Kuinka "valmis" pitää elämäntilanteen olla ennen lapsia?

["Kaveri"]

Ystäväni ja hänen miehensä ovat noin 30-vuotiaita. Heillä on omistusasunto, velkaa alle puolet asunnon arvosta. Molemmat ovat terveitä. Nainen on yrittäjä ja bruttotulot tällä vuodella noin 60 000€ (on hieman lörppö noiden raha-asioiden suhteen). Mies on aikuiskoulutuksessa ansiosidonnaisella.

Se, mikä minua ihmetyttää, on se, etteivät he koe, että voisivat vielä hankkia lapsia. Koska mies ei ole töissä ja tulevaisuus siis epävarma sen suhteen. Miten ei muka voi naisen noilla tuloilla olla varaa tehdä muksua? Ihmettelen vaan. Koska se tilanne sitten on niin täydellinen, että lapsia voisi tulla? Jos mies pääsee töihin niin löytyyköhän sitten uusi asia, minkä takia ei vielä voi lapsia hankkia?

 

[ff]

Tuskinpa sillä naisella on tulot tuon verran äitiys- ja hoitovapaan ajalta, kyllä miehen tulot merkkaa enemmän kun järkevästi miettii lapsien aikaa.

 

["Eee"]

Ehkä eivät vain halua lasta vielä ja tuo on helppo syy esittää...

 

[äitimari]

Esikoinen syntyi kun olin 40v ja mieheni 46v

 

[Scarlett O Harava]

No mitä se sulle kuuluu koska haluavat lapsia vai haluavatko ollenkaa. En mä jaksaasi nähdä vaivaa pohtia tuollaasta asiaa ja tehdä siitä viä alootuksen tänne. Ei kuulu mulle muitten lasten saamiset.

 

["v ieras"]

Elämästä ei tuu koskaan tarpeeksi valmista, jos sitä oikein ajattelee. Mä sain esikoiseni, kun olin opiskellut 1,5 vuotta. Ei siis ammattia, ei juuri tuloja, ei ollut miestäkään silloin (sattui vahinko).

Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, olen hyväpalkkaisessa vakituisessa työssä, odotan kolmatta lasta ja olen naimisissa saman miehen kanssa, jonka kanssa ensimmäinenkin lapsi syntyi. Täytyy vain luottaa, että elämä kantaa, kun motivaatio ja sinnikkyys on kohdallaan.

 

[Csara]

Minä sin lapseni kun olin 17v. Nyt 22

 

[hnnn]

Eikö yleensä ihmiset tee lapsia sitten, kun luulevat ne kykenevänsä elättämään, ihan ite? Ja jos he eivät näin tunne, eivät tietenkään ala niitä tekemään.

 

["vvieras"]

Toiset on turvallisuushakuisempia kuin toiset. Toiset miettii enemmän, mitä niistä ja niiden lapsista ajatellaan varallisuuden ja muun perusteella.

Meidän eka lapsi syntyi, kun opiskeltiin. Toinen syntyi, kun vain minulla oli töitä. Ei ollut mitään syytä olettaa, että a) oltaisiin iän kaiken opiskelijoita ja pienituloisia b) miehen työttömyys kestäisi loputtomiin. Lapsista pitää huolehtia ainakin se 18 vuotta, siihen aikaan mahtuu aika paljon erilaisia tilanteita. En tuijottaisi liikaa sitä tilannetta, joka on, kun lapsi syntyy.

 

[Ei kuulu sulle]

Jos nainen on yrittäjä, niin pystyisikö hän edes olemaan töistä poissa? Jos olisi, niin todennäköisesti tulot tippuisivat reippaasti. Siinäkö sitten maksettaisiin asuntolaina ja perheen eläminen miehen työttömyyspäivärahalla? Huh, taitaa ap olla melkoinen huithapeli jos ei näe tuossa yhtään mitään syytä miksei lapsia niin vain alettaisin tilanteeseen tekemään.

Sitäpaitsi ylipäätään ei toisten lisääntyminen kuulu sinulle millään lailla, tykkäisitkö itse jos joku tulisi sulle sanomaan että sun ei todellakaan olisi vielä kannattanuyt lisääntyä, teitpäs hölmösti??

 

[Vätti Räsynyt]

idiootti

 

["Hömelö"]

Mun mielestä perheen perustamiseen on valmis sitten, kun on valmis tinkimään omista menoista ja valmis laittamaan lapsen tarpeet omien edelle. Suht turvattu talous ja vakaa parisuhde on minusta kans oleellisia asioita, mä en alkais tekemään lapsia ihan tarkotuksellisesti jos tietäisin, ettei mulla ole varaa ostaa tarpeellisia asioita ja lapsi olis pakko laittaa hoitoon heti hoitovapaan päätyttyä. Mutta toi ap:n kaverin tilanne kuulostaa mun mielestä enemmänki sille, ettei lapsen teko vielä vaan kiinnosta niin paljoo, ja jos ei lapsi kauheesti kiinnosta, niin minusta on paljon vastuullisempaa lykätä koko lapsen hankkimista kuin tehä lapsi vain ympäristön painostuksesta vaikkei sitä ite oikeestaan edes haluais.

 

["Hömelö"]

[QUOTE="Hömelö";29377499]Mun mielestä perheen perustamiseen on valmis sitten, kun on valmis tinkimään omista menoista ja valmis laittamaan lapsen tarpeet omien edelle. Suht turvattu talous ja vakaa parisuhde on minusta kans oleellisia asioita, mä en alkais tekemään lapsia ihan tarkotuksellisesti jos tietäisin, ettei mulla ole varaa ostaa tarpeellisia asioita ja lapsi olis pakko laittaa hoitoon heti hoitovapaan päätyttyä. Mutta toi ap:n kaverin tilanne kuulostaa mun mielestä enemmänki sille, ettei lapsen teko vielä vaan kiinnosta niin paljoo, ja jos ei lapsi kauheesti kiinnosta, niin minusta on paljon vastuullisempaa lykätä koko lapsen hankkimista kuin tehä lapsi vain ympäristön painostuksesta vaikkei sitä ite oikeestaan edes haluais.[/QUOTE]


siis heti vanhempainvapaan päätyttyä...

 

[Echo]

[QUOTE="vvieras";29377385]Toiset on turvallisuushakuisempia kuin toiset. Toiset miettii enemmän, mitä niistä ja niiden lapsista ajatellaan varallisuuden ja muun perusteella.

Meidän eka lapsi syntyi, kun opiskeltiin. Toinen syntyi, kun vain minulla oli töitä. Ei ollut mitään syytä olettaa, että a) oltaisiin iän kaiken opiskelijoita ja pienituloisia b) miehen työttömyys kestäisi loputtomiin. Lapsista pitää huolehtia ainakin se 18 vuotta, siihen aikaan mahtuu aika paljon erilaisia tilanteita. En tuijottaisi liikaa sitä tilannetta, joka on, kun lapsi syntyy.[/QUOTE]

Niinpä. Periaatteessa Suomen olosuhteissa minkään ei tarvitse (siis korostan että periaatteessa, todella köyhiä vauvaperheitä on) olla valmista ennen vauvan tuloa ja kaiken suunnittelun ja tavaran haalimisen voi aloittaa raskauden toteamisen jälkeen.
Mutta hyvähän se on jos on turvattu ja vakaa tilanne jo ennen vauvan tuloa.

Silti ehkä eniten katsoisin vanhempien henkistä kypsyyttä ja valmiutta ottaa vauva vastaan...

 

[Turkilmas]

Muistan lukeneeni jonkun julkkiksen haastattelun, jossa hän kauhuissaan totesi, että ei todellakaan ole vielä lasten aika kun hän on vielä niin nuori. Ja hän oli 30+. Tuntuu jotenkin niin etäiseltä ajattelutavalta kun itsellä tuo 30 oli takaraja mihin mennessä lapset piti olla tehtynä .

Mun mielestä ei ole ollenkaan hyvä asia tämä nykyinen trendi, että kaiken pitää olla absoluuttisen valmiina jne. ennen kuin on lasten vuoro. Moni jättää tarkoituksella lapsien hankinnan myöhäisempään ja sitten ihmetellään kun lasta ei tule, raskaudessa on ongelmia jne.

Eri asia jos elämäntilanne on oikeasti sellainen, että lapsien aika on myöhemmin. Eli esim. opiskelut on kesken tai oikea kumppani on vielä löytymättä. Ja tiedänhän minä myös heitä, jotka ovat yllättäin tulleet vanhemmalla iällä (40+) raskaaksi ja saaneet ihanan iltatähden.

 

[astrolabe]

Ei sitä koskaan ole valmis. Ainakaan julkkikset eivät tunnu hyviltä vanhemmilta siksi, että rahaa kertynyt paljon.

 

["Veera"]

Eihän se miehen huono tulotas mikään ongelma oo jos mies on valmis jäämään kotiin lapsen kanssa.. Yrittäjä ei voi kuitenkaan älyttömän pitkiä vapaita pitää.
Tietty jos nainen nimenomaan haluaa itse hoitaa lapsensa niin ymmärrän senkin. Yrittäjän äitiyspäiväraha on monasti pieni kun se lasketaan yel-työtulon mukaan eikä todellisen varallisuuden.

 

[Phoebsi]

Onko se jotenkin outoa, että mies haluaa olla töissä kun lapsi syntyy? No, kai se on.

 

[Ciervo]

Ei sen PIDÄ olla ollenkaan valmis, mutta kyllä se arkea helpottaa, jos peruspilarit (työpaikka, katto pään päällä ja läheisiä ihmisiä ympärillä) on kunnossa.

 

["veeras"]

Totuus on se, että elämäntilanteella ei ole mitään merkitystä lasten kannalta. Ainoa mikä merkkaa on se, onko mies valmis isäksi. Omasta lähipiiristä 90 % on tehnyt lapsen naisen halusta ja liian aikaisin = avioero.