Tässä nyt kaulaansa myöten suossa oleva neuvoo vasta polviin asti uponnutta, mutta:
Oletko keskustellut kumppanisi kanssa seksistä, siitä, miten kaipaisit vieläkin keimailua, viettelyä... Ei sitä ehkä osaa ajatella, jos ei tule puheeksi.
Meillä puhutaan paljon, mikä onkin hyvä, koska siitäkin huolimatta tahtoo tulla todella , todella huono olo siitä, että ei koskaan saa vaikka tekisi mitä. Sitä tuntee itsensä todella laiminlyödyksi, epäseksikkääksi yms...
Ajatustenluku on scifiä. Toisen päähän pääsee oikeasti sisälle vain keskustelemalla. Kaikki muu on harhaa: omassa päässä yksin pyörittelemällä sitä aika äkkiä kehittelee vaikka mitä paskaa ja ennenpitkää uskookin siihen.
Koeta lähestyä aihetta syyttelemättä. Kerro tosiasioita. Mieluummin ""minä teen"" kuin ""sinä teet""- muodossa: Esim. ""Minusta tuntuu/vaikuttaa, että pidät minua itsestäänselvyytenä"" EI ""Sinä pidät minua itsestäänselvyytenä"". Ensimmäinen on 100% totta. Jälkimmäinen on spekulointia ja syyttelyä. Mieti, mikä on sinun kokemaasi, mikä taas tulkintaa. Näin voit päästä keskustelussa paremmin sisälle siihen, mikä todella mättää, mitä toinen tuntuu ja ajattelee, kuin esittämällä (edes puolihuolimattomasti) syytöksiä. Puolustuskannalla oleva ihminen ei ole erityisen antoisaa juttuseuraa.
Itse sorrun kerta toisensa jälkeen siihen, että teen ""uhrauksia"", joita toinen ei ole pyytänyt tekemään ja sitten jotenkin odotan ""palkkiota"" tai ""vastauhrausta"", ja petyn, kun en sellaista saa. Esim. Sen sijaan, että lukisin kirjaa vapaana iltapäivänä, siivoankin kodin (vaikken oikeasti välitä yhtään, koska ajattelen, että mies tykkäisi, vakkei se olekaan mitään sanonut) ja kun mies tulee kotiin eikä huomaakaan ja esmes ei ole oma-aloitteisesti viemässä koiraa iltalenkille tai antamassa hartiahierontaa , olen vihainen, kun olin jo mielestäni ""ansainnut"" ""vastapalveluksen"". Keskusteltuamme olemme todenneet, että yhtä lailla hän tekee samaa. Vaan kun kumpikaan ei ole telepaatti, olemme usein kumpikin tykönämme sitä mieltä, että olemme toiselle itsestäänselviä.
Ihminen on hassu. Olemme hanakoita huomaamaan kaiken, jossa jäämme paitsi, emme sitä, mitä saamme.
Yritän opetella pyyteettömämmäksi: että tekisin palveluksia toiselle palkkionani hänen ilonsa, en saavuttaakseni jotain. Ja että olisin avoimempi näkemään hänen pyrkimyksensä olla minulle mieliksi tavoin, jotka olen jättänyt huomaamatta, kun katselen vain omaa napaani ja omia tarpeitani.