kuinka ystävystyä anopin kanssa?

[huono miniä]

ollaan oltu miehen kanssa neljä vuotta yhdessä, pieni lapsi on. Anoppi asuu aika kaukana ja nähdään ehkä viisi(?) kertaa vuodessa ja osittain siksikin meillä on jäänyt välit todella etäisiksi. Kaikki jotka tuntevat anopin kehuvat tätä hurjan ihanaksi ja kivaksi tyypiksi johon kannattaa tutustua. Mies toivoisi tietysti että oltaisiin väleissä, mutta mitään sydänystäviä meistä ei ole vaatimassa. Hänelle oikeastaan aika sama, kunhan toimeen tullaan. Anoppi taas tuntuisi toivovan jo lapsenkin takia että pitäisimme yhteyttä ja saisimme luotua hyvän suhteen välillemme.
Mutta.. minusta on vaan ihan käsittämättömän vaikea tutustua kunnolla tähän ihmiseen. Ikä ei ole esteenä, vaikka hän on melkein 40 vuotta minua vanhempi, olen aina tullut hirmu hyvin juttuun kaikkien kanssa. Hän jotenkin odottaa että minä tutustun häneen ja jututan häntä ja tästä minä otan aina stressin kun näemme kun muuten hän on ihan hiljaa. Ja jotenkin olen varuillaan hänen seurassaan koska hän joskus on sanonut minulle kun ensimmäisen kerran nähtiin jotain sellaista mitä en unohda.
Tämä tilanne tuskastuttaa minua oikeasti kun silloin kun nähdään ollaan aina viikko yhdessä ja taas tulosa tällainen tilanne. Meillä ei vaan ole mitään asiaa toisillemme, tai minulla ei hänelle. Puhutaan yleisesti asioista, mutta se ei tunnu hänelle riittävän, puhuu aina miehelleni että kun hänellä on aina ollut kaikkien miniöitten kanssa niin hyvä ja läheinen kaveri suhde, että miksi minä en tykkää hänestä.. voi helvetin helvetti. Keksikää minulle viikoksi varastoon edes puheenaiheita

 

[ap]

minä nyt nolona nostan jos jotain kiinnostaa..

 

[olava]

kysy lasten hoito- ohjeita vaikka tietäisitkin miten tulee toimia ni kysy silti. Kysy vaikka millasilla ohjeilla on tehny poikansa mieliruokia yms

 

[rouvaäiti]

Mitäs jos vaihettais anoppeja?
Meilläkin appivanhemmat tulee kerralla pidemmäksi aikaa, eikä ole pelkoa et anopilta jutut loppuis...

Lapsesta voi aina puhua, jos on pakko puhua. Mitäs, jos yrittäisit opetella sietämään hiljaisuutta? Ja rentoutumaan. Juttua kun yleensä tulee paremmin silloin kun ei liikaa yritä.
Ja miehellesi voisit sanoa, että seuraavan kerran, kun anoppi valittelee ongelmaa, niin voisi vihjata et myös anoppi voi tehdä alotteita keskustelussa.
Tai mitäs jos tekisitte jotain kahdestaan? Kävisitte leffassa, teatterissa, ostoksilla jne.
Oiskohan näistä neuvoista mitään apua...

 

[chrissy]

mulla on kans vähä sama tilanne silleensä.. me tullaan kyl ihan hyvin juttuun ku nähdään jne, mut jotenki välit on jääny etäisiksi..

anoppi on hirveen mukava ja lämmin ihminen ja todella empaattinen. Meilläkin välimatkaa sellanen 250km ja nähdään noin viitisen kertaa vuodessa about. joskus enemmänki.

ei me koskaan soitella tai ei soita vaan soittaa ukolle. Mulle soittaa vaan jos mies ei jotain asiaa tiedä joka koskee esim. likkaa.

Oikeestaan meillä ei oo mitään yhteistä. Anoppi on oikein kodinhengetär ja mä taas en sillee oo. En oo kiinnostunu puutarhasta, kukista ja kasveista, ruualaitosta tai leipomisesta.
(ruokaa kyl teen ja joskus leivon mut en koe sitä minään intohimona )

aina kun anoppi tulee alkaa hirvee puunaus ( vaikka olisin siivonnu ) viimeks siivos kaapit kun ei ollu kuulemma muutakaan tekemistä. kun neiti oli päikkäreillä.

miehen veljen kihlattu on taas sitten ihan samaa maata anopin kans, tosin välillä jopa kälyllä on sellasiakin kotkotuksia mitä anoppikaan ei tajua. Heillä on paremmat välit ja itsekkin toivois et joskus olis meilläkin.

 

[Juures Suikale]

kysy lasten hoito- ohjeita vaikka tietäisitkin miten tulee toimia ni kysy silti. Kysy vaikka millasilla ohjeilla on tehny poikansa mieliruokia yms

Tämä toimii takuuvarmasti. Saat pointsit heti kotio

Lisäksi voisit kopata anopin ja lapsesi ulkoilemaan. Kävisitte yhessä vähän vaunuajelulla tai pulkkamäessä. Puhutte vaikka säästä, kunhan ootte yhessä. Etkä ressoo, kyllä työ pikkuhiljaa löydätte jotain yhteistä!

Eihän teistä välttämättä tule koskaan mittään bestiksiä, mutta eihän ole mikkään pakkokaan. Riittää, kun tykkäätte - sekin on jo paaaaaaaljon.

 

[homelitoosa]

kysy että missä kotihommassa voit auttaa, autat vaikka anoppi aluksi vastustelis. siinä työn touhussa tulee rupateltua huomaamatta ummet ja lammet

 

[homelitoosa]

politiikkaa? julkkisjuoruja? sukuselvitys kuka on kenenkin kummin kaima? noista nyt pääsee alkuun.

 

[Kiukkuperse]

en nyt osaa neuvoa.. mut jos mun pitäs anopin kanssa ystävystyä ni se ois varmaa alkkikseksi alettava..

 

[Piika-äiti]

kysy että missä kotihommassa voit auttaa, autat vaikka anoppi aluksi vastustelis. siinä työn touhussa tulee rupateltua huomaamatta ummet ja lammet

Kannatan tätä. Jos puhuminen on vaikeaa, niin tehkää yhdessä jotain, ihan mitä tahansa. Leikatkaa matonkuteita, leipokaa pullia, tehkää salaattia, shoppailkaa, tilatkaa netistä lastenvaatteita, siivotkaa, istuttakaa tomaatintaimia.

Yhdessä tekeminen on toimivin tapa luoda yhteys kehen tahansa ihmiseen.

 

[M]

Aloita siitä, että unohdat ikävät jutut alussa. Meilläkin niitä oli. Ei ne muhun henkilönä liittyneet, mutta mun ja miehen elämänvalinnoista oli aina sanottavaa. Se suututti ja hiersi välejämme, sillä olisimme kaivanneet kannustusta, emme lannistusta ja moitetta. Nyttemmin ovat huomanneet, että omat valintamme olivat juuri oikeita ja olemme päässeet elämässä pidemmälle kuin olisivat arvanneetkaan. Nykyään nuo vanhat jutut onkin pantu taa. Taisi kyse olla vain siitä, että vanhemmat eivät osanneet päästää poikaansa pesästä itsenäistymään. Se oli heille vaikeaa ja raskasta ja ikävät kommentit johtui vain siitä, etteivät osanneet tunnekuohuissaan muuta. Heille oli liian vaikeaa myöntää, että pojasta oli tullut mies ja hänen oli aika lähteä omille teille.

Meikin ollaan anopin kanssa hyvin erilaisia. Minä olen korkeasti koulutettu ja kuninanhimoinen uraihminen kun hän taas on hyvin kotikutoinen ja perinteisimmistä asioista nauttiva, kouluja ihmeemmin käymätön ihminen, joka ei arvosta koulutusta eikä ura-asioita. Tykkää käsitöistä, kasvimaanhoidosta ja marjastamisesta. Mua nuo ei hirveesti itteeni kiinnosta, mutta juttelempa vaikka kukkien mullanvihdosta ja muusta ihan vaan hänen ilokseen. Onhan se vähän hanurista, että voidaksemme keskustella syvällisemmin on meidän keskusteltava aina jostain sellaisesta, mikä on hänen heiniään, ei koskaan sellaisesta, mikä on mun heiniä, mutta pääasia on, että suhde joten kuten on päässyt vauhtiin ja kyllä se tätä nykyä kaikessa kummallisuudessaan aika mukavasti toimiikin.

 

[Juures Suikale]

kysy että missä kotihommassa voit auttaa, autat vaikka anoppi aluksi vastustelis. siinä työn touhussa tulee rupateltua huomaamatta ummet ja lammet

Taas loistoneuvo. Tätä mie oon ihekin toteuttanut ja toimii!