Kuinkahan moni "masentunut" on oikeasti vain laiska?

[oon huomannut]

Työssä ja muualla aina välillä törmää näihin lievästi masentuneisiin, joilla sairaslomat pyörii ja asioiden hoitaminen, työskentely ym on hankalaa. Eivät vaan saa aikaiseksi mitään. Oon alkanu miettiä, kuinka helposti ton diagnoosin saa. Suurin osa näistä on mun mielestä vaan kroonisesti laiskoja ja saamattomia. Jaksetaan kyllä bilettää, istua kahvilla ja tapailla ihmisiä, mutta kun pitäisi tehdä töitä tai hoitaa omia asioita niin silloin se "masennus" iskee justiinsa päälle...

 

[Keckman]

Kuinkahan moni "masentunut" on oikeasti vain laiska?

Noin kymmennentuhattaviisisataaseitsemänkymmentäkolme. Melko useat ovat varmaankin myös sitten väärässä työpaikassa jos hommat eivät enää oikein maita.

 

[saamattomuus on asennekysymys]

Pieni kuritus tekisi monien aikuistenkin ihmisten aikaansaavuudelle ja tehokkuudelle ihmeitä. Valitettavasti ei vaan oikein ole ketään, joka sellaisen voisi/saisi antaa (jos ei sitten oma puoliso).

 

["no no no"]

Mä taas olen miettinyt kuinka moni niistä oikeasti on adhd ym. Ihminen joka ei saa otetta elämästään ja masentuu, kun ei kykene tähän oravanpyörään.

 

["quu"]

Tuskinpa kukaan masennusta haluaa tekosyynä käyttää. Ongelma on usein siinä, ettei niitä hoideta. Määrätään lääkkeet ja niillä sitten koetetaan pärjätä eteenpäin.

Keskivaikeassa masennuksessa on vielä ihan työkuntoinen, mutta sen kanssa ei jaksa kovin pitkään. Sairaslomat ovat melkein pakko.

Ymmärrän ap:n ajatusta joutua katselemaan vieressä ja turhautua. Mutta jos vertaat vaikkapa kipeään selkään ja miten sellainen oirehtii, on masennuksessa sama juttu. Välillä jaksaa taaplata, välillä ei, välillä saikku on ainoa keino kerätä voimia.

 

[säpäle harmaana]

Ja minä taas olen miettinyt, että kuinkahan moni "laiska" on oikeasti vain masentunut.

 

[stura]

Olen miettinyt kanssa samaa,lähellä on ihminen joka on ollu vuosia pois työelämästä,kun on niin kovin masentunut,mutta jaksaa juhlia siltikin useasti.lapsia pitäisi saada lisää ja eläimiä nyt ainakin jos lapsiin ei mahdollisuutta..kummastuttaa jos ei jaksa töihin mennä niin miten jaksaa olla kotiäitinä toivoen mahdollisesti enemmän huollettavia.

Tiedän että on olemassa oikeasti masentuneita,liian helposti saa vaan tämän diagnoosian.

Minäkin saisin jos menisin valittamaan elämästäni,itseasiassa sainkin keskivaikean masennuksen pisteet lääkärissä ja minun olisi pitänyt alkaa käymään psykiatrilla ja muilla vastaavilla tahoilla..tässä sitä edelleen ollaan täysissä ruumiin voimissa vaikka en ole mitään lääkkeitä syönyt taikka psykiatreilla käynyt ja jopa väitän olevani väsyneempi kuin silloin.

Elämä nyt vaan on tälläistä,se on normaalia olla väsynyt kun on lapsia ja töitä ym.

 

[-.-]

Masennusdiagnoosin saa nykyään helposti. Lääkärit helposti diagnosoi masennuksen kun jotain fyysistä ei jakseta tutkia.

Masennus on oikea sairaus. Itse olen sen kokenut ja paljon nähnyt ollessani vuoden suljetulla itsemurhariskin takia.

Mutta on niitäkin jotka ovat laiskoja. Osa hakee masennusdiagnoosin kun eivät halua mennä armeijaan. Näin esimerkkinä.

 

[endis]

Masennusta on montaa lajia. Ehkä on tilanteisiin / työpaikkaan liittyvää masennusta? Bipot taas voivat bilettää välillä ja toisena päivänä viritellä hirttosilmukkaa kaulaansa. Mielestäni laiskuutta on se, että tahallaan laiskotellaan (tietoisesti), mutta jos aivokemia on sekaisin, niin onko se tahallista? Tavallaan voisi verrata siihen, että kun syöt, olet tunnin laiska kun verensokeri on tapissa.

Masennusdiagnoosi saa myös osan ihmisistä käyttäytymään diagnoosiin kuuluvalla tavalla: saa olla luvan kanssa reppana, ei tarvitse potkia itseään perseelle, vaan on sallittua olla alisuoriutuja. Psykiatrille valitellaan vahakasvoisena asioiden pahuutta ja heti kun sairaalan ovi sulkeutuu, palautuu ilo naamalle kun on uusi todistus Kelalle päivärahoja varten (sitten vaan viinakauppaan).

Eli sävyjä on monia. Parhaiten masentunutta auttaa sillä, että välittää aidosti ja keskustelee. Ei tarvitse säälitellä, mutta yrittää ymmärtää ja antaa sopivasti tukea.

 

[yyyy]

En itse tiedä yhtään tervettä ihmistä joka laiskuuttaan hakisi masennus-diagnoosin tai sellaisen haluaisi. Diagnoosin saa helposti jos on sairas. Moni ei tiedä sitä sairastavansa ja jos jollain masennus todetaan niin sitten voimme olettaa hänen olevan sairas siinä missä muidenkin sairauksien kohdalla. Tai sitten voimme alkaa epäilemään kaikkea ja kaikkia.

 

[Läheltä näkevä]

Mun äiti on vaikeasti masentunut. Ei hän silti linnoittaudu kotiinsa pimeään. Hän käy terapiassa, on lääkitys, käy ihmisten luona kylässä jne. Pahinta olisi jäädä kotiin yksin miettimään asioita ja reilu vuosi sitten kuollutta puolisoa. Äitini saa voimaa siitä kun tapaa mun lapsia (ainoat lapsenlapset). Eikö masentuneen pidä pyrkiä olonsa parantamiseen eikä jäädä kotiin itkemään?

 

[vieras,,]

Mun äiti on vaikeasti masentunut. Ei hän silti linnoittaudu kotiinsa pimeään. Hän käy terapiassa, on lääkitys, käy ihmisten luona kylässä jne. Pahinta olisi jäädä kotiin yksin miettimään asioita ja reilu vuosi sitten kuollutta puolisoa. Äitini saa voimaa siitä kun tapaa mun lapsia (ainoat lapsenlapset). Eikö masentuneen pidä pyrkiä olonsa parantamiseen eikä jäädä kotiin itkemään?

Ei, sellanen ei ole oikeasti sairas jos jaksaa käydä kodin ulkopuolella. Ja kotona ei myöskään tule jaksaa tehdä mitään, tai ei oikeasti sairasta masennusta. Näin on tällä palstalla julistettu.

 

[HippuTAR]

Kuka muka huvikseen haluais masennusdiagnoosin? Siinä kun käy sit silleen että helposti kaikki vaivat pannaan masennuksen piikkiin.

Mulla on diagnoosina lievä masennus. Lekurin mukaan alkanu jo lapsuudessa ja varmaan niin onkin. Eli olen aina ollut tälläinen enkä muusta tiedä. Tässä just yks päivä mietin et enempi taitaa olla niin että olen vaan luonteeltani tälläinen. Mut jos ei täs yhteiskunnas sovi normeihin niin sille pitää aina lätkäistä jokin diagnoosi.
Mieluummin olisin ilman tota diagnoosia koska ainoa sen vaikutus on juurikin se että helposti aletaan vikaa kattella korvien välistä vaikka menis valittamaan katkennutta jalkaa.

En mä ainakaan ton diagnoosin perusteella saisi sairaslomaa. Enkä haluiskaan, ei se mitään auttaisi. Huonoina päivinä on vaikea saada itseään liikkeelle ja tekemään jotain mutta mulla makaamaan jääminen vaan pahentais tilannetta, jollain muulla se parin päivän lepo saattaa olla tarpeen.

Enempi masentuneet sit asia erikseen.