Kukaan eronnut puolison masennuksen takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentuneen läheinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masentuneen läheinen

Vieras
Meillä mies masentunut ja lisäksi alko-ongelmaakin mutta mitään apua ei lähde hakemaan vaikka selvästi olisi sen tarpeessa. Nyt vaan alkaa olla itsellä voimat loppu kun joutuu sivusta seuraamaan kun toisen elämä on yhtä alamäkeä joten ero alkaa tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Tuntuu vaan niin pahalta kun toinen on tosissaan masentunut ja tartteis sitä apua ja tukea mutta kun itse ei kohta jaksa olla se persiille potkija. Vähän sellanen fiilis et "rotat jättää uppoavan laivan". Ite vielä hoitoalalla töissä joten kaipa minun pitäisi sitä apua osata hommata mutta kun en jotenkin usko siihen et siitä on mitään apua jos toinen ei itse ole siinä täysillä mukana ts. itsellä ei ole sitä motivaatiota.
 
No sulla on kyllä vaikea tilanne :(

Mutta tottahan se on että vaikka sä hommaisit miehellesi apua niin ei se varmaan mitään auttaisi koska kyllä miehesi pitää itse haluta apua ennenkuin voi sitä vastaanottaa.

Oletteko keskustelleet asiasta kahdestaan? Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu ja kerro että sinä et jaksa enää kauaa. :hug:
 
Eipä sitä väkisin hoitoonkaan saa, hoitoalanihmisenä sen tiedät. Muista kuitenkin, että on myös sinun elämästä ja omasta jaksamisestakin kyse! Onko sinun pakko sairastua itsekkin?
 
Kiinnostaa kyllä.. ja paljon ajatuksiakin herätti. Mutta kokemusta ei ole aiheesta. Olen usein miettinyt masentuneisuutta sairautena ja en varmaan jaksaisi katsella sitä kauaa toiselta. Ellei kyseessä oma lapsi tai veriveli tms ( ainakin näin uskon). Myöskään en kokisi alkoholistia puolison arvoisena ja varmaan senkään takia en hyväksyisi masennusta.
 
Jos et itse ole alkoholisti niin ansaitset toisenlaisen elämän.. alkoholisteista paranee vain joitakin harvoja prosentteja ja sekään ei ole sanottu parantuuko ne nuorena" vai vasta 50+ vuotiaina kuten eräs läheiseni...
Alkoholisti syö kaiken energian ympäriltää jopa kymmeniksi vuosiksi.. siis kaikilta läheisiltään.
 
jos olet kaikkesi yrittänyt, en näkisi muuta vaihtoehtoa kun kertoa haluavansa asumiseroa.
jos on tunteita pelissä niin kertoa niistä, että koska tykkään sinusta ihmisenä haluan sinun hakevan apua ongelmiisi jotta meillä olisi vielä mahdollisuus jatkaa yhdessä jos haet itsellesi apua. lupautua vaikka mukaan että pääsee ainakin alkuun.
jos toinen ei kuitenkaan apua halua hakea niin ei puolison aivan tarvitse itsestään puristaa kaikkia mehuja vaan jatkaa elämää eteenpäin vaikka sitten yksin.
se että olet hoitoalalla ei tarkoita, että sinun pitäisi olla miehesi hoitaja. Olet hänen puolisonsa.
 
Tosta muistaakseni keskusteltiin joskus Yh-palstalla. Itse lemppasin mokoman menemään, kun minusta kolmessa pienessä lapsessa oli tarpeeksi hoivattavaa yhdelle ihmiselle. Tuntui myös, että se oli osin keino saada valtaa meidän kohtalosta ja sääliä kaikilta ulkopuolisilta. Ukko olisi mielellään vetänyt meidät kaikki pinan alle ja oli tosi tyytymätön ja alkoi vissin parantuukin ihan silmissä, kun ei taktiikka toiminut. Nykyään on taas onnellisesti naimisissa tahollaan eikä muistele akka tai kakaroita, jotka hänelle ongelmia aiheuttivat. Eli tavallaanhan mä paransin koko ressukan, kun viskasin sen pihalle. Ja kyllä tuo masennus oli ihan lääkärien diagnostisoima ja suljetullakin kävi hoidossa, mutta niin vaan parani "kotikonstein".
 
Alkuperäinen kirjoittaja kriisi:
Tosta muistaakseni keskusteltiin joskus Yh-palstalla. Itse lemppasin mokoman menemään, kun minusta kolmessa pienessä lapsessa oli tarpeeksi hoivattavaa yhdelle ihmiselle. Tuntui myös, että se oli osin keino saada valtaa meidän kohtalosta ja sääliä kaikilta ulkopuolisilta. Ukko olisi mielellään vetänyt meidät kaikki pinan alle ja oli tosi tyytymätön ja alkoi vissin parantuukin ihan silmissä, kun ei taktiikka toiminut. Nykyään on taas onnellisesti naimisissa tahollaan eikä muistele akka tai kakaroita, jotka hänelle ongelmia aiheuttivat. Eli tavallaanhan mä paransin koko ressukan, kun viskasin sen pihalle. Ja kyllä tuo masennus oli ihan lääkärien diagnostisoima ja suljetullakin kävi hoidossa, mutta niin vaan parani "kotikonstein".

Näin...että kunnia sille jolle se kuuluu.
 

Yhteistyössä