musta ei lähtenyt ääntäkään pientä puhinaa lukuunottamatta. luomuna en sinänsä synnyttänyt, mutta epiduraalin vaikutus alkoi hiipua vähän reilu puol tuntia ennen itse ponnistusvaihetta. että koen kyllä itse työn tehneeni luomuna ja sanoisin että pahempi kipu oli supistukset ja se kun kohtu oli jo kipeänä ison vauvan liikkeiden takia kun vedet olivat jo menneet aikoja sitten.
M
mie
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ail:Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:Ähinää vain
näin täälläkin
Kuin myös, molemmilla kerroilla
K
km
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen huutanut ja kirkunut kuin tekisin kuolemaa, luomu ei ollut oma valinta. Synnytys oli niin nopea ja hoitohenkilökunta vitkasteli eikä uskonut, että kiirettä on millekään vielä. Myös siihen aikaan sairaalaan tullut AINOA synnyttäjä mun lisäkseni synnytti luomuna (tiedän kun juttelimme koko osastoajan keskenämme
Mulla synnytyksestä tuli luomu kans sen takia, että kätilö ei tajunnu miten nopeasti se etenee. Just sanoi miehelleni että kyllä tässä vielä muutama tunti menee ku kiljaisin, että nyt se tulee. Kätilö säikähti ihan tosissaan ja alkoi tarkistella paikkoja ja totes että oli tosi lyhyessä ajassa(muistaakseni alle 10min) avautunu monta senttiä ja sain alkaa ponnistaa. Mutta mieluummin otan lyhyen synnytyksen luomuna kuin pitkän kivunlievityksen kera, kummastakin on kokemusta.
Y
Yksvaan
Vieras
V
vieras
Vieras
Mä muuten pääsin kehumaan miehelleni esikoisen synnytettyä, että minähän en muuten huutanut Oltiin kuopusta odottaessa äitipolilla, joka oli synnytyssalejen läheisyydessä, sieltä kuului sopivasti synnyttäjän huutoa. Sanoin aulassa, että mikä se on kun toisten pitää huutaa, että eihän se edes auta mihinkään ja itsensä väsyttää. No mun synnytys esikoisesta kesti sen 13 tuntia ja eteni tasaisesti vähän vähemmällä kivulla. Eisiinä huudettu, yhen kerran kirkasin jonkun toimenpiteen kodhalla, mutta muuten olin vain hiljainen.
En tiedä oliko se joku "kostotoimenpide" tuo kuopuksen synnytys noista sanoista mitkä päästin ensin ilmoille että "enhän minä.." Synnytysalkoi tästä äitipoli käynnistä 4 päivän kuluttua, mentiin lujaa, kesti kokonaisuudessaan 3 tuntia koko juttu... Niin ja huusin, kovaa. Automatkalla huusin ja sairaalassa mourusin matalalla äänellä kuin kuoleva. kuten edellissivullakin jo kertasin
Oltiin kuopusta odottaessa äitipolilla, joka oli synnytyssalejen läheisyydessä, sieltä kuului sopivasti synnyttäjän huutoa. Sanoin aulassa, että mikä se on kun toisten pitää huutaa, että eihän se edes auta mihinkään ja itsensä väsyttää. No mun synnytys esikoisesta kesti sen 13 tuntia ja eteni tasaisesti vähän vähemmällä kivulla. Eisiinä huudettu, yhen kerran kirkasin jonkun toimenpiteen kodhalla, mutta muuten olin vain hiljainen.En tiedä oliko se joku "kostotoimenpide" tuo kuopuksen synnytys noista sanoista mitkä päästin ensin ilmoille että "enhän minä.." Synnytysalkoi tästä äitipoli käynnistä 4 päivän kuluttua, mentiin lujaa, kesti kokonaisuudessaan 3 tuntia koko juttu... Niin ja huusin, kovaa. Automatkalla huusin ja sairaalassa mourusin matalalla äänellä kuin kuoleva. kuten edellissivullakin jo kertasin
H
Hiljaista oli
Vieras
En huutanut, puhkuin vain ja muistan kyllä kysyneeni mieheltä ja kätilöiltä, että mitä, jos en jaksakaan pukata lasta maailmaan. Tosin en ole varma ole oikea luomusynnyttäjä, kun ehdin henkäistä melkein kaksi kertaa ilokaasua, kun alkoi ponnistuttamaan ja oli aiemmin saanut oksitosiinitipan avautumisen nopeuttamiseksi.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja km:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen huutanut ja kirkunut kuin tekisin kuolemaa, luomu ei ollut oma valinta. Synnytys oli niin nopea ja hoitohenkilökunta vitkasteli eikä uskonut, että kiirettä on millekään vielä. Myös siihen aikaan sairaalaan tullut AINOA synnyttäjä mun lisäkseni synnytti luomuna (tiedän kun juttelimme koko osastoajan keskenämme
Mulla synnytyksestä tuli luomu kans sen takia, että kätilö ei tajunnu miten nopeasti se etenee. Just sanoi miehelleni että kyllä tässä vielä muutama tunti menee ku kiljaisin, että nyt se tulee. Kätilö säikähti ihan tosissaan ja alkoi tarkistella paikkoja ja totes että oli tosi lyhyessä ajassa(muistaakseni alle 10min) avautunu monta senttiä ja sain alkaa ponnistaa. Mutta mieluummin otan lyhyen synnytyksen luomuna kuin pitkän kivunlievityksen kera, kummastakin on kokemusta.
Mä ottaisin taas mieluummin sen ptikän, tosin mulla se kokemus siitä on taas sellainen rauhallinen synnytys. Uskon että on kuitenkin heitäkin joilla on synnytys pitkä ja raju ja sitä ei missään nimessä halua.
E
en
Vieras
En kirkunut, mutta en usko että kiljuminen tai kirkuminen on suoraan verrannollinen kivun suuruuteen. Ei monikaan kilju kivusta vaan ennemminkin siitä saa voimaa samallalailla kuin keihäänheittäjätkin ärjyy tai kiroilee juuri viskatessaan. Ihmiset siis vaan oppii käsittelemään asioita eri tavalla. Itse kiroilin mielessäni mutta ääntäkään en päästänyt vaan keräsin kaiken voiman ponnistamiseen. Jonkinlaista yninää pidin avautumisvaiheessa joka auttoi keskittymisessä.
J
Jenis
Vieras
2 oon luomuna synnyttänyt ihan omasta halusta, eikä oo ollut tarvetta kirkua kummastakaan. Eikä kiroilla, eikä huutaa miehelle eikä kätilölle. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jonkun toisen synnytys voi kenties mennä eri lailla kuin itsekunkin oma?
K
km
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja km:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olen huutanut ja kirkunut kuin tekisin kuolemaa, luomu ei ollut oma valinta. Synnytys oli niin nopea ja hoitohenkilökunta vitkasteli eikä uskonut, että kiirettä on millekään vielä. Myös siihen aikaan sairaalaan tullut AINOA synnyttäjä mun lisäkseni synnytti luomuna (tiedän kun juttelimme koko osastoajan keskenämme
Mulla synnytyksestä tuli luomu kans sen takia, että kätilö ei tajunnu miten nopeasti se etenee. Just sanoi miehelleni että kyllä tässä vielä muutama tunti menee ku kiljaisin, että nyt se tulee. Kätilö säikähti ihan tosissaan ja alkoi tarkistella paikkoja ja totes että oli tosi lyhyessä ajassa(muistaakseni alle 10min) avautunu monta senttiä ja sain alkaa ponnistaa. Mutta mieluummin otan lyhyen synnytyksen luomuna kuin pitkän kivunlievityksen kera, kummastakin on kokemusta.
Mä ottaisin taas mieluummin sen ptikän, tosin mulla se kokemus siitä on taas sellainen rauhallinen synnytys. Uskon että on kuitenkin heitäkin joilla on synnytys pitkä ja raju ja sitä ei missään nimessä halua.
Mulla oli kokolailla yhtä kovat kivut siinä pitkässä synnytyksessä kuin lyhyessä luomussakin, lukuunottamatta sitä vaivaista 2 tuntia jonka epiduraali vaikutti pitkässä synnytyksessä. Antoivat vielä sit toisenki kerran sitä puudutetta kyllä mutta se ei enää tehonnu jostain syystä eikä kivut hävinneet mihinkää. Mulla ponnistusvaihe pitkittyi puudutteiden takia (sain silloin vielä jonku kohdunkaulan puudutuksenkin tms)ja lapsi jouduttii lopulta kiskomaan imukupilla sen takia, että en puutuneisuuden takia oikein tienny koska olis pitäny ponnistaa ja koska ei ja ponnistusvaihe kesti muutenki 2,5tuntia. Luomuna ku synnytin niin jotenki tunsi kaiken sillee, että itekin tiesi mitä pitää tehdä ja koin sen jotenki parempana.
Nyt on viikkoja 39+5 ja oon aatellu että en ota mitään puudutuksia. Ilokaasua aattelin kokeilla, jos ehtii
tosin en nyt tietysti mítää oo lukkoon lyöny, riippuu nyt taas synnytyksen pituudesta yms, viimeksi synnytys kesti 2h, avautumisvaihe 1h40min. Jos on sitä pituusluokkaa nii luomuna vetäsen...
M
Marilii
Vieras
Mä vähän karjuin ja kiljuin ponnistusvaiheessa ku luulin sen auttavan kunnes kätilö käski kokeilee olla hiljaa 
Ei siinä avatumisvaiheessa todellakaan tehny mieli kiljua, siinähän pitää keskittyä! Enemmän se sattuu ja ponnistusvaiheessa vie tehoa jos rupeaa kiljumaan. Pitää olla jokseenkin hiljaa ja antaa sellaisten äänten tulla jotka tulee itsekseen. Mä kuulostin ihan ankalta mielestäni sit ku ne ähkinnät tuli, ku kätilön käskystä olin hiljaa. Eli eiköhän seuraava synnytys mene jo hiljempaa...
Ei siinä avatumisvaiheessa todellakaan tehny mieli kiljua, siinähän pitää keskittyä! Enemmän se sattuu ja ponnistusvaiheessa vie tehoa jos rupeaa kiljumaan. Pitää olla jokseenkin hiljaa ja antaa sellaisten äänten tulla jotka tulee itsekseen. Mä kuulostin ihan ankalta mielestäni sit ku ne ähkinnät tuli, ku kätilön käskystä olin hiljaa. Eli eiköhän seuraava synnytys mene jo hiljempaa... 
No siinä varsinaisessa ponnistusosassa mulla ei ollu mitään lääkkeitä.Kyllähän se pirusti tuntu mutta en tajua mitä se olis hyödyttäny huutaa.Ähkäsin kyl lujaa kun likka oli ulkona.Ehkä seuraava synnytys onkin rankempi ja huudan kun syötävä.
Niin kipeää teki ekassa synnytyksessä ettei mulla olis ollut edes voimia huutaa, enkä muutenkaan ole sellainen että huutaisin.Kun olen oikein kipeä, olen hiljaa, vetäydyn ikään kuin omaan maailmaani ja koitan keskittyä hallitsemaan kipua.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja en:
mun kohdallani kyllä huutaminen on täysin verrainnollinen kivun suuruuteen. Esikoisen synnytyksen kestin, pientä mutinaa ja narinaa. kuopuksen synnytyksessä uikutin ja valitin, ja muistoissa se on kyllä potenssiin sata kipeämpi kokemus. Ei sillä etteikö tuo esikoisenkin synnytys olisi kipeää tehnyt, mutta sen jotenkin kesti.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:Mä vähän karjuin ja kiljuin ponnistusvaiheessa ku luulin sen auttavan kunnes kätilö käski kokeilee olla hiljaa
Ei aina ehdi keskittyä hengittelemään jos synyntys etenee rajuslla vauhdilla ja voimalla... =) Jos se kestää niin lyhyen hetken ettei itsekään tajua, ehkä mulla se huutaminen siinä oli myös jokseenkin pelon sekaista kun se vauhti tuntui hurjalta ja kipu sietämättömän rajulta. Supistukset tuli putkeen ilman mitään inhimillisiä välejä, ei siinä kerennyt kerätä itseään edellisen jäljiltä kun uusi alkoi ja oli rajuja.
Mäkin haluan taas synnyttää niin, että kerkeää synnytyksen aikana hengittämään ja jännittämään ja odottamaan sen etenemistä, niinkuin esikoisen kohdalla. Jokainen supistus tuli niin että välissä oli 3 minuuttia taukoa jossa odotella, monta tuntia aikaa laskea niitä supistuksia ja odotella edistymistä. Se oli IHANA kokemus sellainen, mutta eipä tuohon voi itse vaikuttaa. =/
Mulla kaksi viimeisintä synnytystä on kestäneet kumpikin alle kaksi tuntia ja edenneet rajusti eteenpäin, etten kerennyt ilokaasun lisäksi saada muuta kivunlievitystä, vaikka olisin halunnut. Parilla ponnistuksella ovat vauvat olleet maailmassa. Ensimmäisessä synnytyksessä huusin kun palosireeni, en pystynyt hallitsemaan itseäni loppuvaiheessa ollenkaan kaikista kivunlievityksistä huolimatta, ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia ja luulin että olin ponnistanut ainakin kolme tuntia, ajantaju vaan katosi jonnekin.
M
mämä
Vieras
Mä en kyllä huutanut. Sanoin kerran että 'en uskalla työntää kun perse repee'.. Kätilö sanoi, 'ei repee' ja sit tuli vauva
P
poipoipoi
Vieras
Mulla eteni toinen synnytys niin vauhdilla, ettei siinä ehtinyt millään tilanteen tasalle. Huutokin pääsi pari kertaa kunnes kätilö käski olla hiljaa Itsekin luulin, että huutaminen on draamakuningatarten hommaa ja lähinnä filmaamista/ "leffoista tuttua", mutta kyllä se mulla vain pääsi ihan spontaanisti kun kivut olivat niin kovat. Ihan jossain muussa maailmassa olin, etten edes tiedostanut huutavani. Musta kaikki keinot ovat sallittuna jos se auttaa
Itsekin luulin, että huutaminen on draamakuningatarten hommaa ja lähinnä filmaamista/ "leffoista tuttua", mutta kyllä se mulla vain pääsi ihan spontaanisti kun kivut olivat niin kovat. Ihan jossain muussa maailmassa olin, etten edes tiedostanut huutavani. Musta kaikki keinot ovat sallittuna jos se auttaa
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja poipoipoi:Mulla eteni toinen synnytys niin vauhdilla, ettei siinä ehtinyt millään tilanteen tasalle. Huutokin pääsi pari kertaa kunnes kätilö käski olla hiljaa
Minua ei kätilö käskenyt olla hiljaa onneksi, olisin varmaan repinyt sen kappaleiksi siinävaiheessa hänet tai saanut ihan järkyn raivarin. Adrenaliinia tuntui olevan tuossa rajsusa synnytyksessä niin paljon. En kuitenkaan kiroillut enkä solvannut
M
mammaliii harmailee..
Vieras
No ponnistusvaihe kakkosesta meni ilman mitään kivunlievityksiä, ilokaasuki vietiin multa pois sillon, enpä mä muutenkaan hirvittävästi sitä vedelly..
En kirkunu, kerran huusin et ai Saa*ana ja sitte ärisin ja ähisin.. Vähän ennen ponnistusvaihetta jossain toisessa salissa joku kiljui, eikä se kyllä tuntunu mukavalta kuunnella.
Mä uskon että sama henkilö voi synnyttää luomuna niin että kirkuu koko ponnistusvaiheen ajan ja seuraavan tai aikaisemman synnytyksen on ollut hiljaa. Riippuu niin synnytyksestä ja ihmisestä.
En kirkunu, kerran huusin et ai Saa*ana ja sitte ärisin ja ähisin.. Vähän ennen ponnistusvaihetta jossain toisessa salissa joku kiljui, eikä se kyllä tuntunu mukavalta kuunnella.
Mä uskon että sama henkilö voi synnyttää luomuna niin että kirkuu koko ponnistusvaiheen ajan ja seuraavan tai aikaisemman synnytyksen on ollut hiljaa. Riippuu niin synnytyksestä ja ihmisestä.
Ä