meillä tyttö oli päiväkodissa astmalääkityksen alkaessa ja silloin alkoi myös allergiat ja jatkuva rasvapurkkien kanssa pelaaminen.
Päiväkoti otti mielestäni asian hirmu hyvin eli koko osaston henkilökunta oli tytön sairaalastwpääsyn jälkeen koolla, joimme kahvit ja he kaikki opettelivat/kyselivät oireet jolloin esim antaa avaava astamlääke, allergiakohtaukseen ensiapuruiske Epipenjr ja mikä meillä oli myös vaivannut niin ensiapuruiske kuumekouristukseen, joka sekin kulki siinä vaiheessa aina mukana. rasvaksen suhteen en mukana purkkeja kuljettanut vaan meillä auttoi kortisonikuurit ja välillä tehokas perusrasvaus, koska kokeilemalla löysimme meille parhaan rasvan joka atooppiseen ihoon sopii (ja monellekin vain kokeilemlla oikea löytyy).
Nykyisin tyttö on perhepäivähoitajalla, ja siellä on myös muiden lääkkeiden kanssa rasvapurkki mukana eikä hoitaja ole asiasta tehnyt minkäänlaista ongelmaa, koska lääkkeet ja rasvathan ovat mukana vain varoiksi eli annetaan jos tarvitaan ja ne ovat osa päivärutiinia. Tietysti asiaa helpottaa sekin, koska tyttö osaa jo itse sanoa että katsoppas kun iho on käsissä kuiva tai että kutittaa yms. Laset vanhetessaan oppii yllättävänkin hyvin pitämään myös hieman huolta itse oireistaan silloin kun ollaan vieraan hoidossa mitä nuorempana vaivat on alkaneet, koska lapsille itselleenkin lääkkeet/rasvaukset muuttuvat hyvin arkipäiväisiksi asioiksi.
Täälläpäin ainakin on olemassa kunnallisessa hoidossa ihan erillisiä allergiahoitopaikkoja. Niihin on jonoa mutta kun hoitopaikka myönnetään johonkin-ja hakemukseenhan luonnollisesti on jo syytä lapsen vaivat mainita-niin kyllä hoitopaikassa ollaan jo tietoisia asiasta.
astmalääkitys ja allergiat ovat nykyisin niin valitettavan yleisiä päivähoitoikäisilläkin joten lapsesi ei varmaan ole ensimmäinen eikä viimeinen "erityishoidettava"-oli hoitopaikka missä tahansa.
Ymmärrän kyllä huolesi. Olin itsekin aivan kauhusta että mitä tästä elämästä oikein tulee, kun sairastamiskierre jatkui ja jatkui näillä seurauksilla, mutta rohkeasti vaan matkaan. Minulle lääkäri sanoi osastolta lähtiessämme että sairaus haittaa teidän elämäänne juuri niin paljon kuin annan sen haitata eli kaiken kanssa oppii elämään kun niistä ei liian suurta ongelmaa tee itse. Täytyy vaan ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee ja hieman luottaa myös muihin, niin itselläkin on jaksaminen ja elämä helpompaa.
p.s meillä ainakin atooppiseen ihoon kokeilin liki kaikkia käsikaupan lääkkeitä, kunnes kuulin ceralanista. se auttoi heti ja on suhteessa tosi edullinen rasva, kun pyydät lääkäriltä reseptin 400mg pumppupulloon. Pääasiassa muutenkinv vaikak jonkun rasvan saisi ilman reseptiä, niin reseptillä tulee halvemmaksi. Sitä ennen ei auttaneet käsikaupparasvat kuivaan läiskikkääsen hilseilevään ihoon mikään kortisonikuurien välissä, mutta ceralanilla ei olla kortisonia tarvittu yli puoleen vuoteen tippaakaan ja on todella hyvin imeytyvä, levittyvä ja pitkävaikutteinen eli ei tarvitse tunnin välein lisätä joten se helpottaa hoidossakin olemista.<br><br>