Kuinka te kaikki jaksatte tätä?

[Haavekuvanen]

Hei kaikki "kanssasisaret"!

Pitkään olen vain taustaillut ja lukenut teidän muiden kirjoituksia, mutta nyt tuntuu, että kai minunkin on aika kirjautua sisään ja tulla keskustelemaan...

Tänään on niin paha olla...jostain syystä oikein erityisen paha olla! :'( Toivottomuus iskee ja voimat on loppu. Olisin halunnut kysyä, etenkin teiltä muilta pitkään yrittäneiltä ja keskenmenoja kokeneilta, että miten te jaksatte tätä kaikkea? Yrittämistä kuukaudesta toiseen ja pelkkiä pettymyksiä? Mistä saada voimia ja positiivista asennetta. Minä en enää tiedä.

Ystävät ympärilläni raskautuvat "NAPSVAIN"-periaatteella. Voin kertoa rehellisesti, että nykyisin joka kerta minä vain näyttelen onnellista heidän puolestaan...

En oikein tiedä, mihin "pinoon" täällä kuuluisin? Yritystä on ollut jo kuukausia ja takana viimeisin KM lokakuun alussa. Nyt eletään taas kierron loppua ja tiedän jo rutinoituneena itseni tarkkailijana, ettei tässäkään kierrossa ole onnistunut.

En tiedä, oliko tässä mitään järkeä...kunhan vain sain avautua pahaa oloani... Halauksia kaikille...Yritän koota itseni taas kerran...

Haavekuvanen :heart:

 

[Kimalle84]

Viisi vuotta meni ennen kuin tulin raskaaksi.

Pitkä tarina, mutta tiivistettynä, "vaihdoin" miestä. Ei käytetty ehkäisyä koska luulin etten tule raskaaksi, pim. 5kk ja olin raskaana. Vauvan synnyttyä ei käytetty ehkäisyä koska ensimmäiseenkin raskauteen mein niin pitkä aika, ja aateltiin että josko sitten joskus vuosien päästä vaikka tärppäis uudelleen. Pim. vauva oli 3kk ja olin uudelleen raskaana...

 

[Haavekuvanen]

Pitäsköhän munki vaihtaa ukkoa...No ei...Mulla on maailman ihanin mies!!! Tuntuu vaan niin epäreiluta tämä touhu välillä. Kaiken maailman hampit ja narkkarit saa lapsia ja me ei... Ois kaikki kunnossa vauvaa varten... Ja rakkautta tarjolla omalle nyytille... huokaus.... :heart:

 

[Kimalle84]

Pitäsköhän munki vaihtaa ukkoa...No ei...Mulla on maailman ihanin mies!!! Tuntuu vaan niin epäreiluta tämä touhu välillä. Kaiken maailman hampit ja narkkarit saa lapsia ja me ei... Ois kaikki kunnossa vauvaa varten... Ja rakkautta tarjolla omalle nyytille... huokaus.... :heart:

Tiedän tunteen :/ Mulla oli vielä sillon lapsettomaan aikaan kaveri joka oli jatkuvasti raskaana, huolimattomuuttaan. Abortteja, aborttien rasittaman kohdun takia keskenmenoja (tiedä oliko edes pahoillaan..). Lopulta päätti että haluaa lapsen ja pim. oli raskaana ja sai lapsen..

 

[Huisi]

ensiksi :hug: kokemastasi, itse tulin raskaaksi ensimmäisestä napsvain, kuten myös toisesta joka päättyi viikoilla melkein 9 keskenmenoon elokuun lopussa :'(
siitä asti ollut yritystä ja pettymystä , tule meidän ketjuun ; keskenmenon jälkeen kuumeilevat =)

sieltä saat vertaistukea, meitä on moneen junaan ja kaikilla erialainen tausta , mutta yhdistävä tekijä on keskenmeno ja halu tulla äitiksi :heart:

 

[shenda81]

yk 15 alkoi tuossa äsken.Usko meinaa loppua ja tuntuu ettei paskaakaan kiinnostais tikuttaa ovista ja harrastaa seksiä.
Ärsyttää vaan ihan sika ihmiset jotka jo yk1 itkee kun tää on niin raskasta...just.

Ja joka kk mä idiootti annan itselleni toivoa että nyt..mutta ei sittenkään....

 

[Kristen]

Tiedän tuon tunteen :hug: siitä!
En oikein osaa antaa sulle neuvoja, sillä itsellä samalla tavalla on epätoivo iskenyt jo monta kertaa, ensin esikon kanssa, nyt pikkukakkosta haaveillessa...
Kummasti sitä vain pääsee kierto kerrallaan eteenpäin ja loppupeleissä sitä tyyntyy ajatukseen, että ei tule ainakaan luomuna ei, jos ollenkaan.

Jaksamisia sinulle toivotan :heart:

 

[haicu]

Itse en ole aivan samaa mieltä tuosta että onko kyseessä yk 1 vai yk 60... Tuska on aina sama. Omasta navasta että esikoista odotettiin tosiaan 5 vuotta ennen kuin tärppäsi ja nyt pikkukakkosta haaveiltu heinäkuusta 2009 asti. Yk 2 tärppäs joka todettiin tuulimunaksi ja tyhjennys 7+5 viikolla. Nyt eka kierto taas lääkkeellisen jälkeen josta vois olla jotain toivoa.
Mitään eroa surun ja pettymyksen välillä en huomaa oli sit kyseessä tuo yk 1 tai 60... Mielestäni kaikkien suuttumus ja pettymykset on henkilökohtaisia ja joillekin tuntuu että se parisenkuukautta on tosi piitkä aika.. Ymmärtääkö kukaan mitä mä juttelen

Omasta kohdastani voin sanoa että jaksan sillä että jotain on aina näköpiirissä ja rakastava mies rinnalla
Olen jaksottanut kaikki mielessäni parinviikon jaksoihin (jotka menee oikeesti huimaa vauhtia ) eka on nappien popsimista ja parinviikon päästä ultra ja taas odotellaa ovista ja sit pariviikkoa piinaa ym. Ehkä olen vaan peruspositiivinen loppujen lopuksi.

Eipä muuta ku nokka kohti uutta kiertoa ja :hug: jaksuja kaikille. Luotetaan siihen että onnistuakin voidaan

 

[Sartsa83]

Mä kans haicu jaksotan. Musta itestä vaan henk. koht. tuntuu pahalta se, että joku esikoista yrittävä yk 1 itkee että haluaisi niin raskautua mutta epätoivo on ettei raskaudu sitten millään kun ei ole tuntemuksia. Ja sitten pim, ollaan raskaana. Muuten ymmärrän kyllä kaikkien epätoivon, tuskan ja äidiksi tulemisen halun. Itse olen halunnut äidiksi jo pian 10 vuotta, kunnon yritystä nykyisen aviomieheni kanssa pian 2vuotta joista hoitoja n. 3kk. Vieläkään ei ole esikoista näköpiirissä, joten tiedän miltä sinusta Haavekuvanen tuntuu. :heart: .. mutta meillä ~ The esikoisesta haaveilevat~ pinossa on aivan uskomaton jengi. Samoin olen muutamissa muissakin pinoissa, jossa kyllä vertaistukea ja tsemppiä saa riittämiseen asti. Ennen tänne kirjautumistani olin aivan lyöty. Monen pettymyksen jälkeen olin viittä vaille lyödä kaiken suhteen hanskat tiskiin, kun en mistään tuntunut saavan kunnon tukea odotukselleni, vaan kaikki ympärillä olevat kaverini joko raskautuivat toistamiseen tai eivät halua vielä itse lapsia. Keskustele nyt siinä sitten jonkun kanssa kun kukaan ei ole edes ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Siispä tänne tultuani, oon löytäny ns. "sisäisen rauhan" ja uuden innon tähän kaikkeen yritykseen, hoitojen kestämiseen ja piinailuun. Kaksplus keskustelu on paras paikka näille tunteille. Oli pino mikä tahansa, jokaisessa niissä saa vertaistukea. :heart: :hug:

 

[Haavekuvanen]

Täältä varmasti löytyy tukea myös minulle... Mahtavia tyyppejä olen jo pongannut taustaillessa! Ajattelin tulla kuumeilemaan teidän kanssanne tuonne keskenmenon jälkeen- pinoon! Kirjoitan paremmalla aikaa lisää sitten siellä...

HALAUKSIA ja tsemppiä meille kaikille!