kerttu
Aiempaan ketjuun liittyen totean: ei se vakavaraisuus takaa sitä, että pystyy pitämään lapsistaan huolta.
Olen muutenkin aina ihmetellyt tätä ajattelua, että jokaisen pitäisi voida takoa oma onnensa kaikissa elämäntilanteissa. Muhkea säästötili ja kalliit vakuutukset eivät kanna pitkälle, jos oma lapsi sortuu esim huumeisiin, ja näin voi käydä paremmissakin perheissä. Ollapa silloin varmuus siitä, että lapsi pääsee katkaisuhoitoon. Entä jos lapsi sairastuu skitsofreniaan? Tunnen lähipiiristä tällaisen tapauksen, eikä tämä nuori aikuinen tule ikinä pärjäämään omillaan. Jos toinen vanhemmista luopuisi työstään hoitaakseen tätä lasta, hänkin olisi yhteiskunnan elätettävänä - miten sitten pitäisi toimia? Olla tarpeeksi säästöjä tukiasunnon+yksityisen hoitajan kustantamiseen, vai?
Ennen kuin kukaan täällä tukehtuu omahyväisyyteensä, niin kannattaa muistaa että elämässä voi huonossa lykyssä tulla vastaan tilanteita, joissa ei pärjää omin voimin.
Olen muutenkin aina ihmetellyt tätä ajattelua, että jokaisen pitäisi voida takoa oma onnensa kaikissa elämäntilanteissa. Muhkea säästötili ja kalliit vakuutukset eivät kanna pitkälle, jos oma lapsi sortuu esim huumeisiin, ja näin voi käydä paremmissakin perheissä. Ollapa silloin varmuus siitä, että lapsi pääsee katkaisuhoitoon. Entä jos lapsi sairastuu skitsofreniaan? Tunnen lähipiiristä tällaisen tapauksen, eikä tämä nuori aikuinen tule ikinä pärjäämään omillaan. Jos toinen vanhemmista luopuisi työstään hoitaakseen tätä lasta, hänkin olisi yhteiskunnan elätettävänä - miten sitten pitäisi toimia? Olla tarpeeksi säästöjä tukiasunnon+yksityisen hoitajan kustantamiseen, vai?
Ennen kuin kukaan täällä tukehtuu omahyväisyyteensä, niin kannattaa muistaa että elämässä voi huonossa lykyssä tulla vastaan tilanteita, joissa ei pärjää omin voimin.