Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
kuinkas paljon uskotte itteenne, oikeus toimintaan lapsella
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="amuli, post: 289623"]</p><p>Mielenkiintoisinta lienee. ajatella miksi esimerkiksi itselle on tarve syntynyt lapsilukumäärästä, </p><p>onko koskaan tullutkaan mieleen,</p><p>ettei yleisessä käsityksessä ole lainkaan sijaa liiaksi määrälle, eli</p><p>ei ole meidän yhteiskunnassamme joka vuosi synnyttämiselle sijaa. </p><p>jos puhun kotiavun käsityksestä, sen tulisi olla perheen ehdoin ei siitä kierteestä äidin elämän kriisiyttämisestä lähtevää; niin kuin kyllä nyt käytännössä siis jo syyllistetään julkisella toimilla ihan oikesasti. hyvin helposti puhe menee lastensuojeluun pikkuisen känkkäränkkä-kaudessa. vanhempana sellaisen elämää arvioivan käytöksen suhteellinen mitta täyttyy, koska jos ei ole oikeaa syytä, lapsi ei ole syy ! tukea voidaan ja olla kuulolla ja sylinä!</p><p>jokainen suur perheen lapsi oppii välittömästi avoimeksi, jos ei ole luonne ujo.</p><p></p><p>jos hienommin ajatellen laatu määritelmästä löytyy normi käsitys</p><p></p><p>yhteisen hyvän nimissä; </p><p>sitähän loppujenlopuksi ei ole olemassakaan. Koska, mitään yhteistä palkkanauhaakaan ei löydy äitiydestä.,</p><p></p><p>tähän korostaisin muut raskauden aikaansaamiseksi kalliit yritykset jalostus ja lääke-annokset, kuten esimerkiksi ovatko he loppujen lopuksi kriisiensä kanssa pärjääviä, omillaan vapaita ja iloisina?</p><p>eikö kyse ole tavasta sitoutua ja saada mielensä mukaisesti toimittua elämänsä jatkumolla, siis ideologiansa ja uskonsa ja henkilökohtaiuuden eli biologiansa mukaisesti. lääketieteen avulla.</p><p>(oletetusti hyväpalkkaisina äitiyslomilta pikaisesti palautuessaan työelämään pikaisemmin ) tyytyväisempiä huoltaja emo-äitejä sitten?</p><p></p><p>saati sitten, isyyden mukanaan suomista poikkeuksellisista lahjakkuuksista yhteisen hyvän tai halusta ja ymmärryksestä ja henkiläkohtaisuudeksi kasvamisesta- </p><p>elämä voi olla hyvää, köyhyyden rajallakin.</p><p></p><p>Itse voinen todeta että saan sanoa neljän synnytetyn lapsen äitinä,</p><p>että jokaisen lapsen kohdalla pysähtyy ikään kuin uudelleen Lapsen ainutkertaisuuden ja tilanteiden monimutkaistumisen kanssa</p><p>elämän perusteellisesti koordinoimaan, mikä on saavutettavissa </p><p></p><p>niin ikään kuin vaarattomalla vyöhykkeellä, mikä saattaa satuttaa syvimpiä kerrostumia sielussa ja mikä taas on yhtäkaikki kaaokseen ja kertakaikkisesti kauhun tasapainon; eli </p><p></p><p>perheelämälle täysin käsittämätöntä sekä liika jännittävää taikka hulluuden tyrmäävää sensaatiomaista kertomuksen liioittelua, mistä menettää suoranaisesti ainakin yö unensa; sen takia korostan ettei koskaan olla liian hienovaraisia tuntevaa ihmistä kohtaan ja mitä enemän on lapsia perheessä sitä enenpi vanhemmat ovat valmiita luotsaamaan kaiken elämänsä arkensa </p><p></p><p>ja voimansa vain ja ainoastaan lapsensa hyvinvoinnin eteen.</p><p>Mietintä myssy käy luonnostaan kuumana, jo sellaisissa valinnoissa kuin on kyseessä vapaa valintaiseksi ajankäytöstä ja harrastusten mukauttaminen tai edes halukkuus, ja teietenkin huomioi persoonallisen elämän tavan ja tarpeiden rytmistä sen vaativuudesta lähtien-</p><p></p><p></p><p>Näennäistä vastuusta jaetaan, eli hyväksyntää tai ei saavutetaan usein toiminnan mukaan arvioitaessa arvoa yhteisössä ja näin hyvinkin pienissä kokoonpanoissa; ihmisten kommunikaatiossa ja sosiaalisissa yhteyksissä. En voi puhua kuin oman näkemykseni valtaistaen siihen joukkoon joka omassa ympäristössäni on nähtävissä nähtynä ja koettu. Osa on vanhemmista lapsista huolimatta organisoituneita hyvinkin äänivaltaisesti elinympäristön toteutuksessa. Toisaalta työ, taikka elämä silleensä saattaa olla antavampaa; kuin koti elämä yksin ja ainoastaan.</p><p></p><p>Mihin sitten perustuu yksilöllinen vatuu </p><p>kun vapaus kuitenkin on olematonta. Y</p><p></p><p>hteiskunta ojentaa kalseaa kättä, ja halukkuutta vain ja ainoastaan tukalasti selviytymiseen taloudessa. Puhe on puhetta ei tekoja koska, </p><p></p><p>syntyy liiaksi epämiellyttävyyttä jakamista yhteensuuntaan eli vain ja ainoastaan peittelyn ja hyvyyden sekä kasvun että yksilöllisyyden tukemista, </p><p></p><p>käsittääkseni äitien elämä pyörii oikeasti jaksamisessaan korostaen '' ulkopuolisen silmissä pätemisenä''</p><p>vain neuvola käynnistä toiseen ja muiden äitien kanssa' sitten todella kauhistellen niiden välissä!</p><p></p><p></p><p>Se mihin kiinnitän huomiota, ei suinkaan ole niin vaarallista kuin sen antaa ensivaikutelmasta otsikoida. Ehkä, voi olla tosi kyllästynyt pienen yhdenkin saati kuuden lapsen perheessä elämään.</p><p>Riippuu mistä lähdetään kaivelemaan epämiellyttäviä kokemuksia ja tunteiden tasapainoa.</p><p></p><p>Mutta yleensäkin siis elämässä, on vaiheita joissa ihminen on sangen kritisoiva ja tympääntynyt. Oikeastaan elämä </p><p></p><p>rakastuneena on ainoa jakso jolloin ollaan suhteellisen ulkopuolella oman elämänsä leivän kannikasta. Muutoin elämä on puurtamista moninaisissa asioissa ja erinäisistä seikoista huolimatta se on vain eletävä.</p><p></p><p>Toki, joitakin elämän piirteitä tuleekin hioa ja saavuttaa hieman korkeampia ja 'ylevämpiä aikoja </p><p>elämässä kokonaisvaltaisesti, jos parempia vaihtoehtoja on. </p><p></p><p>Talous on yleensä suurin kompastus.</p><p></p><p>Muita, elämän valintoja lienee lasten syntymä järjestyksen valinta.</p><p></p><p>Perheen asuin paikan valinta.</p><p></p><p></p><p>Sitoutuminen </p><p>luullakseni on yleisin elämän kannustava piirre. Toki sitä mitätöimään on sangen helppoa ryhtyä rikkomalla perhe elämä, ero. Lapsuudesta lähtien perusteeton elinolojen ristiriitaisuus, pelot ja turvattomuus, päihteet,huumeet, sota taikka muutoin erinäistämällä kyvykkyyttä. >Siihen saattaa liittyä ihan henkilöitymällä konkreettisesti traumatisoiva uskontokin.</p><p></p><p>Siis rasite ja rasittavuuden sijasta liiaksikin avoimuuteen pyrkivä sallivuuden ansa,</p><p></p><p>Niin raadollista, kuin sellainen onkin; vastuu siitä että olen sellainen kuin olen ollut ja tulen toivottavasti oppimaan ja anteeksi antamaan myös itselleni virheitä ja kasnamaan ihmisenä' niin, </p><p></p><p>elämässä on vain h-hetki ja sellaisenaan pajunköyttä on turhaa syöttää, siitä jälkiviisastella että jotenkin elämä olisi ollut parempaa toisin valinnoin. Minulla on omat evääni, toiveeni ja haaveeni siivet, juuret jouilla ei elä kukaan muu kuin minuuteni. </p><p></p><p>Valintani ovat minun,. Vaikuttaahan kaikki yrittää ja manipulointi on lahjakkuudessaan ovelaa. Joskus olematonkin uskallus tulee siis, tehtynä tavoitteiltaan juuri arvioitaessa myöhemmin; ikään kuin kompromissiksi. Kuin talouselämässä riskin otto saattaa olla kohtuuton panos riski-sijoituksen: aina ei voi tietää tulevaa ja sen ennustaminen edes on mahdotonta. kriisi tulee aina odottamatta, varomatta ja kohtalaisen kovalla vatimuksella, siksi </p><p></p><p>omakohtaisesti muistutan; hienosäätää koneistot niin ettei kovin ärhäkkäästi aleta alasajoa toteuttaa muiden oikeutuksella; nk heikomman etu ja oikeus on kyseenalainen. Tarkoitan viranomaisen tavoitteita. </p><p></p><p></p><p>Joskus tulee turpaan niin että soi koko elämän kirjo ja vaikka siihen on nääntyä, on siitä noustava.</p><p></p><p>Äitinä elämän voimaa ihmettelee ja uudelleen saamme kokea äidit ovat kestävät niin 'voimassan väkevät'</p><p>Kriisistä, henkilökohtaisuuksiin eli elämän motiiviin, taikka, oli se kriisistä biologista oman lapsen saamisen epäonnistumisesta taikka menetyksistä raflaavaa; syitä ja tekoja ratkovaa. </p><p></p><p>Se tekee elämän näkemyksestämme oman näköisemme. Muistaisimme aina että, emme saisi olla niin julmia toisen elämän tilassa. </p><p></p><p>Vaikea sitä on olla vertaistukena sinkulle kun hän on notkeampana ja itse kokemustaan rikkampana, se että olen neljä kertaa sentteinä uhkeampana kuin tavattuemme viisi vuotta aikaisemmin. Pyylevyyteni pönttömäisyyteni kyllä tuottaa kummallekin hämmennyksen.</p><p>Se on vain vaihe.</p><p></p><p>Kevyesti aatellen, onhan sitä helppo heittäytyä untenarmoille. onhan sitä kiva ajella ja piipahtaa tyttökavereilla.</p><p></p><p></p><p>*Ensimmäisen lapsen kanssa olo on varsin uutta ja kaikki mikä hiemankin kuuluu odotuksen ja synnytyksen ja lapsen elämän sujumiseen luetaan ja koetaan mielellään ylpeänä yhdessä. </p><p></p><p>lapsien hyvän kantavasta tarvehierarkiasta joho´n kytkeytyy moniosaamisen käyttöä,. epäilen ajankäyttö ongelmaa. </p><p></p><p>avuntarpeiden näennäisyys ja työmäärän lisäämisen ja perheen hyvinvoinnin kustannuksella,</p><p>samankaltaistuksella ja lapsuuden yksinkertaiseksi käytetty näkemys unohtaa kylllä elämän ilon ja valinnan vapauden ja elämän hallinnan tyytyväisyyden , siksi </p><p></p><p>kokonaistamalla tehdään olemattomaksi toteutukseltaan yksilöllinen totuus jatkuvuus riippumaton perheelämän vapaus.</p><p>-ensin oli osamattomat... </p><p>-sitten tulee huolimattomat... </p><p>- ja sitten välinpitämättömät vanhemmat ... ja</p><p>- jos vielä lapsia tuelee, vanhemmat ovat jo piittaamattomia... sitten ollaankin jo vanhoja!</p><p></p><p></p><p>Aina syyllistetään vanhempia lasten lukumäärästä! usko pois, </p><p>milloin ne ovat hjengiytyneet, milloin vievät äitiyslomat työntekijät, milloin opinnot viipyy ja lapsille ei ole aikaa!!! jne.</p><p></p><p>Läänissä jopa korttelissa ja kyläyhteisössä on helppo kauhistella jonkin tahtoa ja tapaa perheessään lapsien lisääntymis iloon.</p><p>arvion takaa läytyy aina yksi syy; ( arvio vero-)</p><p>rahana.</p><p></p><p></p><p>lapsien paljoutta katsellaan pääkallellaan arvostelevalla </p><p></p><p>näennäisellä kiinnostuksella puhetavan kohteliaisuuskasvatuksen, puuttumisen, nappi rivien värien ja uuden ostamisen arvioimisena, </p><p>ja ja samalla ajattelulla ei ole pohjaa kierrätyksen ja ksetävän kehityksen ja yhteisöllisen vastuun osana.</p><p></p><p>jo ollaan toisen elämään niin viisaita kannustavia </p><p></p><p>ja henkilöityen avuliaita sekä liiankin huomaavaisia joskus?</p><p></p><p>Tätä minä suurin kirjaimin olen miettimässä, </p><p>mikä motiivi pitää olla jos aikoo </p><p>olla lähimmäiselleen avuksi eikä edes ajattele </p><p>puolikkaallakaan </p><p>että vastapalvelusta korkoineen takaa-ajaa. </p><p></p><p>Miten yleensä voi ottaa vastaan palvelusta jos on vain tarvitsijan eli ojentaa kättään jatkuvasti ottajan asemassa.</p><p></p><p>Jos sanonta kerran löyhää,aina kaihoo saavuttamalla jokin hetkellinen näennäinen apu saa riesaksi ainoastaan vaikka :</p><p></p><p>huonon omantunnon; sehän syntyy ihan omasta halustaan tarpeiden ristiaallokossa </p><p>-kun menneen elämän vaiheen muisto on kohtuuttoman syyllistävä. ´Varsinaisesti kun äitiys on katkolla,</p><p>äitiin henkilöityvinä; tämän omista pakottavista syistä.</p><p></p><p>Kuinkahan paljon äitejä turhaan omia elämiään miettii, naisen äitiyden myytistä mustanneena kuin myöhemmin ihan irrationaalisesti muistelee omia kokemuksiaan. </p><p></p><p>Se ei ole syynä taikka elämän prosessin esteinä </p><p>eikä mitenkään muuta vaikutusta -</p><p>miten aikuinen etenee elämässään,</p><p></p><p>-se miksi oma aikuinen lapsi; joistakin psyykeesään ehkä kärsii ja kyselee, on äidille kipeä aihe, muistojen hetki ja muisto yhdistyy henkilöityen helposti mesentuneen ja vähättelyyn taipuvaisessa ratkaisemattomassa etsiessä vapautusta ei ole pääasia syy, on kun hän äiti ei ole ollut sylinä,rintana, paikalla, taikka tukena- vaan ihan muista äitiyden paikalla olevan ja yhteisistä ilon aiheista, elämässä nyt.</p><p></p><p>Jopa sisarusten välinen kokemus on mielnkiinnossaan ja rikkaudessaan mainio tutkimus matka, ihan uskomatonta miten tulkinta muuttaa maailmaa. </p><p></p><p>Mitä suurempi perhe sitä intensiivisempää on yhteys mutta myöskin rimpuilu eriytymiseen jossa kuitenkin äänenpaino on valtaa siihen nähden missä asemassa on henkilökohtainen oletus ja toteamus tilasta. Rikas kokemus elämän eri tilanteissa.</p><p></p><p>On mieletöntä onkia ongelmaa jostakin sukujuurista jos on oivaltanut kasvun ja kasvamisen ja elämän vastuun yksilöllinen perheen komppanja säännöt.</p><p><Perhe on parasta elämää.</p><p></p><p>liiaksi sanojia ns. toimijoita arjen- sopassa monta kokkia 'vie täysin ulalle'!</p><p>jopa lapsen edun nimissä mukamas voi olla tyranneja ns. äitipuolen asemasta puhuttaessa, välittämättä</p><p></p><p>auttamassa koskapa ollaan köyhyyden rajamailla.Tästähän siis onkin kyse koska kaikenlainen puoskaroiminen ja kokeilu saavuttaa vasta ajan kanssa, ja lain voimansa kautta todellisen tason; jota voidaan arvioida muutoksen ja kypsyyden taikka edes </p><p></p><p>kaiken kaikkiaan hyväksi kestäväksi kehitykseksi ja se (kenen)</p><p>edun mukaiseksi toimiksi. Se taas pitää vaativan monimutkaisen tutkimuksen ja palautteen sisäistämisen ja tämän alttiuden kypsyttää moniasteista totuutta, muutoksen niin ikään kautta. </p><p></p><p> yksilöllisesti onkin oikeutus olla siitä siivissään, että niin paljon lapsen hyvään elämään kiinnostusta harmaalla alueella otsikoissa on; käytännössä on musta valkoista joko elämä on yhteistyötä viranomaisen ja tausta ongelman kanssa taikka siihen ei ole yhteistyöhalukkuutta tietyltä suunnalta lainkaan. Tai</p><p>on kuin jokin oikeutus,</p><p></p><p>olkoon vaikka kuvitellusti osoitettu lapsuuden puolustamisen hyvin toteuttamista ja kokoavaa huolehtimisen näkymisistä,, kevyesti: On lähinnä tuotettu tunne </p><p>jopa neuvolaa ei voida todella vapaaehtoisena pitää, enään.</p><p></p><p>miksi muuten, äidit puheemme on </p><p>huoli siitä miten kehtaa viedä neuvolaan,</p><p>kun taas ei ole kumpikin kasvu ja paino lisääntynyt,,</p><p>riittävää olisi seurata henkilökohtaista tapaa vaikutusta elää ja olla yksilön mukana hänen tavassaaan kasvaa </p><p></p><p>(vauhdilla ja äkkiseltään) mutta</p><p>kun, elämä pyörii valvonnassa seuraavia</p><p>kasvukäyriä varten</p><p>sitten lasta salaa lihoitetaan sokerilla ja suklailla ja kekseillä,.</p><p>Neuvolassa kaikki on ok, eikä kukaan arvaa että</p><p>ei ole muuta kuin huono omatunto . koska ei ole neuvolasta enään äitien kaveriksi?= </p><p></p><p>muutenkin lapsensa kanssa olevaa halveksitaan, kuitenkin koska</p><p>lapsen ei pidä kuulua kerrostaloissa, ei näkyä pihalla, </p><p>ei olla kovin omintakeinen taikka edes pelkän kotihoidon varassa,</p><p>hänenkin toki iloisesti ja omilla voimavaroillaan opetellen leikin lomassa:</p><p>tulee saada aktiviteettia perheen ulkopuolelta, vastuu jaetaan ja kasvatuksesta vanhenpi on vastuussa, nyt lapsi on -vallan ja arvioinnin väline? </p><p></p><p>ja tehtävä aktivoinnin arvostamisella vaikka millä tavalla perheen ajankäyttö mahdottomaksi nautittavaksi olemassa oloksi ja yhdessä oloksi. mitättömäksi yhtälöksi ,</p><p>epäsuoraan vastikkeelliseen työn vaaatimuksella, tämä salainen oikeutus velvoittaa yhteiskunnassa kaikkialle, myös 4-5 vuotiasta lasta suorittajaksi,</p><p></p><p>selvimmin sanottavasti; että jokaisella on oikeutus ja velvollisuutensa Suomalaisessa yhteiskunnassamme olla työelämässä- eikä poissaololle pitempiaikaisesti lainkaan ole oikeutusta.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="amuli, post: 289623"] Mielenkiintoisinta lienee. ajatella miksi esimerkiksi itselle on tarve syntynyt lapsilukumäärästä, onko koskaan tullutkaan mieleen, ettei yleisessä käsityksessä ole lainkaan sijaa liiaksi määrälle, eli ei ole meidän yhteiskunnassamme joka vuosi synnyttämiselle sijaa. jos puhun kotiavun käsityksestä, sen tulisi olla perheen ehdoin ei siitä kierteestä äidin elämän kriisiyttämisestä lähtevää; niin kuin kyllä nyt käytännössä siis jo syyllistetään julkisella toimilla ihan oikesasti. hyvin helposti puhe menee lastensuojeluun pikkuisen känkkäränkkä-kaudessa. vanhempana sellaisen elämää arvioivan käytöksen suhteellinen mitta täyttyy, koska jos ei ole oikeaa syytä, lapsi ei ole syy ! tukea voidaan ja olla kuulolla ja sylinä! jokainen suur perheen lapsi oppii välittömästi avoimeksi, jos ei ole luonne ujo. jos hienommin ajatellen laatu määritelmästä löytyy normi käsitys yhteisen hyvän nimissä; sitähän loppujenlopuksi ei ole olemassakaan. Koska, mitään yhteistä palkkanauhaakaan ei löydy äitiydestä., tähän korostaisin muut raskauden aikaansaamiseksi kalliit yritykset jalostus ja lääke-annokset, kuten esimerkiksi ovatko he loppujen lopuksi kriisiensä kanssa pärjääviä, omillaan vapaita ja iloisina? eikö kyse ole tavasta sitoutua ja saada mielensä mukaisesti toimittua elämänsä jatkumolla, siis ideologiansa ja uskonsa ja henkilökohtaiuuden eli biologiansa mukaisesti. lääketieteen avulla. (oletetusti hyväpalkkaisina äitiyslomilta pikaisesti palautuessaan työelämään pikaisemmin ) tyytyväisempiä huoltaja emo-äitejä sitten? saati sitten, isyyden mukanaan suomista poikkeuksellisista lahjakkuuksista yhteisen hyvän tai halusta ja ymmärryksestä ja henkiläkohtaisuudeksi kasvamisesta- elämä voi olla hyvää, köyhyyden rajallakin. Itse voinen todeta että saan sanoa neljän synnytetyn lapsen äitinä, että jokaisen lapsen kohdalla pysähtyy ikään kuin uudelleen Lapsen ainutkertaisuuden ja tilanteiden monimutkaistumisen kanssa elämän perusteellisesti koordinoimaan, mikä on saavutettavissa niin ikään kuin vaarattomalla vyöhykkeellä, mikä saattaa satuttaa syvimpiä kerrostumia sielussa ja mikä taas on yhtäkaikki kaaokseen ja kertakaikkisesti kauhun tasapainon; eli perheelämälle täysin käsittämätöntä sekä liika jännittävää taikka hulluuden tyrmäävää sensaatiomaista kertomuksen liioittelua, mistä menettää suoranaisesti ainakin yö unensa; sen takia korostan ettei koskaan olla liian hienovaraisia tuntevaa ihmistä kohtaan ja mitä enemän on lapsia perheessä sitä enenpi vanhemmat ovat valmiita luotsaamaan kaiken elämänsä arkensa ja voimansa vain ja ainoastaan lapsensa hyvinvoinnin eteen. Mietintä myssy käy luonnostaan kuumana, jo sellaisissa valinnoissa kuin on kyseessä vapaa valintaiseksi ajankäytöstä ja harrastusten mukauttaminen tai edes halukkuus, ja teietenkin huomioi persoonallisen elämän tavan ja tarpeiden rytmistä sen vaativuudesta lähtien- Näennäistä vastuusta jaetaan, eli hyväksyntää tai ei saavutetaan usein toiminnan mukaan arvioitaessa arvoa yhteisössä ja näin hyvinkin pienissä kokoonpanoissa; ihmisten kommunikaatiossa ja sosiaalisissa yhteyksissä. En voi puhua kuin oman näkemykseni valtaistaen siihen joukkoon joka omassa ympäristössäni on nähtävissä nähtynä ja koettu. Osa on vanhemmista lapsista huolimatta organisoituneita hyvinkin äänivaltaisesti elinympäristön toteutuksessa. Toisaalta työ, taikka elämä silleensä saattaa olla antavampaa; kuin koti elämä yksin ja ainoastaan. Mihin sitten perustuu yksilöllinen vatuu kun vapaus kuitenkin on olematonta. Y hteiskunta ojentaa kalseaa kättä, ja halukkuutta vain ja ainoastaan tukalasti selviytymiseen taloudessa. Puhe on puhetta ei tekoja koska, syntyy liiaksi epämiellyttävyyttä jakamista yhteensuuntaan eli vain ja ainoastaan peittelyn ja hyvyyden sekä kasvun että yksilöllisyyden tukemista, käsittääkseni äitien elämä pyörii oikeasti jaksamisessaan korostaen '' ulkopuolisen silmissä pätemisenä'' vain neuvola käynnistä toiseen ja muiden äitien kanssa' sitten todella kauhistellen niiden välissä! Se mihin kiinnitän huomiota, ei suinkaan ole niin vaarallista kuin sen antaa ensivaikutelmasta otsikoida. Ehkä, voi olla tosi kyllästynyt pienen yhdenkin saati kuuden lapsen perheessä elämään. Riippuu mistä lähdetään kaivelemaan epämiellyttäviä kokemuksia ja tunteiden tasapainoa. Mutta yleensäkin siis elämässä, on vaiheita joissa ihminen on sangen kritisoiva ja tympääntynyt. Oikeastaan elämä rakastuneena on ainoa jakso jolloin ollaan suhteellisen ulkopuolella oman elämänsä leivän kannikasta. Muutoin elämä on puurtamista moninaisissa asioissa ja erinäisistä seikoista huolimatta se on vain eletävä. Toki, joitakin elämän piirteitä tuleekin hioa ja saavuttaa hieman korkeampia ja 'ylevämpiä aikoja elämässä kokonaisvaltaisesti, jos parempia vaihtoehtoja on. Talous on yleensä suurin kompastus. Muita, elämän valintoja lienee lasten syntymä järjestyksen valinta. Perheen asuin paikan valinta. Sitoutuminen luullakseni on yleisin elämän kannustava piirre. Toki sitä mitätöimään on sangen helppoa ryhtyä rikkomalla perhe elämä, ero. Lapsuudesta lähtien perusteeton elinolojen ristiriitaisuus, pelot ja turvattomuus, päihteet,huumeet, sota taikka muutoin erinäistämällä kyvykkyyttä. >Siihen saattaa liittyä ihan henkilöitymällä konkreettisesti traumatisoiva uskontokin. Siis rasite ja rasittavuuden sijasta liiaksikin avoimuuteen pyrkivä sallivuuden ansa, Niin raadollista, kuin sellainen onkin; vastuu siitä että olen sellainen kuin olen ollut ja tulen toivottavasti oppimaan ja anteeksi antamaan myös itselleni virheitä ja kasnamaan ihmisenä' niin, elämässä on vain h-hetki ja sellaisenaan pajunköyttä on turhaa syöttää, siitä jälkiviisastella että jotenkin elämä olisi ollut parempaa toisin valinnoin. Minulla on omat evääni, toiveeni ja haaveeni siivet, juuret jouilla ei elä kukaan muu kuin minuuteni. Valintani ovat minun,. Vaikuttaahan kaikki yrittää ja manipulointi on lahjakkuudessaan ovelaa. Joskus olematonkin uskallus tulee siis, tehtynä tavoitteiltaan juuri arvioitaessa myöhemmin; ikään kuin kompromissiksi. Kuin talouselämässä riskin otto saattaa olla kohtuuton panos riski-sijoituksen: aina ei voi tietää tulevaa ja sen ennustaminen edes on mahdotonta. kriisi tulee aina odottamatta, varomatta ja kohtalaisen kovalla vatimuksella, siksi omakohtaisesti muistutan; hienosäätää koneistot niin ettei kovin ärhäkkäästi aleta alasajoa toteuttaa muiden oikeutuksella; nk heikomman etu ja oikeus on kyseenalainen. Tarkoitan viranomaisen tavoitteita. Joskus tulee turpaan niin että soi koko elämän kirjo ja vaikka siihen on nääntyä, on siitä noustava. Äitinä elämän voimaa ihmettelee ja uudelleen saamme kokea äidit ovat kestävät niin 'voimassan väkevät' Kriisistä, henkilökohtaisuuksiin eli elämän motiiviin, taikka, oli se kriisistä biologista oman lapsen saamisen epäonnistumisesta taikka menetyksistä raflaavaa; syitä ja tekoja ratkovaa. Se tekee elämän näkemyksestämme oman näköisemme. Muistaisimme aina että, emme saisi olla niin julmia toisen elämän tilassa. Vaikea sitä on olla vertaistukena sinkulle kun hän on notkeampana ja itse kokemustaan rikkampana, se että olen neljä kertaa sentteinä uhkeampana kuin tavattuemme viisi vuotta aikaisemmin. Pyylevyyteni pönttömäisyyteni kyllä tuottaa kummallekin hämmennyksen. Se on vain vaihe. Kevyesti aatellen, onhan sitä helppo heittäytyä untenarmoille. onhan sitä kiva ajella ja piipahtaa tyttökavereilla. *Ensimmäisen lapsen kanssa olo on varsin uutta ja kaikki mikä hiemankin kuuluu odotuksen ja synnytyksen ja lapsen elämän sujumiseen luetaan ja koetaan mielellään ylpeänä yhdessä. lapsien hyvän kantavasta tarvehierarkiasta joho´n kytkeytyy moniosaamisen käyttöä,. epäilen ajankäyttö ongelmaa. avuntarpeiden näennäisyys ja työmäärän lisäämisen ja perheen hyvinvoinnin kustannuksella, samankaltaistuksella ja lapsuuden yksinkertaiseksi käytetty näkemys unohtaa kylllä elämän ilon ja valinnan vapauden ja elämän hallinnan tyytyväisyyden , siksi kokonaistamalla tehdään olemattomaksi toteutukseltaan yksilöllinen totuus jatkuvuus riippumaton perheelämän vapaus. -ensin oli osamattomat... -sitten tulee huolimattomat... - ja sitten välinpitämättömät vanhemmat ... ja - jos vielä lapsia tuelee, vanhemmat ovat jo piittaamattomia... sitten ollaankin jo vanhoja! Aina syyllistetään vanhempia lasten lukumäärästä! usko pois, milloin ne ovat hjengiytyneet, milloin vievät äitiyslomat työntekijät, milloin opinnot viipyy ja lapsille ei ole aikaa!!! jne. Läänissä jopa korttelissa ja kyläyhteisössä on helppo kauhistella jonkin tahtoa ja tapaa perheessään lapsien lisääntymis iloon. arvion takaa läytyy aina yksi syy; ( arvio vero-) rahana. lapsien paljoutta katsellaan pääkallellaan arvostelevalla näennäisellä kiinnostuksella puhetavan kohteliaisuuskasvatuksen, puuttumisen, nappi rivien värien ja uuden ostamisen arvioimisena, ja ja samalla ajattelulla ei ole pohjaa kierrätyksen ja ksetävän kehityksen ja yhteisöllisen vastuun osana. jo ollaan toisen elämään niin viisaita kannustavia ja henkilöityen avuliaita sekä liiankin huomaavaisia joskus? Tätä minä suurin kirjaimin olen miettimässä, mikä motiivi pitää olla jos aikoo olla lähimmäiselleen avuksi eikä edes ajattele puolikkaallakaan että vastapalvelusta korkoineen takaa-ajaa. Miten yleensä voi ottaa vastaan palvelusta jos on vain tarvitsijan eli ojentaa kättään jatkuvasti ottajan asemassa. Jos sanonta kerran löyhää,aina kaihoo saavuttamalla jokin hetkellinen näennäinen apu saa riesaksi ainoastaan vaikka : huonon omantunnon; sehän syntyy ihan omasta halustaan tarpeiden ristiaallokossa -kun menneen elämän vaiheen muisto on kohtuuttoman syyllistävä. ´Varsinaisesti kun äitiys on katkolla, äitiin henkilöityvinä; tämän omista pakottavista syistä. Kuinkahan paljon äitejä turhaan omia elämiään miettii, naisen äitiyden myytistä mustanneena kuin myöhemmin ihan irrationaalisesti muistelee omia kokemuksiaan. Se ei ole syynä taikka elämän prosessin esteinä eikä mitenkään muuta vaikutusta - miten aikuinen etenee elämässään, -se miksi oma aikuinen lapsi; joistakin psyykeesään ehkä kärsii ja kyselee, on äidille kipeä aihe, muistojen hetki ja muisto yhdistyy henkilöityen helposti mesentuneen ja vähättelyyn taipuvaisessa ratkaisemattomassa etsiessä vapautusta ei ole pääasia syy, on kun hän äiti ei ole ollut sylinä,rintana, paikalla, taikka tukena- vaan ihan muista äitiyden paikalla olevan ja yhteisistä ilon aiheista, elämässä nyt. Jopa sisarusten välinen kokemus on mielnkiinnossaan ja rikkaudessaan mainio tutkimus matka, ihan uskomatonta miten tulkinta muuttaa maailmaa. Mitä suurempi perhe sitä intensiivisempää on yhteys mutta myöskin rimpuilu eriytymiseen jossa kuitenkin äänenpaino on valtaa siihen nähden missä asemassa on henkilökohtainen oletus ja toteamus tilasta. Rikas kokemus elämän eri tilanteissa. On mieletöntä onkia ongelmaa jostakin sukujuurista jos on oivaltanut kasvun ja kasvamisen ja elämän vastuun yksilöllinen perheen komppanja säännöt. <Perhe on parasta elämää. liiaksi sanojia ns. toimijoita arjen- sopassa monta kokkia 'vie täysin ulalle'! jopa lapsen edun nimissä mukamas voi olla tyranneja ns. äitipuolen asemasta puhuttaessa, välittämättä auttamassa koskapa ollaan köyhyyden rajamailla.Tästähän siis onkin kyse koska kaikenlainen puoskaroiminen ja kokeilu saavuttaa vasta ajan kanssa, ja lain voimansa kautta todellisen tason; jota voidaan arvioida muutoksen ja kypsyyden taikka edes kaiken kaikkiaan hyväksi kestäväksi kehitykseksi ja se (kenen) edun mukaiseksi toimiksi. Se taas pitää vaativan monimutkaisen tutkimuksen ja palautteen sisäistämisen ja tämän alttiuden kypsyttää moniasteista totuutta, muutoksen niin ikään kautta. yksilöllisesti onkin oikeutus olla siitä siivissään, että niin paljon lapsen hyvään elämään kiinnostusta harmaalla alueella otsikoissa on; käytännössä on musta valkoista joko elämä on yhteistyötä viranomaisen ja tausta ongelman kanssa taikka siihen ei ole yhteistyöhalukkuutta tietyltä suunnalta lainkaan. Tai on kuin jokin oikeutus, olkoon vaikka kuvitellusti osoitettu lapsuuden puolustamisen hyvin toteuttamista ja kokoavaa huolehtimisen näkymisistä,, kevyesti: On lähinnä tuotettu tunne jopa neuvolaa ei voida todella vapaaehtoisena pitää, enään. miksi muuten, äidit puheemme on huoli siitä miten kehtaa viedä neuvolaan, kun taas ei ole kumpikin kasvu ja paino lisääntynyt,, riittävää olisi seurata henkilökohtaista tapaa vaikutusta elää ja olla yksilön mukana hänen tavassaaan kasvaa (vauhdilla ja äkkiseltään) mutta kun, elämä pyörii valvonnassa seuraavia kasvukäyriä varten sitten lasta salaa lihoitetaan sokerilla ja suklailla ja kekseillä,. Neuvolassa kaikki on ok, eikä kukaan arvaa että ei ole muuta kuin huono omatunto . koska ei ole neuvolasta enään äitien kaveriksi?= muutenkin lapsensa kanssa olevaa halveksitaan, kuitenkin koska lapsen ei pidä kuulua kerrostaloissa, ei näkyä pihalla, ei olla kovin omintakeinen taikka edes pelkän kotihoidon varassa, hänenkin toki iloisesti ja omilla voimavaroillaan opetellen leikin lomassa: tulee saada aktiviteettia perheen ulkopuolelta, vastuu jaetaan ja kasvatuksesta vanhenpi on vastuussa, nyt lapsi on -vallan ja arvioinnin väline? ja tehtävä aktivoinnin arvostamisella vaikka millä tavalla perheen ajankäyttö mahdottomaksi nautittavaksi olemassa oloksi ja yhdessä oloksi. mitättömäksi yhtälöksi , epäsuoraan vastikkeelliseen työn vaaatimuksella, tämä salainen oikeutus velvoittaa yhteiskunnassa kaikkialle, myös 4-5 vuotiasta lasta suorittajaksi, selvimmin sanottavasti; että jokaisella on oikeutus ja velvollisuutensa Suomalaisessa yhteiskunnassamme olla työelämässä- eikä poissaololle pitempiaikaisesti lainkaan ole oikeutusta. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
17 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Miehen viestin emojit/hymiöt
Tänään 14:40
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Pojat on poikia...
Tänään 13:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Sisäministeri Mari Rantanen (PS) käännytyslaista: "Perusteetta maahan tuleva palautetaan Venäjälle, vaikka Venäjä ei haluaisi ottaa vastaan"
Tänään 12:01
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Saksan nuoriso haluaa Saksan saksalaisille ja ulkomaalaiset ulos Saksasta
Tänään 11:47
vierailija
17 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Sanna julkaisi herutuskuvan salilta :-[
Tänään 11:26
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ensimmäinen kolmannes, sikiö kasvaa liian nopeasti?
Tänään 11:03
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
8.
Kansanedustaja syyttää hallitusta valtion omaisuuden tuhlaamisesta: "Myy säilyttääkseen omat kasvonsa"
Tänään 10:25
vierailija
19 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 689
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 579
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 570
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 502
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 501
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 495
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kansanedustaja syyttää hallitusta valtion omaisuuden tuhlaamisesta: "Myy säilyttääkseen omat kasvonsa"
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Zuvakkitytöt taas mielensä niin pahoittivat ja eivät siksi voi osallistua Maailma kylässä -festivaaliin
Latest: Palstapesu
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
5.
Miehen viestin emojit/hymiöt
Latest: Lispetti
24 min sitten
Aihe vapaa
6.
Pahus, ei kai palstan kunniavierailijaa odota pakkomuutto!
Latest: Lispetti
30 min sitten
Aihe vapaa
7.
Saksan nuoriso haluaa Saksan saksalaisille ja ulkomaalaiset ulos Saksasta
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
8.
Mitä kaikkea ihan parasta Mcdonalds sulle tarkottaa??
Latest: vierailija
49 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
kuinkas paljon uskotte itteenne, oikeus toimintaan lapsella
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu