Kuinka usein lapsi hoitoon???

[äiti]

\

Viikonlopun iltalehteä tässä plärään ja juttu Jukka ja Sirpa kuoppamäen 45 v.kestäneen avioliiton salaisuus:

"-ottakaa aikaa olla kahden,ilman lapsia,
-parisuhde ja perhesuhde erotettava toisistaan,
-älkää kutsuko keskenänne toisianne isäksi ja äidiksi,
-riidellessä ei saa uhata erolla"

Mielestäni hyviä neuvoja,vaikka yhdessäoloa takana vasta 5 v.joista 2 v.naimisissa.
Meillä tyttö 1 v.1 kk n.kerran kuussa 1-2 yötä mummillansa,me käydään syömässä,leffassa,mökilläkin on ihan luksusta kun saa saunoa ja valvoa ja jutella ihan kahdestaan.Ja joskus on kiva vain nukkua ja olla vain,mä ainakin kaipaan ja tarvitsen kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa..vaikka meillä maailman ihanin likka onkin :heart: Miksi emme mummille soisi iloa olla lapsenlapsensa kanssa,jos siihen mahdollisuus.....Ikävähän tyttöä kuitenkin tulee joka kerta,ainakin vähän

Meillä on elossa vain mieheni vanhemmat. En tule toimeen appivanhempieni kanssa. Appivanhempien vierailut meillä ja mummolakyläilyt ovat minulle yhtä #&%?$!*ä. Minulla ei ole mitään intoa viedä lapsia hoitoon sellaisille aikuisille, joista en pidä ja jotka hoitavat lapsia miten haluavat! Sekä anoppi että appi ovat niin kehnoja ja epäluotettavia (kaikensallivia, lepsuja, välinpitämättömiä) lapsenhoitajia, että en ikinä antaisi vuoden ikäistä lasta heille yöksi hoitoon!

Lapset ovat ainakin meillä olleet 1-vuotiaina täysin kiinni vanhemmissaan ja eivätkä olisi mummolaan jääneetkään. Mielestäni vasta kouluikäiset lapset ovat riittävän isoja olemaan yökylässä yksinään; sukulaisilla tai tuttavaperheissä.

Ihmettelen myös näitä 1 lapsen vanhempien rutinoita, kuinka lastenhoito on uuvuttavaa ja raskasta. Olen oppinut huolehtimaan lapsista ja kodista, päävastuu on ollut aina minulla. Isovanhemmille ei ole siirretty lastenhoitovastuuta, lastenhoito ei todellakaan heille kuulu! Miksi teette isovanhemmista varavanhempia? Miten pärjäisitte useamman lapsen kanssa, kun yhdenkin kanssa tekee jo tiukkaa?

 

[Vattihattu]

\

\

Viikonlopun iltalehteä tässä plärään ja juttu Jukka ja Sirpa kuoppamäen 45 v.kestäneen avioliiton salaisuus:

"-ottakaa aikaa olla kahden,ilman lapsia,
-parisuhde ja perhesuhde erotettava toisistaan,
-älkää kutsuko keskenänne toisianne isäksi ja äidiksi,
-riidellessä ei saa uhata erolla"

Mielestäni hyviä neuvoja,vaikka yhdessäoloa takana vasta 5 v.joista 2 v.naimisissa.
Meillä tyttö 1 v.1 kk n.kerran kuussa 1-2 yötä mummillansa,me käydään syömässä,leffassa,mökilläkin on ihan luksusta kun saa saunoa ja valvoa ja jutella ihan kahdestaan.Ja joskus on kiva vain nukkua ja olla vain,mä ainakin kaipaan ja tarvitsen kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa..vaikka meillä maailman ihanin likka onkin :heart: Miksi emme mummille soisi iloa olla lapsenlapsensa kanssa,jos siihen mahdollisuus.....Ikävähän tyttöä kuitenkin tulee joka kerta,ainakin vähän

Meillä on elossa vain mieheni vanhemmat. En tule toimeen appivanhempieni kanssa. Appivanhempien vierailut meillä ja mummolakyläilyt ovat minulle yhtä #&%?$!*ä. Minulla ei ole mitään intoa viedä lapsia hoitoon sellaisille aikuisille, joista en pidä ja jotka hoitavat lapsia miten haluavat! Sekä anoppi että appi ovat niin kehnoja ja epäluotettavia (kaikensallivia, lepsuja, välinpitämättömiä) lapsenhoitajia, että en ikinä antaisi vuoden ikäistä lasta heille yöksi hoitoon!

Lapset ovat ainakin meillä olleet 1-vuotiaina täysin kiinni vanhemmissaan ja eivätkä olisi mummolaan jääneetkään. Mielestäni vasta kouluikäiset lapset ovat riittävän isoja olemaan yökylässä yksinään; sukulaisilla tai tuttavaperheissä.

Ihmettelen myös näitä 1 lapsen vanhempien rutinoita, kuinka lastenhoito on uuvuttavaa ja raskasta. Olen oppinut huolehtimaan lapsista ja kodista, päävastuu on ollut aina minulla. Isovanhemmille ei ole siirretty lastenhoitovastuuta, lastenhoito ei todellakaan heille kuulu! Miksi teette isovanhemmista varavanhempia? Miten pärjäisitte useamman lapsen kanssa, kun yhdenkin kanssa tekee jo tiukkaa?

Musta ei ainakaan oo koskaan tuntunu siltä, että isovanhemmat ois jotenkin varavanhempia tai että me heitä kiusattais antamalla tytön viettää heidän kanssaan myös ihan heidän keskistä aikaa!! Pitäisköhän meidän alkaa kieltämään, kun isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti pyytävät, että voisikohan neiti tulla tänään muutamaksi tunniksi tai yökylään, jos kerta tyttö viihtyy mummin/mamman/vaarin kanssa niiiiiin hyvin ja kun kerta isovanhemmat itse kyselevät näitä juttuja He on aina pärjänneet aivan loistavasti tytön kanssa ja tyttökään ei oo koskaan jääny itkien kylään. Tietty meilläkin päävastuu lapsesta on meillä vanhemmilla, mutta kuka on oikea henkilö sanomaan, mikä on juuri kullekin lapselle se oikea tapa?! Vähän yksilöllisyyttä kehiin, eikä heti kamalan tuomitsevia asenteita kumpaankaan suuntaan.....toisille käy se, mikä toisille ei ja ajallaan kaikki!

Ja lisäksi, ei se oo niin kauheeta, jos joskus tunnustaa itselleen, että tarvitsen apua tai lepoa, että taas jaksaisi!! Toiset tarvii sitä enemmän kuin toiset ja tästä asiasta on tyhmä ruveta toisiansa haukkumaan tai alentamaan. Jos apua on tarjolla ja se on kaikille ok, niin miksei sitä käyttäisi, jos tilanne sitä vaatii.

 

[jonnuska]

\

\

\

Viikonlopun iltalehteä tässä plärään ja juttu Jukka ja Sirpa kuoppamäen 45 v.kestäneen avioliiton salaisuus:

"-ottakaa aikaa olla kahden,ilman lapsia,
-parisuhde ja perhesuhde erotettava toisistaan,
-älkää kutsuko keskenänne toisianne isäksi ja äidiksi,
-riidellessä ei saa uhata erolla"

Mielestäni hyviä neuvoja,vaikka yhdessäoloa takana vasta 5 v.joista 2 v.naimisissa.
Meillä tyttö 1 v.1 kk n.kerran kuussa 1-2 yötä mummillansa,me käydään syömässä,leffassa,mökilläkin on ihan luksusta kun saa saunoa ja valvoa ja jutella ihan kahdestaan.Ja joskus on kiva vain nukkua ja olla vain,mä ainakin kaipaan ja tarvitsen kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa..vaikka meillä maailman ihanin likka onkin :heart: Miksi emme mummille soisi iloa olla lapsenlapsensa kanssa,jos siihen mahdollisuus.....Ikävähän tyttöä kuitenkin tulee joka kerta,ainakin vähän

Meillä on elossa vain mieheni vanhemmat. En tule toimeen appivanhempieni kanssa. Appivanhempien vierailut meillä ja mummolakyläilyt ovat minulle yhtä #&%?$!*ä. Minulla ei ole mitään intoa viedä lapsia hoitoon sellaisille aikuisille, joista en pidä ja jotka hoitavat lapsia miten haluavat! Sekä anoppi että appi ovat niin kehnoja ja epäluotettavia (kaikensallivia, lepsuja, välinpitämättömiä) lapsenhoitajia, että en ikinä antaisi vuoden ikäistä lasta heille yöksi hoitoon!

Lapset ovat ainakin meillä olleet 1-vuotiaina täysin kiinni vanhemmissaan ja eivätkä olisi mummolaan jääneetkään. Mielestäni vasta kouluikäiset lapset ovat riittävän isoja olemaan yökylässä yksinään; sukulaisilla tai tuttavaperheissä.

Ihmettelen myös näitä 1 lapsen vanhempien rutinoita, kuinka lastenhoito on uuvuttavaa ja raskasta. Olen oppinut huolehtimaan lapsista ja kodista, päävastuu on ollut aina minulla. Isovanhemmille ei ole siirretty lastenhoitovastuuta, lastenhoito ei todellakaan heille kuulu! Miksi teette isovanhemmista varavanhempia? Miten pärjäisitte useamman lapsen kanssa, kun yhdenkin kanssa tekee jo tiukkaa?

Musta ei ainakaan oo koskaan tuntunu siltä, että isovanhemmat ois jotenkin varavanhempia tai että me heitä kiusattais antamalla tytön viettää heidän kanssaan myös ihan heidän keskistä aikaa!! Pitäisköhän meidän alkaa kieltämään, kun isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti pyytävät, että voisikohan neiti tulla tänään muutamaksi tunniksi tai yökylään, jos kerta tyttö viihtyy mummin/mamman/vaarin kanssa niiiiiin hyvin ja kun kerta isovanhemmat itse kyselevät näitä juttuja He on aina pärjänneet aivan loistavasti tytön kanssa ja tyttökään ei oo koskaan jääny itkien kylään. Tietty meilläkin päävastuu lapsesta on meillä vanhemmilla, mutta kuka on oikea henkilö sanomaan, mikä on juuri kullekin lapselle se oikea tapa?! Vähän yksilöllisyyttä kehiin, eikä heti kamalan tuomitsevia asenteita kumpaankaan suuntaan.....toisille käy se, mikä toisille ei ja ajallaan kaikki!

Ja lisäksi, ei se oo niin kauheeta, jos joskus tunnustaa itselleen, että tarvitsen apua tai lepoa, että taas jaksaisi!! Toiset tarvii sitä enemmän kuin toiset ja tästä asiasta on tyhmää ruveta toisiansa haukkumaan tai alentamaan. Jos apua on tarjolla ja se on kaikille ok, niin miksei sitä käyttäisi, jos tilanne sitä vaatii.

Kiitos Aadan äiti,veit sanat suustani.Hyvää kesänjatkoa teille =) Kirjottele vaikka YV:tä,jos kiinnostaa,olen lukenut että meillä aikas samanikäiset tytöt :heart:

 

[anu]

Töissä käynnin vuoksi joutuu olemaan jo niin paljon vieraan hoidettavana, etten raskisi vidä muulloin hoitoon.. Ollaan pari kertaa käyty ulkona miehen kanssa kun tyttö on jo nukkumassa ja hoitaja tulee sitten vain vahtimaan..

Vapaa-ajan vuoksi ei neiti ole ollut hoidossa varmaan kuin 5 krt tänä aikana ja on nyt puolitoista vuotias..pari yötä oli nimittäin mummulassa nyt kesälomalla niin saatiin viettää semmonen miniloma..toinen syntyy joulukuussa joten tuskin kahdenkeskeisiä hetkiä järjestyy muuten kuin illasta pienten nukkuessa..

Mutta..se on niin vähän aikaa kuitenkin! Kahdenkeskistä aikaa kerkiää olemaan niin paljon enemmän kuin sitä, että saa nauttia pienistä vipeltäjistä..