Toggle sidebar

Kuinka usein teillä huudetaan?

Vastaa
Keep calm and carry on

Keep calm and carry on

Aktiivinen jäsen
09.04.2011
2 393
0
36
Luin juuri lokakuun Meidän Perhe-lehteä. Siinä kaksi perheenäitiä oli pitänyt huutopäiväkirjaa. Toisen perheen äiti tuntui kommunikoivan vallan huutamalla. Huusi pienille lapsille, täysi-ikäiselle lapselleen ja miehelleen. Selitti lasten olevan "temperamenttisia". Itselle tuli kyllä sellainen olo, että jos äiti huutaa joka asian, se pakostakin tarttuu lapsiin.

Meitä on kotona vain kaksi, mutta meillä ei huudeta sanan varsinaisessa merkityksessä kuin silloin tällöin. Ei todellakaan joka päivä eikä edes joka viikko. Miten teillä?
 
Huh. Varmaan tarpeettomasti ja liian usein :( Mä kiihdyn nollasta sataan hetkessä, syytän siitä väsymystä, mutta eihän se hyvä syy silti ole. Mies huutaa sitten, kun hermostuu mun huutamiseen ja valittamiseen. Meillä on pieni lapsi, jonka kanssa alku on ollut hankala. Säälittää.
 
Minä huudan, kiihdyn 0-10000000 ajassa, joka ei ole mahdollista. Mies taas pääsisi samojen valovuosien päähän seuraavassa ajanlaskussa. Lapset suht normaaleja. Minäkin palajan maapinnalle kaukauisuudesta suht nopiaan.
 
En huuda juuri ollenkaan. En jotenkin edes osaa... Lapset on vasta 4 ja 2v. Jos huutaisin,niin he vaan alkavat nauraa. Ei sen ikäiset tajua yhtikäs mitään, että SEN takia tottelisivat, että huudan.

Tuliko muuten kellekään muulle sellainen tilastokeskuksen tms. kysely, jossa käsiteltiin juuri tällaisia aiheita? H***on hyvä minusta, että sellaista selvitetään, että voidaan antaa oikeaa tukea vanhemmille, jotka eivät jaksa tai osaa vanhemmuutta. En kyllä itsekään ole mikään malliesimerkki, ja apuakin olen hakenut, tukea, mutta en nyt kuiteskaan huuda :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja sww:
Ei huudeta koskaan. En siedä huutavia ihmisiä, (kun) meillä ei lapsuudenkodissakaan koskaan huudettu.
Click to expand...

Mä mietin tätä, että onko se huutaminenkin opittu tapa? Meilläkään ei kotona huudettu enkä siihen siksi ole tottunut. Tosin heikot hetkeni ne on olleet mullakin :ashamed: Exä nimittäin sai minutkin kiihtymään ja huutamaan enemmän kuin mitä laki salli. Silloin ei normaali puhe auttanut juuri missään. Ehkä huutaminen on se viimeinen keino, kun muita ei ole.
 
Miten voi olla huutamatta ikinä? Joko erittäin kiltit ja rauhalliset lapset tai ei lapsia ollenkaan? Siis meillä on harva se viikko tilanteita, että leikki-ikäinen lähtee leikkipuistosta juoksujalkaa sillä aikaa kun pienempi lapsi vaatii huomiota. Hetkessä huomaat että tuolla se vilistää kymmenien metrien päässä, kohta järvessä. Siinä varmaan rauhallinen puhe auttaa. Ja on siis tehty selväksi että puistosta lähdetään pois, jos sieltä karataan. Ja vastaavia esimerkkejä on tuhat.
 
munch_huuto_jpg_68216v.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: persvakoonasana
Alkuperäinen kirjoittaja göög;24922749:
Miten voi olla huutamatta ikinä? Joko erittäin kiltit ja rauhalliset lapset tai ei lapsia ollenkaan? Siis meillä on harva se viikko tilanteita, että leikki-ikäinen lähtee leikkipuistosta juoksujalkaa sillä aikaa kun pienempi lapsi vaatii huomiota. Hetkessä huomaat että tuolla se vilistää kymmenien metrien päässä, kohta järvessä. Siinä varmaan rauhallinen puhe auttaa. Ja on siis tehty selväksi että puistosta lähdetään pois, jos sieltä karataan. Ja vastaavia esimerkkejä on tuhat.
Click to expand...

No vaaratilanteet on erikseen. Mut mitä lapsiin tullee mulla on pinna rautaa, en hermostu vaikka miten koeteltais. Jupisen itekseni mut pysyn aina rauhallisena. Eri juttu jos tyär juoksis järveä kohti niin tottakai ottasin kuuluvamman äänensävyn käyttöön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keep calm and carry on:
Mä mietin tätä, että onko se huutaminenkin opittu tapa? Meilläkään ei kotona huudettu enkä siihen siksi ole tottunut. Tosin heikot hetkeni ne on olleet mullakin :ashamed: Exä nimittäin sai minutkin kiihtymään ja huutamaan enemmän kuin mitä laki salli. Silloin ei normaali puhe auttanut juuri missään. Ehkä huutaminen on se viimeinen keino, kun muita ei ole.
Click to expand...

Tämä on muuten jännä juttu. Itse huudan lapsille ihan liian usein ja olen ihmetellyt, mistä olen moisen oppinut, kun lapsuudenkodissani ei muistaakseni huudettu (paitsi minä itse :ashamed:). Tästä tuli joskus äitini kanssa puhetta ja hän kertoi, että on myös huutanut silloin, kun olen ollut pieni. Sittemmin hän jotenkin sen vain lopetti.
 
Huutaminen ei ole hyvä kasvauskeino, eikä muutenkaan suotavaa, tai edes puolusteltavaa. Silti omaani puolustelen itselleni väsymykselläni ja voimattommudellani. Vajavaainen olen sillä kohtaa, myönnän sen, enkä ole ylpeä siitä. Ja silti sanon, riippuen toki, mitä huutamisella tarkoitetaan, että ainkaan sillä äänenvolyymillä ei ehkä kuitenkaan ole asiassa aina se suurin merkitys- vaan sillä mitä sanoo.
( toki myös miten sen sanoo) sillä näennäiseen rauhallisuuteen verhotut ivasanat tai jäätävä hiljainen paheksunta ovat joskus vielä pahempaa kuin huutaminen.

( en ole asettamassa näitä nyt ikäänkuin sellaisiksi vastakohdiksi, joita joskus mustavalkoajatteluun taipuvaisissa ketjuissa on, jossa fyysinen kuritus =rajat, kurittamattomuus = rajattomuus)
 
Ultramariini, en usko, että teillä huudetaan sillä tavoin mitä mä ymmärrän huutamisella. En vain voi uskoa sitä sinusta. Toki itsekin huomaan, että väsyneenä ja kipeänä ärtyy huomattavasti helpommin ja silloin ärähtääkin helpommin. Mutta kun tämän ymmärtää, voi yrittää ainakin tukkia oman suunsa ja todeta, ettei vika ole kuulijassa.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Sängystä huudellaan - hyvässä hengessä :)
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
Alkuperäinen kirjoittaja Keep calm and carry on:
Ultramariini, en usko, että teillä huudetaan sillä tavoin mitä mä ymmärrän huutamisella. En vain voi uskoa sitä sinusta. Toki itsekin huomaan, että väsyneenä ja kipeänä ärtyy huomattavasti helpommin ja silloin ärähtääkin helpommin. Mutta kun tämän ymmärtää, voi yrittää ainakin tukkia oman suunsa ja todeta, ettei vika ole kuulijassa.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Sängystä =)huudellaan - hyvässä hengessä [/QUOTE]=)
Click to expand...
 
Uskon että huutaminen on ainakin osittain opittu tapa. Mieheni sisko huutaa aina lapsilleen joka asiasta. Tästä joskus puhuimme ja hän sanoi että äitinsä huusi aina heille. Onneksi mieheni ei huuda koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Huutaminen ei ole hyvä kasvauskeino, eikä muutenkaan suotavaa, tai edes puolusteltavaa. Silti omaani puolustelen itselleni väsymykselläni ja voimattommudellani. Vajavaainen olen sillä kohtaa, myönnän sen, enkä ole ylpeä siitä. Ja silti sanon, riippuen toki, mitä huutamisella tarkoitetaan, että ainkaan sillä äänenvolyymillä ei ehkä kuitenkaan ole asiassa aina se suurin merkitys- vaan sillä mitä sanoo.
( toki myös miten sen sanoo) sillä näennäiseen rauhallisuuteen verhotut ivasanat tai jäätävä hiljainen paheksunta ovat joskus vielä pahempaa kuin huutaminen.

( en ole asettamassa näitä nyt ikäänkuin sellaisiksi vastakohdiksi, joita joskus mustavalkoajatteluun taipuvaisissa ketjuissa on, jossa fyysinen kuritus =rajat, kurittamattomuus = rajattomuus)
Click to expand...

Allekirjoitan edelliset. Ja aiemmin tuolla se pikkulapsen puistosta pois ryntääminen oli vaan esimerkki siitä, että vaikkei kyseessä olisikaan varsinaisesti vaaratilanne, turhauttaa joku tilanne jatkuvasti toistuessaan niin, että ääntä tulee korotettua. Myönnän myös, ettei se ole fiksua. Mutta en väitäkään olevani täydellinen äiti (ainakaan tässä asiassa :D ). Kadehdin kyllä heitä, jotka joka tilanteessa säilyttävät malttinsa.

Itse korostaisin myös sitä, että äänen korottamisella, huutamisella ja räyhäämisellä on eroa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa