Kukaan ei käy meillä kylässä! :(

Sama homma meillä..useemman kerran viikossa yritetään saada joko kyläilijöitä tai keksiä joku kyläpaikka, mut kaikilla on melkein aina jotain muuta. Etenkin yks ystäväpari tuntuu väkisin vaikka keksivän muuta ja sitten kun meille ei käy, niin silloin kyllä kyselevät tai liian lyhyellä varoitusajalla tms.
Joskus sitten ollaan vaan kotona, mut eipä meille pahemmin kukaan soittele ja tuu käymään tai pyydä kylään. Aina se lähtee meistä.

 

Ei käy kovin paljon vieraita meilläkään. Lähinnä miehen kaverit ja appivanhemmat vierailevat. Minun lapsettomat sinkku ystävät vähensivät vierailuja kun tapasin mieheni ja lapsen synnyttyä ne loppuivat kokonaan. Itse tykkään kyläillä mutta mies ei meinaa lähteä minnekkään muuten kuin pakottamalla.

 

meillä vähän sama juttu... itse aina sitten olen menossa kavereitten luokse tai tavataan kaupungilla yms... myönnnän kyllä ettei meillä ole yhtä hieno koti kun heillä, mutta jos se heitä sitten vaivaa niin eivät kovin kummoisia ystäviä lopulta olekaan ja tuntuu että vielä vähemmän on aikaa sellaisilla joilla EI ole lapsia...

 

meillä käy joskus joku ilman kutsua, melkein aina joudun soittamaan ja pyytäään kahville, ja sitten kun tullaan niin tosiaan juodaan se kahvi ja lähdetään
ehkä se johtuu meidän villeistä lapsista ettei kukaan viihdy kun on tätä mökää AINA!

 

ja me emme kauheasti kyläile kun pelkään että lapset rikottavat kylässä jotain, meillä on tosiaan todella vilkkaat lapset

 

Kyläilykulttuuri on vähenemään päin. Tavataan puistossa, kahvilassa, harrastuksissa. Ei muka ole aikaa kyläillä. Itsekin sorrun tähän. Sitte kun on aikaa, on ihanaa vaan löhötä kotona.

Minä oon jo muutaman vuoden ajan tavannut kavereitani kahvilassa, kaupungilla ja joissakin tapahtumissa. Mun perustelu asiaan on se, että saan olla ihan tarpeeksi kotosalla ja mulle on vaihtelua se muualle meno, ihmistenilmoilla oleminen vastapainoksi.

 

Onks teillä lemmikeitä? Jos sun kaverit/niiden lapset on allergisia?

 

meillä käyvät vain harvat ja valitut no oikeasti ei kovin moni mun lapsia ja elikoita kestäisikään