kukaan ei rakasta mua

[Mira]

miten pitäisi suhtautua asiaan kun 8-vuotias suuttuessaan tai muuten asioitten ristiin mennessä sanoo että te ette rakasta mua, kukaan ei rakasta mua. Ja varmasti kukaan ei ole koskaan hälle sanonu ettei rakastais vaikka kiukuttaakin. Tämä on tarttunut myös pikku siskoon mut hällä on ihan selvää matkimista

 

[taustalla]

Moi, meillä myös kohta 8vee poika, joka jo jonkun aikaa on surkutellut ja vähätellyt itseään. Jopa lipsauttanut suustaan, että haluaa kuolla. On kovin herkkä poika, ja "nujertuu" helposti asiallisestakin palautteesta. Tämä ikä vaan vaatii määrättömästi tukea. Meillä tämä kriisi on jo talttumassa, mutta tuossa kesäloman alussa olin jo huolissani. Asioiden painaminen villaisella, jatkuva vakuuttelu, että on hieno ja taitava ja rakastettu tuntuu tepsivän. On kovasti reipastunut ja omatoiminen. Täytyy vaan jatkaa samaa rataa! Ps. Omia hermoja ei kannata menettää, vaikka kuinka kypsyttäisi kuulla marinaa turhasta... nimimerkillä kokemusta on Jännittyneenä odotamme, onko uudessa koulussa "yhtä paljon kiusaamista" :/

 

[taustalla]

Minun temperamenttinen tyttäreni (6-v.) "ampuu" myös noilla suuttuessaan. Itse olen suhtautunut asiaan rauhallisesti ja sanonut, että "kyllähän sinä tiedät, että sinua rakastetaan, mutta koska olet kiukkuinen, sinusta nyt tuntuu siltä" tms. Hän myös voi sanoa, ettei olisi tahtonut syntyäkään jne. ja siitä päästään keskusteluun, jossa mietitään kaikkia maailmassa olevia ihania asioita..

Oma lapseni on myös positiivisissa tunteissaan huomattavan "raisu" ja avoin, kertoo vuolaasti rakastavansa, suukottelee ja tykkää olla sylissä. Siis tunneskaala on käytössä onneksi myös toisessa ääripäässä. Näin ehkä teilläkin?

 

[Marissa]

Meidän 7-vuotias poika on aivan samanlainen. Tuntuu pahalta, kun yrittää kertoa kuinka tärkeä hän on ja maailman tärkein ihminen, niin alkaa tuo itsensä mollaaminen ja haukkuminen. On kyllä muutenkin aivan mahdoton ollut koko kesän. Joku uhmakausi vissiin päällä ja rankasti!!

 

[taustalla]

Tutulta kuullostaa,poika sanoivast ikään et oispa hänellä eri isä ja äiti eikä tuommosia.

 

[Mira]

kiitos kovasti, kylläpä helpotti kun kuuli että esiintyypä tätä muillakin. On kyllä erittäin herkkä lapsi ja ujo ja hiljainen. Ohi menoa ootellessa eikun paijaamaan ja kertomaan kuinka tärkeä on!

 

[Sama täällä]

Taitaa kuulua ikäkauteen. Meillä 7 v. poika (myös aika herkkä luonteeltaan) puhuu joskus suuttuessaan, ettei hänestä tykätä ollenkaan yhtä paljon kuin pikkusiskosta. Kerran sanoi myös, että hänen taitaisi olla parempi olla auton alla tai taivaassa. Kamalia puheita - herättää todella syyllisyyttä vanhemmissa. Meillä myös aina tilaisuuden tullen koitetaan kehua ja kannustaa, toivottavasti tällainen vaihe menee aikanaan ohi.

 

[Leppis x 4]

Meillä poika 6,5v ja tutulta kuullostaa!!

 

[galateija]

\

Jopa lipsauttanut suustaan, että haluaa kuolla." :/

Tutun kuulosta..Välillä ku jostain toruu niin tulee et olen tyhmä poika ja julmaa mut tosiaan sanoo joskus et tyhmää olla elämässä tai vastaavaa hirveetä..Seki siitä ku näki joskus telkassa jotain itsemurha-juttua (eikä edes myöhään!!!)Sano jotain sellasta ja reagoin siihen tietty! Siitä sai hyvin aseen itelle mut ei auttanu ku olla huomioimatta niin rauhottu ne jutut. Nykyään kyllä saatan vaikka rangaistuksen sellasesta määrätä..

 

[äippä-80]

voi ihana mä löysin tällaisen sivun ei ole sit meidän tyttö ainut täyttää kesällä 9 ja aina ku tulee riitaa sanoo et kukaan ei rakasta ja yhdessä välissä oli tuo kuolema melko paljo esillä... itestä tuntuu niin pahalta et oonko ollu huono äiti tai vastaavaa...

 

[Marakatti]

Mulla 8v sanoo aina ku ei saa mitä tahtoo tms et "ois parempi et mua ei ois olemasakaa ollenkaa" tai että "mä tapan itteni" jne... sitä rataa

 

[pätkiss]

että muillakin on sama juttu,meillä kans poika 9v aina tai useinmiten kun suuttuu ni mainitsee että,sä et rakasta mua ja että parempi ois jos hän ois kuollu.ja musta tuntuu TODELLA PAHALTA KUUNNELLA NOITA PUHEITA :/

 

[Käpylehmä]

Meillä on molemmilla koululaisilla ollut tuo sama vaihe. Mut ohi on menny kun ollaan rauhallisesti selitetty että siksi juuri kielletään/vaaditaan/patistetaan että rakastetaan. Kerrotaan että jos emme esim. kieltäisi heitä tönimästä ja lyömästä, voisi se koitua uhrin lisäksi jo heillekin haitaksi. Esim. toista töniessä voi tönittävä kaatua ja lyödä päänsä jolloin tästä tulisi kovat seuraamukset lapsellemme, ja koska rakastamme häntä niin paljon, emme halua hänen joutuvan vaikeuksiin. Samoin käännämme kaikki ristiriita asiat, mutta se tietenkin edellyttää sitä että olemme rehellisiä myös itseämme kohtaan ja mietimme ensin miksi kiellämme tai vaadimme. Pyydämme myös anteeksi jos olemme kieltäneet turhaan. Ja tuosta itsensä vahingoittamisesta... Olemme sanoneet että itsensä tappamisesta ei saa puhua kiukuspäiten vaan jos siltä ihan oikeasti tuntuu, tulee se kertoa kahden kesken vanhemmille jotta voimme tarpeen tullen auttaa ja ohjata ammatti auttajalle. Meillä kun on suvussa ollut masennusta ja poikamme selvästi kärsii myös masennuksesta. Mutta tuosta asiasta puhumme vain riidan laannuttua, sovinnon lämpimänä hetkenä. Nämä asiat ovat auttaneet nopeasti lasten puheisiin ja jos riidan keskellä vahingossa niin huutavat, menevät vakavaksi ja sanovat äkkiä että "kyllä te oikeesti mua rakastatte, mutta mä oon teille vihanen kun ette..." Meillä puhutaan tunteista myös avoimesti ja kerrotaan jos joku tuntuu pahalta tai loukkaa, samoin kerromme myös positiivisista tunteista, emmekä unohda mainita joka ainoa päivä kuinka tärkeitä lapset meille ovat ja että heitä rakastetaan. Itse kun on voittanut masennuksen, sitä tietää että tuota ei voi kuulla koskaan liikaa.

 

[miragle88]

Moikka, minä nyt tälläisen omakohtaisenkokemuksen kerron kun itse olin pieni, opettelin hallistemaan vihan tunteita ym ja huusin useasti vanhemmilleni että minä lähden koulukotiin tai minä soitan sossuille vaikken edes tiennyt mitä tarkoittaa, siinävaiheessa sit ei ymmärtänyt että ne rajat ovat rakkautta vaan luuli että vanhemmat ilkeyttään asioita kieltää.. perustele aina miksi ei mitäkin saa tehdä.. eiköhän se asia korjaannu ja en usko että muksu tosissaan uskoo ettei häntä rakasteta..

 

[LisaMarie]

Taitaa kuulua ikään, varsinkin pojilla. Onhan se osin myös luonnekysymys. Tuo vanhin ei ole hetkeäkään koskaan epäillyt, eteikö olisi maailman keskipiste, mutta nyt 8v keskimmäinen potee usein juuri tuota "kukaan ei rakasta minua" oloa. Halia ja syliä vaan paljon, niin se auttaa :hug:

 

[nade]

Moi, meillä myös kohta 8vee poika, joka jo jonkun aikaa on surkutellut ja vähätellyt itseään. Jopa lipsauttanut suustaan, että haluaa kuolla. On kovin herkkä poika, ja "nujertuu" helposti asiallisestakin palautteesta. Tämä ikä vaan vaatii määrättömästi tukea. Meillä tämä kriisi on jo talttumassa, mutta tuossa kesäloman alussa olin jo huolissani. Asioiden painaminen villaisella, jatkuva vakuuttelu, että on hieno ja taitava ja rakastettu tuntuu tepsivän. On kovasti reipastunut ja omatoiminen. Täytyy vaan jatkaa samaa rataa! Ps. Omia hermoja ei kannata menettää, vaikka kuinka kypsyttäisi kuulla marinaa turhasta... nimimerkillä kokemusta on Jännittyneenä odotamme, onko uudessa koulussa "yhtä paljon kiusaamista" :/

 

[nade]

onks teillä muita lapsia