Kuka oikeasti uskoo vielä 2000-luvulla jumalaan?

Sama asia kuin, että uskoisi joulupukkiin.
Eletään kuitenkin jo vuotta 2015 ja ihmiset sotii kuin pikku lapset.
Pitäisi hävittää kaikki raamatut ja polttaa kirkot.
Uskonnosta ei ole muutakuin haittaa.
Ette te minnekkään taivaaseen ole pääsemässä vaikka kuinka uskoisitte.
Jokainen tekee joskus jonkun virheen ja jos jumala ois oikeasti olemassa, niin ei varmasti anteeksi antaisi.

Pitäisikö myös koraanit hävittää ja moskeijat polttaa?

 

Kaikkien tapoja uskoa, tai olla uskomatta syvästi kunnioittaen, ja kanssaihmisiä kanssani ajattelemaan kehoittaen, ja etukäteen kiittäen...

Ajatus, että Jumala olisi ihmisen tai minkään luomansa kaltainen on kummallinen. Tai että ihminen olisi Jumalan kaltainen... Tätä olen pienestä pitäen ihmetellyt kristinuskossa, kun Jeesusta pidetään pelastajana, syntien sovittajana. Tarvitsisiko kaiken Luoja, Jumala ihmisen (joka on itsekin Jumalan luoma, haavoittuvainen, kuolevainen) "avukseen" antamaan ihmisille anteeksi? Mielestäni ei.

Ja se, että ihmiset rukoilevat ihmistä, Jeesusta, on merkillistä. Tekipä hän mitä hyviä tekoja tai ihmetekoja tahansa. Tarvitsisiko Kaikkikuuleva, -näkevä, ja -tietävä Jumala jonkun "välittäjän". Voisiko joku yksi ihminen mitätöidä kaikkien ihmisten virheet yhdellä teolla? Olisiko Jumalalle ominaista valita yksi ihminen ylitse muiden "kuolemaan ja pelastamaan"? Jos kaikki kuitenkin on Jumalan "käsissä". Mielestäni ei.

Raamattu ei ole pysynyt muuttumattomana.
Jeesus ei koskaan sanonut olevansa Jumala, tai että häntä pitäisi rukoilla.

Kristinuskon alkutaipaleellakin ihmiset uskoivat yhteen Jumalaan. Kristinusko on ollut puhtaasti monoteistinen, mitä se ei mielestäni ole tänä päivänä, eikä ole ollut aikoihin kun Jeesusta on alettu pitää sellaisena, mitä hän ei ole tai ole ollut.

Mielestäni Jeesus oli vain kertomassa/opettamassa Jumalasta ja uskonnosta, kuten monet ennen häntä menneinä aikoina, ja vielä eräs hänen jälkeensä.

Kristinusko on muuttunut ja kristittyjen tapa uskoa sen mukana. Valitettavasti.

Jotain sentään on jäljellä; Jumalallinen kirjoitus, joka on pysynyt muuttumattomana tähän päivään asti, ja se mielestäni on lukemisen arvoinen ja luotettavampi tiedon lähde, jos Jumalasta haluaa jotain käsinkosketeltavaa ja silminnähtävää tietoa tai todistusta.

Nimeltä mainitsemattakin monet sen tietävät, turhaa vieroksuvata ja pelkäävät. Totuuttako pelkäävät...? Ymmärrettäväähän se olisi, nykypäivänä tällaisessa maailmassa.

Se mitä voi pitää totuutena, on oma asiansa, mutta mielestäni, jos mahdollisia todisteita Jumalasta on saatavilla edes vähänkin, on sellaista erittäin kannattavaa lukea ajatuksen (ja mahdollisen uskon kanssa). Sellaisia mistä kiistelläänkin, vaikka eivät ole kiistelyn arvoisia, sillä niitä tieteen tukemina näyttää olevan mahdotonta todistaa valheeksi tai epätodeksi.

Siinäpä muutama pitkähköksi venynyt, mahdollisesti hieman sekava ajatukseni uskomisesta.