Kuinka usein yksin ulos

[Tampereen flicka]

Esim. viime viikolla Tampereella, hotellin ravintola klo 19.00. Mulla takana 12h työpäivä,
edessä ruokalautanen, naapuripöydän mies kyselee viiden minuutin kuluttua, yksinkö sitä ollaan reissussa, oletko työmatkalla,.. jne.. Eikä ollut selvin päin. Miksi minun olisi pitänyt seurustella tuon tsensä yksinäiseksi tunteneen, arviolta noin 10-15 vuotta minua nuoremman miehen kanssa normivastauksia enempää? Miksi häneen olisi pitänyt tutustua? Työsuhteita edistääkseni? No mulle riittää normaalilla tavalla hankitut työkontaktit. Ei tarvitse niitä ravintolasta etsiä.

.

Ikäni olen asunut Treella eikä ikinä ole RUOKAravintolassa tullut kukaan sönkkäämään yhtään mitään. Minkä hotellin ruokaravintolassa kokemuksesi oli, olisi mielenkiintoista tietää. Tai sitten olet niin vastustamattoman kaunis ettei ruokaakaan saa syödä rauhassa

 

[ei koskaan]

no Tampereen Scandic hotelli se oli. Enkä ole mitenkään kaunis. Tavallisen näköinen nainen.

 

[Tampereen flicka]

no Tampereen Scandic hotelli se oli. Enkä ole mitenkään kaunis. Tavallisen näköinen nainen.

Ollut kyllä aika epätoivoinen heppu kun ruokapaikassa tulee häiritsemään. Pubissa eri asia, no meitä on joka lähtöön.

Scandicit ei vain ole mitään tasokkaita ruokapaikkoja, johtunee siitä.

 

[ei koskaan]

kerro mulle mikä ruokapaikka Treella on edullinen ja tasokas ja avoinna iltaisin ainakin klo 22.00 saakka, niin menen sinne seuraavan kerran. Pitseriat ja hampurilaispaikkojen salaatit on syöty niin moneen kymmeneen kertaan ettei niitä jaksa enää yhtään.
En viitsi työreissuilla yli 15-20 euroa maksaa salaattiannoksesta kuitenkaan.

Kun kyseessä kuitenkin on mulla aina työmatkat eikä mikään illanvietto tai gurmee-aterian nauttiminen.

 

[No niin...]

Palaanpa alkuperäiseen aiheeseen.

Oletan, että "yksin" tarkoittaa tosiaan ilman puolisoa, eikä ihan yksin-yksin.

Ilman puolisoa käyn ravintolassa "bailaamassa" äärimmäisen harvoin - ehkä noin kerran vuodessa - eikä mieskään kovin monta kertaa ilman minua mene. Kyse on vain siitä, että ravintolailtaa vietämme mieluummin yhdessä kuin erikseen, usein yksi tai useampi ystäväpariskunta on mukana.

Syömässä ravintolassa käymme sitten useamminkin, ainakin jos työpäivän aikana lounaalla käynnit lasketaan. Minä esimerkiksi käyn pari kertaa kuukaudessa lounaalla ulkona.

 

[eräs...]

Elämän lainalaisuuksia.
Kuuluuko sinulle kummempia?Vasta nyt alan itsekkin hyväksymään tosiasiat...vaikka mitään katumista ei koskaan ole ollutkaan...

Tätähän tämä on, arjen pyöritystä. Työ samaa kuin ennenkin ja nyt vapaa-ajalla myös paljon sitä samaa kahden pienen kanssa Uusin koulutus ja ammatti taas hankittuna, mutta ei intoa vaihtaa alaa siihenkään suuntaan. Tässäkin on puolensa
Parisuhde väljähtynyt, mutta vakaasti mukana arkisin asioin. Nurmikon leikkuuta, pientä remonttia, koiran lenkitystä, kokkaamista, syömistä vähän liikaakin, kun tuntuu kertyvän jne.

Kai tämä on jonkilainen seesteinen vaihe elämässäni kaiken sen entisen "riepotuksen" päälle. Osaan taas nauttia hyvistä kirjoista ja tuoreista mansikoista. Ei se sen kummempaa tarvise olla.
Lapset pärjäävät hyvin, samoin seuraavakin sukupolvi. Ei ole tällä hetkellä suurta huolta mistään. Terveyskin on kohtalainen. Ei tullut minusta liikennepoliisia

Kyllä se elämä sitten taas yllättää jotenkin, kun siihen on voimia kerännyt hetken. Näin ounastelisin. Näin se on aina ennekin mennyt

Sinua muistelen joskus, ja piipahdan täällä satunnaisesti...

 

[Tampereen flicka]

kerro mulle mikä ruokapaikka Treella on edullinen ja tasokas ja avoinna iltaisin ainakin klo 22.00 saakka, niin menen sinne seuraavan kerran. Pitseriat ja hampurilaispaikkojen salaatit on syöty niin moneen kymmeneen kertaan ettei niitä jaksa enää yhtään.
En viitsi työreissuilla yli 15-20 euroa maksaa salaattiannoksesta kuitenkaan.

Kun kyseessä kuitenkin on mulla aina työmatkat eikä mikään illanvietto tai gurmee-aterian nauttiminen.

Pidätkö etnisestä ruoasta, kiinalaista, thaikkua, intialaista löytyy. Aukioloajat vaihtelevat.

Jos kriteeri on 22 jälkeen, tarjonta kyllä vähenee oleellisesti. Ei tuollaista paikkaa olekaan, joka olisi edullinen, tasokas ja auki yömyöhään.

 

[raisamaisa-79]

Palaanpa alkuperäiseen aiheeseen.

Oletan, että "yksin" tarkoittaa tosiaan ilman puolisoa, eikä ihan yksin-yksin.

Ilman puolisoa käyn ravintolassa "bailaamassa" äärimmäisen harvoin - ehkä noin kerran vuodessa - eikä mieskään kovin monta kertaa ilman minua mene. Kyse on vain siitä, että ravintolailtaa vietämme mieluummin yhdessä kuin erikseen, usein yksi tai useampi ystäväpariskunta on mukana.

Syömässä ravintolassa käymme sitten useamminkin, ainakin jos työpäivän aikana lounaalla käynnit lasketaan. Minä esimerkiksi käyn pari kertaa kuukaudessa lounaalla ulkona.

Miten ihmeessä te saatte kaveripariskuntien kanssa järjestettyä tollaista, olen kateellinen

Omat kaverit on niin jumissa lastensa kanssa, ettei hoitoa saa kuin kerran-pari vuodessa jos silloinkaan ja tietty silloin menevät sitten kaksin. Omat isovanhemmat saattaa asua terveinä samassa kaupungissa mutta jossain töksähtää kun hoitojutut eivät pelaa, mummojen ja pappojen omat menot on etusijalla. Kyse ei ole siitä että meille valehdeltaisiin, eli että olisimme niin epätoivottua seuraa.
Meillä onkin sitten mieheni kanssa hiukan vanhempia pariskuntia ystävinä joiden lapset on jo isoja, eli pääsevät taas tuulettumaan.
Me olemme lapseton pari itse. Sinkkujen kanssa meno on taas hankalaa kolmin.

 

[No niin...]

Miten ihmeessä te saatte kaveripariskuntien kanssa järjestettyä tollaista, olen kateellinen

Omat kaverit on niin jumissa lastensa kanssa, ettei hoitoa saa kuin kerran-pari vuodessa jos silloinkaan ja tietty silloin menevät sitten kaksin. Omat isovanhemmat saattaa asua terveinä samassa kaupungissa mutta jossain töksähtää kun hoitojutut eivät pelaa, mummojen ja pappojen omat menot on etusijalla. Kyse ei ole siitä että meille valehdeltaisiin, eli että olisimme niin epätoivottua seuraa.
Meillä onkin sitten mieheni kanssa hiukan vanhempia pariskuntia ystävinä joiden lapset on jo isoja, eli pääsevät taas tuulettumaan.
Me olemme lapseton pari itse. Sinkkujen kanssa meno on taas hankalaa kolmin.

Me olemme sen verran vanhoja jo, että niiden ystävien lapset ovat jo aikuisia tai vähintäänkin teini-ikäisiä - siis niiden ystävien, joilla siis lapsia on, osa ystäväpareista on lapsettomia joko tahattomasti tai omasta valinnastaan. Minä olen kaveripiirimme nuorimmasta päästä, vaikka oma ikänikin hipoo jo neljääkymmentä.

 

[heko]

"Cooperin testi menee samaan aikaan kun parikymppisenä."

MAHTAVAA! Myös minulla Cooperin testiin kuluu edelleen se sama 12 minuuttia kuin 1970-luvulla!

Ei temppu eikä mikään! Myös mummoni kulkee rollaattorinsa avulla cooperin 12 minuutissa!

 

[Aslak]

Tätähän tämä on, arjen pyöritystä. Työ samaa kuin ennenkin ja nyt vapaa-ajalla myös paljon sitä samaa kahden pienen kanssa Uusin koulutus ja ammatti taas hankittuna, mutta ei intoa vaihtaa alaa siihenkään suuntaan. Tässäkin on puolensa
Parisuhde väljähtynyt, mutta vakaasti mukana arkisin asioin. Nurmikon leikkuuta, pientä remonttia, koiran lenkitystä, kokkaamista, syömistä vähän liikaakin, kun tuntuu kertyvän jne.

Kai tämä on jonkilainen seesteinen vaihe elämässäni kaiken sen entisen "riepotuksen" päälle. Osaan taas nauttia hyvistä kirjoista ja tuoreista mansikoista. Ei se sen kummempaa tarvise olla.
Lapset pärjäävät hyvin, samoin seuraavakin sukupolvi. Ei ole tällä hetkellä suurta huolta mistään. Terveyskin on kohtalainen. Ei tullut minusta liikennepoliisia

Kyllä se elämä sitten taas yllättää jotenkin, kun siihen on voimia kerännyt hetken. Näin ounastelisin. Näin se on aina ennekin mennyt

Sinua muistelen joskus, ja piipahdan täällä satunnaisesti...

Mukava kuulla, että kaikk suht kondiksessa..
Kyllä lapsen lapset ovat ne, jotka antavat mukavaa seurattavaa nykyvaiheessa.
Parin viikon päästä menen vetämään vaarin roolia yksin hki:iin.
Ajattelenkohan junassa sinua, oli mukava haaveilla aikoinaan virtualisesti.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi!

 

[Hissu]

Miksi ihmeessä joku haluaa lähteä ilman toista puoliskoansa viihteelle?

 

[Siks ko siin o niks]

Miksi ihmeessä joku haluaa lähteä ilman toista puoliskoansa viihteelle?

Siksi että voi pettää kaltaistasi sitovaa hissua. Ihmistä alkaa ahistaa jos täytyy 24/7 olla näköyhteyessä puolison kaa.

 

[Havu]

Miksi ihmeessä joku haluaa lähteä ilman toista puoliskoansa viihteelle?

Miksi ihmeessä jotkut pariskunnat haluavat olla aina ja kaikkialla yhdessä?

 

[Virvatuli]

Mukava kuulla, että kaikk suht kondiksessa..
Kyllä lapsen lapset ovat ne, jotka antavat mukavaa seurattavaa nykyvaiheessa.
Parin viikon päästä menen vetämään vaarin roolia yksin hki:iin.
Ajattelenkohan junassa sinua, oli mukava haaveilla aikoinaan virtualisesti.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi!

Kaikkea hyvää myös sinulle ja läheisillesi
Junassa voisit vähän suunnata ajatuksia minuun päin Otan niistä kopin unissani...

 

[näin on-]

Ruokavaliokeskustelun otin esiin ihan siksi, että ei koskaan itse otti oman hienon kasvis/kala/kana ruokavalion esille.

Jälleen Havun linjoilla. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka eivät osaa tehdä mitään ilman toista, vaan elämä vietetään 24/7 yhdessä vain toisen kanssa. Mihinkään ei voi mennä ilman toista. Jos toinen ei halua, ei sitten mennä. Mielestäni se on kovin suppeaa elämää ja siinä jää monista elämän hienoista asioista paitsi. Maailma on täynnä upeita kohtaamisen arvoisia ihmisiä, jotka eivät ole juoppoja.

Kaikki tuo kuulostaa tosi riippuvuussuhteelta. Pukeudutteko samanlaisiin vaatteisiin?

Jos nuo häiriköinnit syömisesi aikana pitää paikkansa, mitä jos vaan sanoisit, että kiitos, mutta ei nyt kiinnosta kenenkään ihmisen seura. Toisaalta hotellissahan niitä yksinäisiä ihmisiä on, mitä jos uskaltautuisit sinne ihmisten ilmoille normaaliin ravintolaan, niin todennäköisemmin saat olla rauhassa. Salaatteja saa missä tahansa paikassa. Ja vielä, on niitä muitakin ravintoloita helsingissä kuin Sundsman.

 

[No niin...]

Miksi ihmeessä jotkut pariskunnat haluavat olla aina ja kaikkialla yhdessä?

Minä olin yksi niistä, joka kertoi käytännössä aina menevänsä viihteelle puolisonsa kanssa, mutta se ei tokikaan tarkoita, että olisimme 24/7 yhdessä. Työt ja harrastukset ottavat oman aikansa ja välillä totta kai käydään kavereilla ilman puolisoa, juurikin tulin kotiin yhden ystävättären luota, jossa kävimme toisen ystävättären kanssa kahvilla.

Viihteelle kuitenkin haluamme mennä mieluiten yhdessä.

 

[Niin]

Miksi ihmeessä jotkut pariskunnat haluavat olla aina ja kaikkialla yhdessä?

Jotkut vaan haluavat viettää paljon aikaa puolisonsa kanssa, ja tehdä yhdessä kaikenlaista.

 

[...]

Me emme käy useinkaan viihteellä ja silloin kun käymme menemme omien ystäviemme kanssa, toki toinen puolisko on aina tervetullut mukaan, mutta harvoin lähtee. Yhteistä aikaa meillä on muutenkin järjestetty kohtuullisen paljon ja saatamme kyllä illan mittaan törmätä baarissa jos samana iltana ollaan viihteelle lähdetty. Ihan vain kaksin ei huvita lähteä baariin, paremmat jutut meillä on kotona selvinpäin tai pikku pieruis

Kumpikaan meistä ei ole koskaan ymmärtänyt pariskuntia, jotka lähtevät baariin supisemaan keskenään, sellaiset ihmiset on meidän porukasta tipahtanut aikaa sitten pois. Supista voi kotonakin, baariin mennään seurustelemaan ystävien ja kavereiden kanssa.

Meillä tämä toimii hyvin, kun kumpikaan ei tätä nykyä baareis hirveen usein ramppaa. Yksin yksin meistä kumpikaan ei baarissa käy.

 

[ei koskaan]

vastaan vielä kun näköjään mulle on suunnattu kaikki nuo 24/7 symbioosit +ruokavalio-naljailut. Ketuttaa vastata, mutta kun joillakin on erittäin yksioikoiset näkemykset ja oletukset toisten ihmisten elämästä, yhdessäolosta ja syistä miksi ravintoloissa ei halua käydä yksin eikä enää kaksinkaan.

Minä ja mieheni käymme molemmat töissä ja teemme jonkin verran työhön liittyviä asioita myös kotona. Kotimaan matkapäiviä mulla on noin 100/vuosi. Ulkomaan matkapäiviä tänä vuonna 28, neljässä eri maassa. Siellä työpäivien pituus on 24h vuorokaudessa. Päämiesten kanssa ulkona käymistä sun muuta. Istutaan toki jatkuvasti ravintoloissa, hienoissa ja vähemmän tasokkaissa paikoissa. Kukaan ei koskaan ole kyseenalaistanut viinan juomattomuuttani missään muualla kuin täällä kotoSuomessa.

Kotimaan matkatyöpäivien pituudet vaihtelevat 12-14h välillä. Ei siinä enää viitsi kovinkaan kauaa ruokapaikkaa etsiä iltamyöhällä. Mieluummin syö nopeasti jotain hotellilla, jos on ollut ilman ruokaa esim. lounaasta saakka. Yleensä käyn vielä juoksulenkillä ja menen nukkumaan illalla. Seuraavana päivänä kun on ihan yhtä pitkä työpäivä edessä ja kotiin ajaminen päivän päätteeksi.

Viinilasillisen ääressäkö mun pitäisi rentoutua ja ruveta seurustelemaan muiden hotellin baarissa olevien kanssa?

Ja kyllä ne jutustelun yritykset pitävät paikkansa. Enkä minä kokenut niitä häiriköinniksi. Yksinäisten miesten juttuseuran hakuyrityksiksi kyllä. Ja kyllä, näitä on joka vuosi muutama tällainen kaveri joka pyrkii juttusille. Ja kyllä osaan vaihtaa kohteliaasti muutaman sanan, syödä ruokani ja toivottaa kaverille hyvät illanjatkot ja mennä menojani.

Sori vaan kaikki, minä en todellakaan jaksa enää puhua niitä näitä kenenkään kanssa kun olen tehnyt jo tosi pitkän työpäivän. Monesti kun olen lähtenyt kotoa aamulla jo klo 5.00.

Ja mitä salaatin syöntiin tulee, puhuttiin nimenomaan ruokaravintoloistakin, joissa en osaa käydä, syön vain halpiskapakoissa. Kokeilkaapa kuinka monesta ravintolasta, Helsingin ulkopuolella, saa esim. kalaa illalla. No ei kovin monesta. Ja minä kun joudun syömään paljon enemmän muualla kuin Helsingissä. Pihvit ei kiinnosta sen vuoksi kun punainen liha on niin raskasta ja huonosti sulavaa tuohon aikaan illasta. Ja mulla ihan mihin aikaan tahansa syötynä. Pitäisikö mun mättää epäterveellistä ruokaa nakkikioskilla vaikka en halua?

Vai pitäisikö mun ajaa illalla Oulusta, Rovaniemeltä, Kajaanista, Kuopiosta, Joensuusta, Jyväskylästä, Vaasasta, sun muista maakunnan kaupungeista aina Hesaan kalaravintolaan syömään. Niinkö???

Lisäksi mieheni ja minä, olemme molemmat olleet aiemmin ulkomaan työkomennuksilla yhteensä vuosikaudet. Erossa olemisesta ja arjen pyörittämisestä yksin on kummallakin riittävästi kokemusta. Miksi sitä pitäisi yhä haluta tehdä, kun kerran voi yhdessäkin olla ja halutaan yhdessä olla?

Kumpikin meistä näkee työssään täysin vieraita ihmisiä 5-50 henkilöä + työkavereitaan ihan joka ikinen työpäivä. On aina nähnyt. Ja joutuu jokaisen kanssa juttelemaankin. Eikö tämä määrä vieraita ihmisiä riitä/päivä, pitäisikö niitä haalia illat ja viikonloput vielä ravintoloista yksin?

Kumpikin meistä käy omissa harrastuksissaan, ihan yksin, kaksi kertaa viikossa jos vaan on kotipaikkakunnalla. Kumpikin tapaa ystäviään välillä kaupungilla kahvikupin äärellä, ihan yksin. Minä käyn ystävieni kanssa myös vaateostoksilla sun muissa naisten kotkotuksissa.

Nämä kontaktit riittävät meille, ravintoloista ei tarvitse etsiä enää seuraa tai keskustelukaveria vapaa-aikoina.

Yhdessä olemme siis iltaisin/öisin ja viikonloppuisin ja lomat. Ne kaikki me vietämme mielellämme yhdessä. Olen erittäin ylpeä siitä, että me molemmat haluamme olla toistemme seurassa ja viihdymme toistemme seurassa, vapaa-aikanamme mieluummin kuin yksin ravintolassa vieraiden ihmisten kanssa.
Ja kyllä istumme välillä sohvalla ihan kylki kyljessä vierekkäin, pussamme toisiamme silloin tällöin. Naamalla loistaa vaan iloinen hymy kummallakin kun katsotaan toisiamme silmiin.

Tanssiminen.. Miksi kävisin tanssimassa yksin kun voin käydä tanssimassa mieheni kanssa?
Mitä pahaa siinä on kun kumpikin tykkää tanssimisesta? Pitäisikö molempien mennä eri paikkaan tanssimaan jonkun vieraan ihmisen kanssa? Mitä järkeä siinä olisi?

Kertokaa te viisaat, mitä sieltä ravintolasta iltaisin saisin, jos kerran minunkin sinne on pakko mennä vielä vapaa-aikanakin?

 

[Jos et saa kalaa]

Kalamiehen...ja ne ovat aika vonkaleita sängyssä...