Kuka luomuna synnyttänyt ei ole kirkunut synnytyksessä?

[dfdf]

Toiseen ketjuun liittyen olisi kiva tietää, kuinka suuri osuus kivunlievityksellä on kivun tuntemiseen synnytyksessä. Kipu on erilaista eri synnyttäjillä, joten erilaisella kipukynnyksellä ei voi selittää naisen huutamista/hiljaisuutta.

Veikkaan, että useampi luomuna synnyttänyt on huutanut kuin kivunlievitystä saanut.

 

[Tiuhti]

:wave:

 

[Milla]

Kahdesti kirkumatta luomuna

 

[vieras]

Mä sanoin että ai saatlari, nyt sattuu, kun lapsen pää tuli läpi.

 

[mä]

Kahdesti myös, enkä huutanut tai kirkunut

 

[Luomu-Lilli]

En kyllä paljon huutanut, kun en jaksanut. Kivut oli aikamoiset.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Kahdesti ja olen huutanut kuin syötävä ja itkenyt. Ja luomu ei ollut oma valinta

 

[eevikka]

mä olen synnyttänyt kaksi kertaa luomuna ja toisella kerralla karjuin oikein kunnolla ja toinen kerta meni äänettä. Kipu oli ihan yhtä kova, mutta toisessa vaan jotenkin ponnistusta helpotti muutama napakka äänen purkaus

 

[mää vaan]

kolmesti luomuna synnyttänyt, en millään kerralla ole kirkunut, mut kuopuksen syntyessä kätilö käski mun välillä päästää jonkin laisia ääniä et osaa seurata olenko pyörtymässä koska synnytys kesti ja vauva meinasi jäädä jumiin (myöhemmin kun vauva oli syntynyt selvisi syy miksi oli jumissa, vauva syntyi täysin kasvot edellä)

 

[ap]

Kahdesti ja olen huutanut kuin syötävä ja itkenyt. Ja luomu ei ollut oma valinta

Minulla meni juuri samalla tavalla.

 

[vieras]

5 kertaa ja joka kerta ihan hiljaa.

 

[sabi]

Luomuna synnyttänyt myös enkä päästänyt ääntäkään. oon niitä harvoja varmaan joiden mielestä synnytys ei nyt niin paljoa sattunut.
helppo nakki

 

[h]

En huutanut, silloin sattui vaan enemmän. Ihan hiljaa keskittyen ja hammasta purren oli helpompi.

 

[Glorinha]

Ähinää vain

 

[km]

Mä en kirkunut, en oo sitä tyyppiä, vaikka olinkin niin kipeä että tuntui kuin olisin ollu puoliksi jossain muualla. Sellainen erikoinen, epätodellinen tunne. Valitin kyllä ääneen aina supistuksen aikana, mutta en millään hirveän kovalla volyymilla. Ponnistusvaiheessa keskityin vaan ponnistamiseen enkä päästäny ääntäkään. Ja mulla ponnistusvaihe on jostain syystä ollu kummallaki kerralla kivuton(!), en tuntenu mitään kipuja, ne loppui siihen ku sai alkaa ponnistaa. Tai sitte olin niin kipeä, etten enää tuntenu enempää kipuja...

 

[ail]

Ähinää vain

näin täälläkin

 

[siis]

Minä en ymmärrä että minkä takia melkein kaikissa ohjelmissa synnytys kuvataan kauheaksi kokemukseksi, siinä huudetaan, hikoillaan, ähkitään ja mieheltä puristellaan kädet melkein kuolioon...

Minun molemmat synnytykset oli hiljaisia eikä siinä tullut hiki eikä tarvinnut miestäkään hakata...

 

[sarina13]

Ähinää vain

näin täälläkin

Ja täällä.

 

[vieras]

mä en periaatteessa synnyttänyt luomuna,kun sain epiduraalin,mikä epäonnistui ja vain vasen jalkani puutui. Avautumisvaiheessa puristin peittoa ja kirosin hiljaa. Ponnistusvaiheessa huusin kun hyeneena aina ponnistusten välissä,jotenkin sain siitä voimaa uuten ponnistukseen.

 

[aamu]

yhden kerran olen omasta tahdostani synnyttänyt luomuna. kyllä mä taisin ainakin vähän kirkua ponnistusvaiheessa, mutta en kovin paljon. ennemminkin murisin ja ähisin ja vaikeroin.

 

[km]

Minä en ymmärrä että minkä takia melkein kaikissa ohjelmissa synnytys kuvataan kauheaksi kokemukseksi, siinä huudetaan, hikoillaan, ähkitään ja mieheltä puristellaan kädet melkein kuolioon...

Minun molemmat synnytykset oli hiljaisia eikä siinä tullut hiki eikä tarvinnut miestäkään hakata...

Mua on kans näiden omien synnytysten jälkeen alkanu naurattaa tv-sarjojen synnytykset. Ne on kyllä NIIN kaukana todellisuudesta...

 

[Glorinha]

Minä en ymmärrä että minkä takia melkein kaikissa ohjelmissa synnytys kuvataan kauheaksi kokemukseksi, siinä huudetaan, hikoillaan, ähkitään ja mieheltä puristellaan kädet melkein kuolioon...

Minun molemmat synnytykset oli hiljaisia eikä siinä tullut hiki eikä tarvinnut miestäkään hakata...

Mua on kans näiden omien synnytysten jälkeen alkanu naurattaa tv-sarjojen synnytykset. Ne on kyllä NIIN kaukana todellisuudesta...

Hih! Meillä kans naurettu niille. Kerran siinä sairaala ohjelmassa oli yksi synnytys, jossa oli hetkeä aiemmin annettu epiduraali. Todettiin olevan täysin auki ja sopivat, että pidetään hengähdystauko.
Ei meillä vaan mitään taukoja pidetty!

 

[pat]

Kirosanoja tuli päästettyä aika pitkä lista ekassa synnytyksessä, jopa sellaisia joita en tiennyt tuntevani Kirkumaan ei tarvinnut sentään alkamaan. Kätilö ei oikein tajunnut, että synnytys ei meidän suvussa kauaa kestä, joten ei tajunnut tarjota kipulääkkeitä...
Toisessa oli sitten pakko antaa epiduraali.
Kolmannella kertaa tarvittiin sitten aqua-rakkulat, kun selkä sanoi synnytyksen loppusuoralla sopimuksen irti... eli jalat lähti alta. Muuten meni sitten tämä jälkimmäinenkin "luomuna" ja kirottua tuli jälleen ponnitusvaiheessa hyvin laajoin sanavarastoin.

 

[kahden äippä]

No mie kyllä kijuin kuin palosiireeni... :ashamed: Se oli aika omituista, kun esikoisen kanssa sain epiduraalin ja mies naureskeli jälkeenpäin että oli pelännyt että huudan, mutten huutanutkaan. Sitten kakkosen kanssa en ehtinyt saamaan edes ilokaasua. Se kirkuminen tuli niin syvältä alitajunnasta etten edes itse tajunnut sitä tekeväni, ennen kuin aloin ihmettelemään että mikä ärsyttävä kimeä ujellus tuolta taustalta kuuluu... :xmas:

 

[vieras]

Olen huutanut ja kirkunut kuin tekisin kuolemaa, luomu ei ollut oma valinta. Synnytys oli niin nopea ja hoitohenkilökunta vitkasteli eikä uskonut, että kiirettä on millekään vielä. Myös siihen aikaan sairaalaan tullut AINOA synnyttäjä mun lisäkseni synnytti luomuna (tiedän kun juttelimme koko osastoajan keskenämme ) ja kun olin oman lapseni viimein rääkyen saanut ponnistettua. ...Kuului seuraavasta salista ihan järkyttävä huuto, se tuntui tosi pahalle kun olin juuri itse saanut oman kipuni päätökseen ja tuoreessa muistissakin oli, rukoilin apua tälle naiselle Onneksi hänenkään ei tarvinnut kauaa kärsiä. Mutta kuka muka väittää että luomuna synnyttänyt ei huuda Huutaa kuka huutaa, onhan niitäkin synnytyksiä erilaisia.