Kuinka tiukka olet kasvattajana?

["vieras"]

Ja oletteko puolisosi kanssa samoilla linjoilla kasvatusperiaatteiden kanssa? Millaista kasvattajaa pidät liian tiukkana?

Itse olen vissiin aika tiukka, ainakin jos vertaa muiden mukuloihin. En anna lasteni juosta sisällä, huutaa tai mellastaa. Kaupassa heidän tulee pysyä jatkuvasti kärryn välittömässä läheisyydessä, eikä hyllyllä oleviin tavaroihin saa koskea ilman lupaa. Ruokaillessa ei lueta eikä leikitä leluilla ja kaikkea tarjolla olevaa on ainakin kerran maistettava. Pöydästä noustessa kiitetään. Tavaroita ei oteta toisten kädestä, vaan niitä pyydetään nätisti. Sanat "kiitos", "ole hyvä" ja "anteeksi" kuuluvat sanavarastoon päivittäin. Lakki otetaan pois päästä sisällä. Mitäs muuta? Kenenkään laukulle ei mennä tonkimaan ilman lupaa. Hiekkalaatikolla kysytään ensin, jos halutaan leikkiä toisten leluilla. Aikuisten puhuessa keskenään huomiota ei kerjätä huutamalla ja älämölöllä, vaan nätisti normaalilla volyymilla. Lelut kerätään iltaisin laatikkoon.

Muistan, kun aikaisemmin lapsensa saaneet ystäväni naureskelivat vielä silloin kun olin lapseton, että saan heittää nämä kasvatusperiaatteet saman tien romukoppaan kun lapsi syntyy. Eipä ole tarvinnut, kun pienestä pitäen on ollut pitkäpinnainen ja johdonmukainen.

 

[endie2]

no et ole tiukka vaan ihan tavallinen kasvattaja minusta. esimerkkiesi perusteella.
minusta liian tiukka kasvattaja on sellainen, joka ei koskaan jousta milliäkään oli tilanne mikä oli.
meillä on miehen kanssa suht samat ajatukset kyllä kasvatuksesta, mutta meistä kahdesta minä olen se löperömpi ehdottomasti - väittäsin että johtuu siitä että olen lasten kanssa 24/7 toisin kuin reissutyötä tekevä mies.

 

["Kahlemestari"]

No noilla perusteilla minäkin olen tiukka
Toisin tuo mun aitiyliherkkä ja muutenkin levoton esikoinen tekee siitä joskus vähän hankalaa ja hänen kohdalla vatii vähän ymmärrystä esim. hän ei kykene hallitsemaan äänenkäyttöään ja paikallaan olo on äärimmäisen tukaista hänelle. Tietenkin yritän parhani, mutta vähän höllemmin hänen kohdalla ja hänen tavallaan. Yrityskin palkitaan.

Musta noi ei ole tiukkuutta vaan juurikin sitä kasvatusta. Lapset tarvitsevat kasvtusta. Sillä tavalla syntyy niitä aikuisia jotka osaavat kiittää ruuasta, pyytää anteeksi, auttaa toisia ja ottaa huomioon.

Tiukkuutta musta olisi se jos vaikka ei anna lapsen kylässä ottaa keksiä jos ei ole karkkipäivä tai vaikka jouluna valvoa vähän pidempään.
Nykyään vaan on niin iso trendi että vanhemmat saa päästä helpolla sen vapaan kasvatuksen varjolla että perus kasvatusta pidetään jo tiukkuutena.

 

["tiukkis"]

Oon mä aika tiukka, ei meilläkään pelleillä ruokapöydässä, heitellä tavaroita, kerjätä huomiota kiukuttelulla, eikä myöskään oteta toisten kädestä, tönitä. tiettyihin asioihin/paikkoihin ei ole mitään asiaa koskea/mennä jne. eli aika samoilla linjoilla kun teillä.
mullekin sanottiin että kun se lapsi/lapset syntyy niin mieli muuttuu ja periaatteet romuttuvat, vaan eipä ole muuttuneet. pienestä pitäen kun opettaa niin asiat sujuu, mun mielestä on vanhempien laiskuutta, jos sanovat että "lapset nyt on lapsia" tai "se kun on vielä niin pieni".
hyvä esimerkki on se että, meillä on eläimiä ja lapset on opetettu ihan alusta saakka siihen että niitä kohdellaan nätisti, ei saa vetää hännästä, häiritä nukkuessa, juosta koiran luo yms. tossa pari päivää sitten pihalla, yks naapurin muksu hyökkäsi (taas kerran) meidän koiran kimppuun yllättäen ja rupesi tökkimään, äiti siihen että " se on vielä niin pieni että se ei ymmärrä miten eläimiä kohdellaan." siis täh? ei kai ymmärrä, jos ei ole opetettu, lapsi kuitenkin jo n. 3-vuotias. ja sitäpaitsi minäkin olen useamman kerran sanonut kyseiselle lapselle ettei koiran luo saa sännätä yllättäen.

 

["hmmh"]

Ihan samoja juttuja kuin aloittajalla, lisäksi mm. nämä:

* rappukäytävässä ei juosta eikä huudeta/varsinkaan kiljuta (etenkään aamukuudelta kuten naapurimme lapset...). Ovea ei pidetä huvikseen auki ja käydä kovaäänistä keskustelua vartin verran oviraossa.

* ravintolassa istutaan nätisti paikallaan eikä ruveta sotkemaan ruoan kanssa

* kun toinen ihminen puhuu, odotetaan vuoroa eikä pälätetä päälle

Muitakin olisi mutta tuossa nuo mitä nyt tuli mieleen. Hauskaa kyllä minullekin on sanottu tuo klassinen "periaatteet romukoppaan"-juttu . Vielä hauskempaa on, että ne periaatteet pitävät uhmiksen kanssa!

 

[vieraampi]

aiemmin tiukka, mutta useampi lapsi, kun on minua kasvattanut, on alkanut ymmärtämään paremmin ja ottamaan rennommin...

 

[FANG-ANN-75]

Mä olen kopio susta ap . Mua kiukuttaa kun suurin osa ympärillä olevista on niin kaukana tuosta ja eipä siinä muuten mitään, mutta kun se jälki näkyy sitten :kieh:ja siitä saa muutkin kärsiä ennemmin tai myöhemmin.

Muoks, annan joskus juosta sisällä kunhan se ei jatku kauaa, muksut saa joskus mekastaakkin sisällä kunhan sekään ei kestä kauaa mutta pääperiaate on, että ei riehuta, ei huudeta. Jos haluavat esim laulaa lujaa tai soittaa jotain pimputtimia, voivat mennä lastehuoneeseen.
Mä ja mun mies ei kestetä sellasta jatkuvaa älämölöä!
Kaupassa muksut tulee aina vieressä nätisti. Jos alkavat vaeltaa/juosta, se loppuu siihen ja heti kun sen tilanteen katkaisen.
Virastoissa ja lääkärissä odotetaan hiljaa ja nätisti eikä sekään tuota ongelmia kun siihen on pienestä opetettu.
Hyvät tavat ym, tuttuja jne...

 

[cekocika]

NO mä en ainakaan ole tiukka. Miellä saa rukea ruokapöydässä tai ottaa yhen lelun mukaan sinne ja on meillä lapset ainakin stöny aina paremmin kun on saanu esim samalla tutkiskella lelua/kirjaa, Kirpparilta saavat aina lelut jos haluaa koska ne on halpoja niin ostetaan sieltä joka kerta lelut ja kaupasta saa aina jonku tikkarin. Ja syödään silloin kun on nälkä ja mennään nukkun kun väsyttää turhat ne rutiinit meille ainakin. Ilman niitäkin syödään aina automaattisesti 3-5 välillä ja nukkuun 22-23 välillä. Herätää 8-9 välillä. Sopii meille ainakin. Oma äitini oli tiukka ja senpä takia meillä ei ole hyvät välit ote en ole lapisilleni tiukka.