Kuka huolehtisi masentuneen miehen puolisosta? Sairastun kohta itsekin, en jaksa enää.

[Lise]

Onko kellään kokemuksia pitkään masennusta sairastaneesta puolisosta? Minun mieheni on ollut masentunut nyt noin kaksi vuotta. Hän käy kyllä töissä, mutta mitään muuta ei jaksa. Illat makaa sohvalla ja valittaa kaikesta: sairaudestaan, työstään, tylsästä elämästään, stressistä ym. Vuosi sitten hän oli jonkin verran sairauslomalla, mutta kunnollista hoitoa hän ei minun mielestä ole missään vaiheessa saanut: Cipralexia vaan ja kehtouksen ulkoilla ja syödä hyvin. Ja masennuksestaan (tai ehkä luonteestaan; en enää tiedä) johtuen hän ei kyllä jaksa ulkoilla. Minä koitan tehdä terveellistä ruokaa, mutta sen lisäksi mies syö noin 2 kiloa karkkia viikossa. Illta tosiaan kuluu niin, että minä hoidan kotia, teen ruokaa ja koitan ehtiä vähän viettää aikaa omien harrastusteni, lukemisen ja lenkkeilyn parissa. Olen vain tosi tosi väsynyt, kun välillä väkisin turhauttaa miehen valitus ja marina. Päällisin puolin kaikki on minusta hyvin, mitään syytä sairastumiselle ei siis ole, enkä enää aina jaksa ymmärtää miestä vaan tulee tiuskittua. Ja sitten poden huonoa omaatuntoa kun sairasta pitäisi jaksaa ymmärtää. Mutta miten jaksaisin, kun en saa apua enää missään, mies ei ota mistään vastuuta, tekee vain ja ainoastaan itselle mieluisia asioita? Olen jo hyvän aikaa tuntenut itseni mieheni huoltajaksi, en puolisoksi. Mistä itse saisin apua? Ystävät ovat kaikonneet kun en ole pystynyt pitämään yhteyttä, ja mies ei halua, että kukaan saa tietää hänen sairaudestaan, joten kenelle minä voin purkaa tuntojani, ja kuka minusta huolehtii? Romahdan kohta ja minun on pakko jättää mies, jos haluan pelastaa itseni!

 

["nih"]

Kuule, sä olet reilu pari vuotta katsellut tuota, eikä miehellä tunnu olevan edes halua parantua. Niin, kuka huolehtisi sinusta? Sinä itse! Ei sinun tarvitse tuota loputtomiin jaksaa, ei todellakaan. Jossain kohtaa on oltava se raja, jossa pitää alkaa suojella myös itseään. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sairastuta itsesikin.

Mä keskustelisin tossa kohtaa vakavasti miehen kanssa tulevaisuudesta. Siitä, että se on myös hänestä kiinni, onko se tulevaisuus teidän yhteinen vai lähdettekö eri suuntiin.

 

[chrissy]

jos vielä kauan jaksat tuota ja sitten kun annat itselles luvan " vaihtaa vapaalle" niin masennut itsekkin. Pelastaudu ennenkuin niin käy

 

["Niksu"]

A) kehottaisin ottamaan miestäsi yhteyttä työterveyshuoltoon masennuksen hoidon tehostamiseksi. B) kehottaisin myös sinua hakeutumaan lääkärin juttusille puhumaan omasta jaksamisestasi. Onko käytössäsi työterveyshuolto? Onko paikkkunnallasi kriisikeskus? Terveyskeskus ainakin on. Hae itsellesi apua, miestäsi et voi muuttaa!

 

["vieras"]

Samaa mieltä edellisten kanssa. Miehellä ei selkeästi ole halua toipua, joten pelasta itsesi.

 

["akka"]

Jos olisit kirjoittanut olevasi mies jonka vaimo sairastaa masennusta, sinut olis haukuttu empatiakyvyttömäksi itsekkääksi siaksi joka ei osaa tukea puolisoa tämän vaikeina aikoina.

 

[chrissy]

[QUOTE="akka";26355687]Jos olisit kirjoittanut olevasi mies jonka vaimo sairastaa masennusta, sinut olis haukuttu empatiakyvyttömäksi itsekkääksi siaksi joka ei osaa tukea puolisoa tämän vaikeina aikoina.[/QUOTE]

no mulle se on ainakin ihan sama onko kyseessä perheen mies vai vaimo.

Molemmilla on ihan yhtä samanlainen lupa lähtee ja pelastaa itsensä kuin antaa masentuneen viedä mukanaan, varsinkaan jos mitään mielenkiintoa ei paranemiseen ole.

tosin suomessa on aika vaikea päästä hoitoon niin halutessaan, jos ei ole varaa maksaa yksityisesti. Lääkkeitä tarjotaan ensimmäisenä.

 

[Lise]

Eikö kukaan ole itse kokenut vastaavaa? Vai onko todella niin, että läehstulkoon ainoa asia joka enää on tehtävissä on ero? Miten muut samassa tilanteessa olleet ovat jaksaneet? Haluaisin pakottaa miehen hoitoon, mutta tuskin aikuista voi.

 

[jätä se sika]

Minä olen myös joskus seurustellut/asunut masentuneen kanssa ja elämä ei todellakaan ollut helppoa.
Teit niin tai näin teit aina väärinpäin
Mies masentui ja loppua ei myöskään näkynyt, mt toimistossa vaan koetti minua kannustaa parisuhteeseen miehen kanssa ja kuinka he voivat keskusteluaapuja tarjota ja jos ei riitä niin katsotaan sinullekin jotain pillereitä oli kannustuspuheet.
Silloinen anoppi meuhusi ettei sairasta saa jättää ja samaa tosiaan sanoi mt toimiston väki
Katselin myös muutaman vuoden tuota mutta kun ei loppua näkynyt, aina sain kuulla milloin mieheltä tai miehen äidiltä että ei sairasta saa jättää ja ei sairaudelleen minkään voi jne.
Kyllä sille voi jos haluaa mutta kun oli vaan niin helppoa olla siellä voi voi kun en osaa mitään voi voi kun masentaa voi voi säälissä kieriskellä,
ja vielä pahempaa kun ei suostunut edes totuutta mt toimistossa puhumaan kuinka oli paha olla ja kuitenkaan syytä siihen ei ollut.
Kyseinen sankari jätti jopa lääkkeensäkin ottamatta joten ihmekös se jos ei loppua näkynyt ja minua painostettiin olemaan se kannustin ja kuinka taaskaan ei sairasta saanut jättää.
Muutaman vuoden tosiaan koetin olla tukena mutta sitten minulle riitti
Koettihan ne mt toimistostakin soitella ja ylipuhua minua takaisin kuinka minun kuuluisi olla kannustamassa miestä ja tajuanko tekoni seuraamukset että toinen masentui nyt entisestään jne.
Loppui ne soittelut kun kysyin että oikeastiko he odotti minua heidän uudeksi potilaaksi ja oikeasti olisiko he itse parisuhteessa jossa toinen ei edes tee itselleen mitään parantumisen eteen.
Siihen loppui parisuhteemme ja siihen loppui tuo älytön soittelu minun peräänikin
Tosin sittemmin kuulin että ex olisi päässyt hoitoon (pöpilään) ja löytänyt sieltä itselleen seuraa
Ehkä se on vaan hyvä että kaksi sairasta löytää toisensa.

Nykyään onnellisesti uudessa suhteessa terveen ihmisen kanssa

 

[chrissy]

Eikö kukaan ole itse kokenut vastaavaa? Vai onko todella niin, että läehstulkoon ainoa asia joka enää on tehtävissä on ero? Miten muut samassa tilanteessa olleet ovat jaksaneet? Haluaisin pakottaa miehen hoitoon, mutta tuskin aikuista voi.

mut et sä voi. Ihminen ei voi masennuksestaan parantua jos ei itse sitä halua.

Jos mun mies masentuis ja eikä osottais mitään intoa hakea apua nii mä en jäis katselemaan.. olisin kohta itsekkin samassa jamassa ja kuka lapsen huolehtii jos molemmat ovat maansa myyneet.

Mun voimavarat ei vaan riittäis jäämään.

 

[Lise]

Onhan se niin että itsekin olen suuressa vaarassa sairastua. Mutta rakastan miestäni. Rakastan, vaikka minustakin tuntuu, että hän ei oikein edes halua parantua. Harmittaa, kun emme yhdessä pääse keskustelemaan hänen ongelmistaan minnekään, sillä minusta jonkun olisi hyvä kuulla, miten minä koen tilanteen. Kyllä hän on työterveyden "seurannassa" eli käy uusimassa reseptiään, mutta en usko, että siellä tiedetään, ettei hän edes yritä parantua itse.

 

[ootoo]

Eikö kukaan ole itse kokenut vastaavaa? Vai onko todella niin, että läehstulkoon ainoa asia joka enää on tehtävissä on ero? Miten muut samassa tilanteessa olleet ovat jaksaneet? Haluaisin pakottaa miehen hoitoon, mutta tuskin aikuista voi.

Olen elänyt tuon saman läpi. Hae itsellesi apua, voit hakeutua puhumaan ihan mielenterveystoimiston (eri nimillä toimii eri kaupungeissa tuo) työntekijälle niin kuin itse masentunutkin. Jotta voit jatkaa toisen tukemista on toisen haluttava parantua, muuten ero on paras ratkaisu. Itse menin niin rajalle, että sairastuin jollain tapaa itsekkin. Jaksamisia.