Kuinka vanhaksi lasta kuuluu nukuttaa?

Meillä on juniori 8 v. ja vaimo edelleen lähes joka ilta käy jätkän nukuttamassa. Mielestäni 8 vuotiaan kuuluu mennä jo yksinään nukkumaan, vaimo on erimieltä. Miten muilla? Minkä ikäiset lapset menevät yksin nukkumaan? Perheeseemme kuuluu 2 aikuista ja 2 poikaa. 8 ja 11 vuotias. Vanhempi jätkä on paljon reippaampi ollut tuossa nukkumishommassa.
 
Ei kai siihen mitään ikää ole, kukin tyylillään. Meillä ei ole nukutettu koskaan. Ihan pienenä nukahtivat tissille ja vauvana hetken aikaa joskus tarvi silitellä, että uni tuli, mutta ovat oppineet pienestä asti nukahtamaan itse. Meillä luetaan iltasatu ja sen jälkeen toivotellaan hyvät yöt ja molemmat nukahtavat nopeasti itsekseen. Nukkuvat samassa huoneessa, 3- ja 5-vuotiaat. Jos kouluikään asti on nukutettu joka ilta niin lapsen on varmasti tuossa iässä jo tosi vaikeaa irrota tuosta tavasta, kun hän ei ole koskaan oppinut itse nukahtamaan. :confused:
 
Meillä lapset 6 kk, 4 v.ja 6 v. Ainoastaan pienintä nukutetaan, ja häntä opetamme parhaillaan nukahtamaan yksin. Meillä ei ole lapsia nukutettu vauvaiän jälkeen, joskus vieraassa paikassa jäädään odottamaan että asettuvat. Isoin meillä pelkää iltaisin, mutta hänelle riittää, että olen samassa kerroksessa. Yleensä siis laittelen pyykkiä kaappeihin ja siivoilen yläkertaa sen aikaa, että hän alkaa nukahtaa ja sitten tulen alakertaan. Ehkä teilläkin toimisi asteittainen vetäytyminen, eli että ollaan lähettyvillä, mutta ei enää samassa huoneessa? Onhan 8 v. aika iso nukutettavaksi, mutta lapset on vaan niin erilaisia...
 
Meillä on selkeät erot lasten luonteissa. Tyttöä on nukutettu ihan taaperona, toista poikaa ei oikeastaan koskaan, mutta pienintä käydään vielä puhuttelemassa joka ilta. Poika on eskarissa, ja tavallaan "nämä omat juttelutuokiot" ovat paljon muutakin kuin nukuttamista. Silloin kerrotaan mieltä painavat asiat ja huolet, silloin "saa" vielä paijata ja antaa jopa suukon poskelle.

Toisaalta kaikki kolme nukahtavat kyllä yksinkin, kun ovat tarpeeksi väsyneitä.

Eli jos ei ilman pitkää nukutushössötystä saa unta koskaan, mun mielestä se on jo 1-vuotiaanakin hankalampi homma. Mutta pieni visiitti sängyssä ei maata kaada, kukin tyylillään!
 
Minua nukutettiin varmaan juurikin 8-9-vuotiaaksi asti. Olen aina sen jälkeen pelännyt hysteerisesti pimeässä yksin olemista, arvatenkin johtuen tästä lapsuuden "hyysäämisestä". Toki lapset on erilaisia, en voi sanoa varmaksi että nukuttamisesta jotain haittaa olisi :)
Omat lapseni ovat nukkuneet alusta asti omissa huoneissaan, vauvaiän jälkeen nukuttaminen tapahtunut seuraavasti: Pusu ja hali, peitto päälle, hyvää yötä, valot pois ja ovi kiinni. Sinne nukahtavat tyytyväisinä (6- ja 3v), eikä pelota. ;)
 
Olen kaikki lapset nukuttanut pitkälle kouluikään, eikä siitä ole haittaa ollut. Esikoinen on jo naimisissa, ja aviomies huolehtii nukutuksesta...=) Lapset ovat erilaisia, mutta taatusti yhdellekään lapselle ei ole haittaa siitä, että illalla viimeksi vietetään mukava, läheinen hetki äidin kanssa.
 
Hmmm... Vaimo on tyytyväinen nykyiseen systeemiin, samoin lapsi... Miksi se sinua vaivaa?

Mutta myönnettäköön, että meillä ei koskaan ole lapsia uneen asti nukuteltu. Unilaulut ja peittelyt on aina riittäneet. Kukin perhe tavallaan.
 
Joskus meille äideille napanuoran katkaisu on hiukka vaikeaa... :LOL: Mutta elä huoli, kyllä se poika viimeistään teininä äidin pois huoneestaan ajaa. :LOL: No mutta tosissaan.. kyllä vaimosi pojalle palveluksen tekisi kun antaisi opetella nukahtamaan itsekseen. Tuskin se äiti leirikouluun poikaansa nukuttamaan lähtee. Mutta hyvää tekee kuitenkin se, että tietystä rituaalista pidetään kiinni, eli äiti käy keskustelemassa illalla hetken pojan kanssa. Se kun voi olla ainoa hetki kun poika kertoo todellisista tuntemuksistaan. Siitä pitäisi kuitenkin opetella lähtemään ennen varsinaista nukahtamista.

Se on eri asia onko aika tähän jo kypsä, siis vaimosi puolelta. Anna pikkuhiljaa sulatella asiaa, niin kyllä se siitä. jos nukuttaminen jatkuu vielä rippikoulu iässä niin silloin kannattaa jo huolestua. ;)
 

Yhteistyössä