Sinänsä en koe, että olisi niinkään kiire saada lapselle kavereita vielä hetkeen, mutta mukava olisi vähän soluttautua ja nähdä ihan oikeastikin muiden äitien elämää ja kuulla erilaisia tarinoita jne. ehkäpä jopa saada ystäviä tältä elämän osa-alueelta. Niin tyhmältä (?) kuin se kuulostaakin, tunnen olevani äiti, mutten tunne kuuluvani "ryhmään" äidit.
Olen siis 21v nuori 6,5kk ikäisen vauvan äiti. Tuttavapiirissä on yksi äiti minun lisäkseni, jota näen melko harvoin (sillä aika pitkälti omat menonsa ja piirinsä jo ja hieman isommat lapset) sekä yksi odottaja (sukulainen/kaveri). Enempää lapsia lähipiiriin tuskin odotettavissa muutamaan vuoteen (suurin osa sinkkuja, loput muuten ei vielä siinä tilanteessa..) Pk-seudulla elellään, eli sinänsä pitäisi olla monipuoliset mahdollisuudet.
Muutamaa asiaa olen tässä mielessäni pyöritellyt enkä oikein tiedä mitä tekisin ja missä vaiheessa..
Yhtenä suunnitelmana on tämän sukulaisen kanssa lähteä nyt kesälomien alettua leikkipuistoihin ehkä vauvakahvilaan ja/tai grillipäivään. Kokemuksia omaavat voivat kertoa onko siellä jo jonkinmoiset kuppikunnat vai voiko siellä oikeasti tutustua ihmisiin? (Tosin tuo sukulainen on todella kova puhumaan tuntemattomillekin, joten sen luulisi hieman helpottavan...) Voihan sinne kahvilaan/grillailemaan vaan pamahtaa paikalle? Mä olen niin pihalla noista kerhoista sun muista muutenkin vaikka kamalasti olen yrittänyt netistä lukea. Ihan kerhotoimintaa en ole miettinyt sen kummemmin - ehkä joskus kun reilun vuoden ikäisenä, jos ei leikkipuisto / pihaleikit tmv. riitä?
Operaatio hiekkalaatikko? Minkä ikäisenä olette vieneet esikoisianne hiekkalaatikolle leikkimään? Meidän vauva ei vielä istu tuetta, eikä ryömi (kovasti kyllä harjoittelee) eikä konttaa joten vaikea kuvitella, että se kamalasti nauttisi siitä hiekkalaatikosta (söisi varmaan hiekkaa..) ja jotenkin sellainen tunne, että katsottaisiinko mua ihan kieroon jos menisin 6,5kk-9kk ikäisen kanssa jo (tänä kesänä) hiekkalaatikolle..
Olisi kiva jos kykenisi jotenkin "muka-vahingossa" sinne "ilmestymään" ja sitten "muka-vahingossa" tutustumaan noihin pihan muihin asukkeihin
(en tunne täältä vielä ketään - ollaan tässä asuttu muutama kk). Mitä olen huomannut täällä nuo muut äidit ovat luokkaa 27-40v eli ei nyt ihan samaa ikäluokkaa, mutta haittaako se? Tuntuu kyllä, että niillä on omat piirinsä tänne jo syntyneet, joten tuskin tulee olemaan helppoa.. tykkään kuitenkin paikasta ja aiomme tässä useamman vuoden varmasti asua joten olisi kiva tutustua muutenkin "paikallisiin" Tässä on lapsien ikäjakauma ihan vauvasta teini-ikäiseen, joskin varmaankin pihalla pyörivät enempi luokkaa 5-12v..?
Netin kautta tutustuminen ei ihan ole minun juttuni (kokeiltu on, tulokset ei ihan sitä mitä kuvittelin). Olen enemmän ehkä sellainen kasvotusten tyyppi, mutta minulle on vaikea mennä yksin uusiin paikkoihin. Tähän jonkin verran mahdollisesti apua tuolta sukulaiselta, mutta tuskin paljoa kun kuitenkin aika viimemetreillä raskaana ja muutenkin hieman kotihiiri
Olin kamalasti suunnitellut vauvajumppaa vauva-ajalle, mutta suunnitelma on kariutunut lantionalueen liitosten yliliikkuvuuteen (ovat niin liikkuvat, että saattavat "muljahtaa" väärään asentoonkin tmv.) ja siitä aiheutuviin kipuihin. Harmittaa kamalasti kun olin niin suunnitellut, että siitä olisi niin monella tapaa hyötyä kun siellä tutustuisi ihmisiin ja samalla ehkä kuntokin kohenisi. Liekö vastaavia enää taaperoikäisille? Oma kuntoutuminen vie kuitenkin vielä aikaa..
Muita ehdotuksia? Kertokaas kohtalotoverit kuinka olette itse selviytyneet tällaisesta tilanteesta, vai oletteko vain odotelleet, että ystävät saavat lapsia jne?
Olen siis 21v nuori 6,5kk ikäisen vauvan äiti. Tuttavapiirissä on yksi äiti minun lisäkseni, jota näen melko harvoin (sillä aika pitkälti omat menonsa ja piirinsä jo ja hieman isommat lapset) sekä yksi odottaja (sukulainen/kaveri). Enempää lapsia lähipiiriin tuskin odotettavissa muutamaan vuoteen (suurin osa sinkkuja, loput muuten ei vielä siinä tilanteessa..) Pk-seudulla elellään, eli sinänsä pitäisi olla monipuoliset mahdollisuudet.
Muutamaa asiaa olen tässä mielessäni pyöritellyt enkä oikein tiedä mitä tekisin ja missä vaiheessa..
Yhtenä suunnitelmana on tämän sukulaisen kanssa lähteä nyt kesälomien alettua leikkipuistoihin ehkä vauvakahvilaan ja/tai grillipäivään. Kokemuksia omaavat voivat kertoa onko siellä jo jonkinmoiset kuppikunnat vai voiko siellä oikeasti tutustua ihmisiin? (Tosin tuo sukulainen on todella kova puhumaan tuntemattomillekin, joten sen luulisi hieman helpottavan...) Voihan sinne kahvilaan/grillailemaan vaan pamahtaa paikalle? Mä olen niin pihalla noista kerhoista sun muista muutenkin vaikka kamalasti olen yrittänyt netistä lukea. Ihan kerhotoimintaa en ole miettinyt sen kummemmin - ehkä joskus kun reilun vuoden ikäisenä, jos ei leikkipuisto / pihaleikit tmv. riitä?
Operaatio hiekkalaatikko? Minkä ikäisenä olette vieneet esikoisianne hiekkalaatikolle leikkimään? Meidän vauva ei vielä istu tuetta, eikä ryömi (kovasti kyllä harjoittelee) eikä konttaa joten vaikea kuvitella, että se kamalasti nauttisi siitä hiekkalaatikosta (söisi varmaan hiekkaa..) ja jotenkin sellainen tunne, että katsottaisiinko mua ihan kieroon jos menisin 6,5kk-9kk ikäisen kanssa jo (tänä kesänä) hiekkalaatikolle..
Olisi kiva jos kykenisi jotenkin "muka-vahingossa" sinne "ilmestymään" ja sitten "muka-vahingossa" tutustumaan noihin pihan muihin asukkeihin
(en tunne täältä vielä ketään - ollaan tässä asuttu muutama kk). Mitä olen huomannut täällä nuo muut äidit ovat luokkaa 27-40v eli ei nyt ihan samaa ikäluokkaa, mutta haittaako se? Tuntuu kyllä, että niillä on omat piirinsä tänne jo syntyneet, joten tuskin tulee olemaan helppoa.. tykkään kuitenkin paikasta ja aiomme tässä useamman vuoden varmasti asua joten olisi kiva tutustua muutenkin "paikallisiin" Tässä on lapsien ikäjakauma ihan vauvasta teini-ikäiseen, joskin varmaankin pihalla pyörivät enempi luokkaa 5-12v..?Netin kautta tutustuminen ei ihan ole minun juttuni (kokeiltu on, tulokset ei ihan sitä mitä kuvittelin). Olen enemmän ehkä sellainen kasvotusten tyyppi, mutta minulle on vaikea mennä yksin uusiin paikkoihin. Tähän jonkin verran mahdollisesti apua tuolta sukulaiselta, mutta tuskin paljoa kun kuitenkin aika viimemetreillä raskaana ja muutenkin hieman kotihiiri
Olin kamalasti suunnitellut vauvajumppaa vauva-ajalle, mutta suunnitelma on kariutunut lantionalueen liitosten yliliikkuvuuteen (ovat niin liikkuvat, että saattavat "muljahtaa" väärään asentoonkin tmv.) ja siitä aiheutuviin kipuihin. Harmittaa kamalasti kun olin niin suunnitellut, että siitä olisi niin monella tapaa hyötyä kun siellä tutustuisi ihmisiin ja samalla ehkä kuntokin kohenisi. Liekö vastaavia enää taaperoikäisille? Oma kuntoutuminen vie kuitenkin vielä aikaa..
Muita ehdotuksia? Kertokaas kohtalotoverit kuinka olette itse selviytyneet tällaisesta tilanteesta, vai oletteko vain odotelleet, että ystävät saavat lapsia jne?