Rakastan leluja. Kun olin pieni, meillä kotona paikat notkui leluista. Ja ne on yhä tallella!
Jos näen ihanan lelun, ostan sen. Eli ainakin noin kerran 1-2kkssa. Tosin aina en anna lelua heti, vaan säästän jouluksi, tms.
Myös mun vanhemmat on leluhulluja, niillä on yleensä aina lapsille jokin lelu varattu. Isä on ihan huumassa, kun mulla on vaan siskoja ja nyt on tyttärenpoika, niin pojalle oli hankittu Märklinin sähköjunarata jo 1-vuotislahjaksi.
Tosin ei varmaan saa leikkiä sillä ennenkuin on täyttänyt 10vee, ainakaan yksin.
Mies naputtaa leluista. Mutta ostaa itsekin, esim. sähköauton pojalle (ja mä taas naputin siitä, koska polkuauto ois ollut liikunnan kannalta parempi). Emmekä osta krääsää.
Me vaan rakastetaan leluja koko sakki. Legoja, playmobileja, pleikkaripelejä, Steiffin pehmoleluja, mylittleponyjä, kauko-ohjattavia autoja... Kuka niitä voi vastustaa?
Ja meillä ei rikota leluja. Ja leikitään lasten kanssa paljon!