Ja tärkeintä että osaisitte lukea koiran käytöstä. Ettei tulis tehtyä vääriä ratkasuja. Voishan koiran antaa vaikka uuteen kotiin, jos se olis mahdollista. Siis jos yhteiselo lapsen ja koiran välillä ei onnistu.

tuota minäkin mietin että jos olis koiralta kokeilu miten sinä,tai miehesi reagoit.
koira on kuitenkin ollut perheessä ensin lasta?
jos näin on niin koira saattaa kokea pienen ihmisen ns. uhkana..