Kuka vauvan kanssa kotona ja muut lapset hoidossa?

[ÄITI ANTAA.]

Mietinnässä vastaava järjestely. En tiedä täältä päin ketään, kuka olisi noin tehnyt, mutta voisi olla meidän perheelle toimiva järjestely, jos 3- ja 4- vuotiaat olisivat osapäivähoidossa. Lisäksi yksi koululainen ja 1- vuotias.

Lapset saisivat muutakin seuraa ja virikkeitä. Päivät mennän muuten pitkin seiniä kokoporukka. Toisella lisäksi puhe epäselvää, voisi olla apua päiväkodista.

Miten pystyisin katsomaan itseäni peilistä, jos "huvikseen" hoidattaisin muilla lapseni?

 

[herrasmies Heikki]

Antaakö äiti vain isille vai ehkä myös muillekin miehille?

 

[Helposti]

Alkuun hiukan epäilin. Tota 4 v virikehoito, mulla huono omatunto. Mutta lapsi niin onnellinen niistä muutamasta virikepäivästä.... Siis viihtyy. Ja kotipäivätkin sujuu paremmin. Joten suosittelen. Ja ihan hyvin voi katsoa peiliin, ehtii laittaa huulipunaakin ja tehdä vähä omia juttuja...

 

["vieras"]

Miten hemmetissä olet tehnyt noin monta lasta kun et selvästi selviä koko sakista?

 

["äiti"]

Onko sulla viisi lasta?tyhmää tehdä noin monta.

 

[Hyvä idea!]

Meillä menee isommat muksut hoitoon kolme kertaa viikossa ja mä oon vauvan kanssa kotona. Enkä pode huonoa omaatuntoa ja mulle on aivan sama jos joku näkee siitä vaivaa. Superäidin titteliä en ole keneltäkään kalastamassa ja on parempi et isommillakin jotain muuta tekemistä kun kattoo videoo kun vauva tissillä ja omanikäisiään kavereita myös...

 

["eräs"]

meillä aikoinaan kolme vuotias jatkoi hoidossa, kun perheeseen syntyi kaksoset. minua mietitytti kovasti tämä, mutta ihan äitipolin lääkäri kehotti tähän, koska tiesi miten kaksoset työllistävät. 3kk mentiin näin ja sit isompikin jäi kotiin.

 

["kahden äiti"]

Meillä oli isompi hoidossa päiväkodissa, kun olin vauvan kanssa kotona. Tämä sopi meille. Jollekin muulle sitten ei. Tällä palstalla kyllä saat paljon kommentteja ihmisiltä, jotka eivät edes tiedä, millaista päiväkodeissa on. Että niitä kommentteja voi kyllä jättää ihan omaan arvoonsa...

 

["pettynyt"]

Meillä menee isommat muksut hoitoon kolme kertaa viikossa ja mä oon vauvan kanssa kotona. Enkä pode huonoa omaatuntoa ja mulle on aivan sama jos joku näkee siitä vaivaa. Superäidin titteliä en ole keneltäkään kalastamassa ja on parempi et isommillakin jotain muuta tekemistä kun kattoo videoo kun vauva tissillä ja omanikäisiään kavereita myös...

En kestä. Mikä ihmisiä vaivaa, kun ei osata järjestää isompien sisarusten elämää kun uutta ja uutta pukkaa tissille

 

[Madicken04]

Meillä ollut noin. Esikoinen aloitti aikanaan kuntouttavan päivähoidon jo alle 2v iässä, samalla kun olin itse vielä nuoremman kanssa kotona. Sitten kun kolmonen syntyi isommat sisarukset (4,5v ja 5,5v) jatkoivat päivähoidossa.

 

[Anatolia]

Kyllä mä 3 v ja etenkin 4 v lapsen laittaisin osa-aikaiseen hoitoon. Vaikka kolmena päivänä viikossa klo 9-14, tms. Ihan vaan siksi, että en minnekään seurakunnan kerhoon haluaisi viedä, enkä jaksaisi ravata perhekerhoissa useasti viikossa joka viikko ja puistoissa päivittäin, jne, ja tuon ikäiset tarvitsee jo ikäistään seuraa.

 

["Vieras"]

Miten on niin vaikeaa tehdä ihan tavallisia asioita oman lapsen kanssa? Siinä on lapselle virikkeitä. Isossa lapsiryhmässä on virikkeet kaukana kun liukuhihnassa joutuu toimimaan, vaikka olis kuinka hyvä ja arvostettu päikky! Kerhotoimintaa kannattaapi myös kysellä vaihtoehtona päiväkodille.

 

["mä"]

Ok jos lapset ovat hoidossa 4-6h päivässä ja viikossa on 1-2 vapaapäivää.

 

["pettynyt"]

[QUOTE="Vieras";26883549]Miten on niin vaikeaa tehdä ihan tavallisia asioita oman lapsen kanssa? Siinä on lapselle virikkeitä. Isossa lapsiryhmässä on virikkeet kaukana kun liukuhihnassa joutuu toimimaan, vaikka olis kuinka hyvä ja arvostettu päikky! Kerhotoimintaa kannattaapi myös kysellä vaihtoehtona päiväkodille.[/QUOTE]

Näin on. Järjissään olevan vanhemman toimet lapsensa hyväksi ovat riittäviä. Mutta mistä vanhemmat löytäisivät jälleen itseluottamuksensa?

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";26883549]Miten on niin vaikeaa tehdä ihan tavallisia asioita oman lapsen kanssa? Siinä on lapselle virikkeitä. Isossa lapsiryhmässä on virikkeet kaukana kun liukuhihnassa joutuu toimimaan, vaikka olis kuinka hyvä ja arvostettu päikky! Kerhotoimintaa kannattaapi myös kysellä vaihtoehtona päiväkodille.[/QUOTE]

Ehkei kysymys ole niinkään tekemisestä vaan kaveriseurasta tai sen puutteesta. Aina tuota ei pysty takaamaan kotona. Meillä 1v8kk alkaa olla lähipiirissä se vanhin kotihoidossa oleva ja ainakin 2v ikään tulee kokonaan kotona olemaankin. Sen jälkeen menee mietintään josko pari hoitopäivää viikossa olisi sittenkin hänelle jo hyväksi. Samanikäistä seuraa ei enää puistoista ja avoimesta päiväkodista löydy.

 

[mamma6v]

Kun olen kotona lapsenikin on PISTE

 

["..."]

Mä periaatteessa kannatan subjektiivista lastenhoitoa, sillä onhan se ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan. Varsinkin, kun ja jos resurssit riittävät kunnalla sen hoitamiseen. Nyt vaan ei asiat ole niin hyvin, joten en hyvällä katso, kun lapsia viedään "muuten vaan" virikehoitoon. Edelleen kannatan sitä ls:n avotoimena ja kuntouttavana toimenpiteenä sitä tarvitseville, mutta muuten kannatan hoitamaan kaikki lapset kotona, kun omat voimavarat riittävät edes jotenkuten. Ei se päiväkoti mikään autuaaksi tekevä paikka ole, mitä ei vanhempi voisi itse lapselleen tarjota, jos jaksaa ja viitsii sen verran vaivaa nähdä.

... vähän katkerana, kun omien lasten pk-matka kestää 30min julkisilla (siitä vielä n. 45min töihin ja kouluun itsellä matkaa), ja matkan varrella on ainakin kolme päiväkotia, lähin 300metrin päässä kotiovelta. Mutta ne ovat täynnä. Ja se joka sanoo, että eihän se mun ongelma ole, vaan yhteiskunnan niin kuka sen yhteiskunnan muodostaa jos eivät ihmiset itse?

 

[tod]

3- ja 4-vuotiaat hoitoon, 1-v. kotiin vauvan ja äitin kaa..koululainen kouluun..

 

["..."]

[QUOTE="pettynyt";26883598]Näin on. Järjissään olevan vanhemman toimet lapsensa hyväksi ovat riittäviä. Mutta mistä vanhemmat löytäisivät jälleen itseluottamuksensa?[/QUOTE]

Mulla on paitsi erittäin hyvä itsetunto äitinä kuin tosi vilkas 3 -vuotias esikoinenkin. Uusi vaua on nyt muutaman viikon vanha ja arki on lähtenyt rullaamaan juuri niin kuin ajattelinkin: pienempi asuu tissillä, haluaa olla koko ajan sylissä (ja tämän todellakin haluan pienelle vauvalleni suodakin) ja isompi hyppii pitkin seiniä. Meidän esikoinen ei valitettavasti viihdy ilman kunnon aktiviteettia kovinkaan pitkään. Hän ei esimerkiksi nauti piirtämisestä ja askartelusa n. 10 minuuttia pidempään.

Kaikki ihmiset, jotka antavat mulle vinkkejä esikoisen kanssa, ovat ihmisiä joiden omat tytöt ovat rauhallisia, eivät (ainakaan pahassa) uhmaiässä, tykkäävät piirrellä, leikkiä ja touhuta kotona jopa itsekseenkin. Ei vaan meidän tyttö. Hänen kanssaan pitää rymytä metsissä, uimassa, leikkikentillä ja ennen kaikkea tavata muita lapsia (tämä on hänen elämänsä tärkein juttu tällä hetkellä; muut lapset). Hän on energinen, aktiivinen ja fyysisestä tekemisestä nauttiva lapsi.

Jokaiseen kerhoon, joka meidän kaupungista löytyy, hain kerhopaikkaa syksyksi. Eikä meille paikkaa riittänyt. Nyt olen löytänyt yksityisen, luovaan toimintaan keskittyvän päiväkodin ja toivon todella, että saan sieltä osa-aikapaikan tytölle. Ilman mitään huonommuuden tunteita. Ja ajattelen jopa yhä olevani aika superhyvä äiti.

 

[No'One]

Minäpäs kiillotan omaa sädekehääni, kun vanhempi lapseni on kotihoidossa. Mitä nyt 2krt viikossa käy kerhossa, sehän on täysin eri asia kuin virikehoito...

Eli jos kerho ei ole mahdollinen, niin virikehoito on mielestäni hyvä tapa saada vanhemmille lapsille kontakteja oman ikäisiinsä.

 

[lissukka.]

Minä aion laittaa vanhimman muutamana pvnä kuussa päivähoitoon. On niin sosiaalinen ja kaipaa muita lapsia. Vaikka paljon puistoillaan ja kerhoillaankin. Vauva syntyy marraskuussa. Tiedän myöskin, ettei vanhin koe mitään mustasukkaisuutta vaan odottaa tätä päivähoitoa kovasti. Vanhin vauvan syntyessä 2v6kk ja nuorempi 1v1kk.

 

[Kotona oleva äiti]

[QUOTE="Vieras";26883549]Miten on niin vaikeaa tehdä ihan tavallisia asioita oman lapsen kanssa? Siinä on lapselle virikkeitä. Isossa lapsiryhmässä on virikkeet kaukana kun liukuhihnassa joutuu toimimaan, vaikka olis kuinka hyvä ja arvostettu päikky! Kerhotoimintaa kannattaapi myös kysellä vaihtoehtona päiväkodille.[/QUOTE]

No meillä sama kuin eräällä toisella vastaajalla, eli halusimme 3-vuotiaalle kontakteja ikätovereihin. Se oli suurin syy, miksi haimme hänelle päiväkotipaikkaa, tai oikeastaan ainoa syy. Meillä siis mies on työtön, itse opiskelen. Nyt kun on tulossa vauva, jatkamme päivähoitoa (osa-aikaista, kolmasti viikossa nelisen tuntia kerrallaan). Nyt kesällä lapsi ei ole ollut päivähoidossa, ja olemme pystyneet tarjoamaan hänelle lapsikontakteja vain muutamana päivänä koko kesän aikana. Leikkipuistoissa on toki lapsia, mutta ne kohtaamiset ovat satunnaisia, ei niistä mitään kaverisuhteita tai mitään pysyvää muutenkaan ole syntynyt.

Meillä ei ole naapurustossa tai tuttavapiirissä saman ikäisiä lapsia sellaisen matkan päässä, että tapaamiset edes pari kertaa viikossa onnistuisivat.

Toisaalta suoritan kyllä opintoja vauvan synnyttyäkin eli saatan vaikka lukea tenttiin, jos vauva nukkuu ja isompi on hoidossa. Mutta sekään ei silti ole syy, miksi esikoinen on päiväkodissa, vaan ne kaverit.

Lapsi on 13 lapsen ryhmäperhepäiväkodissa, eli ei se sen isompi lapsiryhmä olisi kuin kerhossakaan. Seurakunnan kerho ei ole vaihtoehto, kunnallisesta olisi saanut vain kerran viikossa - mikä on mielestäni liian vähän.

 

[lissukka.]

Nolona nyt myönnän, että esikoiseni syntyi olin virikehoitoa vastaan, mutta nyt kun hänestä on kasvanut "itsenäinen" kontakteja kaipaava poika olen iloinen, jos meillä mahdollisuus osa-aikaiseen päivähoitoon

 

["vieras"]

Hyvällä omallatunnolla voit! Me muutimme ruotsiin, kun odotin toista lasta ja esikoinen oli 3 vuotias. 4kk keskimmäisen synnyttyä ihmises alkoivat ihmetellä suureen ääneen kuinka tyhmä olen, kun en vie esikoistani hoitoon. Saisin olla kahdestaa vauvan kanssa. Esikoisen kotona olemisesta nousi ihan hirveä häly ja minua pidettiin idioottina. No esikoinen meni hoitoon. Olin keskimmäisen lapsen kanssa kotona siihen saakka, kun oli vuoden ja puolitoista. Sen jälkeen keskimmäinen meni hoitoon ja minä töihin. Nyt olen kotona kuopuksen kanssa ja esikoinen on koulussa ja keskimmäinen hoidossa. Ihanaa olla kuopuksen kanssa kahdestaa kotona. NYthän siis ollaan kaikki kotona, kun on kesäloma, mutta kohta taas kaksi vanhinta menee hoitoon ja kouluun. En tajua sitä, että miksi suomessa suhtaudutaan niin negatiivisesti virikehoitoon. Omasta mielestä se on aivan mahtavajuttu. Sinne hoitoon viet vaan omat lapsesi!

 

["pettynyt"]

Minä aion laittaa vanhimman muutamana pvnä kuussa päivähoitoon. On niin sosiaalinen ja kaipaa muita lapsia. Vaikka paljon puistoillaan ja kerhoillaankin. Vauva syntyy marraskuussa. Tiedän myöskin, ettei vanhin koe mitään mustasukkaisuutta vaan odottaa tätä päivähoitoa kovasti. Vanhin vauvan syntyessä 2v6kk ja nuorempi 1v1kk.

Pieni on vanhinkin lapsesi. Ja et todellakaan voi vielä huokaista, ettei hän koe mustasukkaisuutta. Se nimittäin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että n. kolmevuotiaan raahaaminen kotoa eroon äidistä ja pienimmistä on erittäin rankkaa hänelle.