Kuinka selvittää asiat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Mies on ilmoittanut haluavansa erota ja syynä on tympääntyminen arkeen. Meillä on 3 pientä lasta ja käymme molemmat töissä.
Minua satuttaa ja loukkaa suunnattomasti miehen sanat, ei näköjään aijo laittaa niitä kuitenkaan täytäntöön koska ei ole mitään eron eteen tehnyt.
Minun pitäisi selvittää nämä meidän välit ja minun pitäisi ratkoa ongelmat ja ylipäänsä minusta tuntuu, että sysäsi vain tämän koko lastin minun harteilleni, ottamatta itse ollenkaan vastuuta sanoistaan.
Tästä on nyt kuukausi aikaa kun asian nosti esiin ja siitä yritettiin puhua ja keskustella mikä mättää ja mitä voitaisiin tehdä toisin, mutta kun ei puhu niin ei puhu, ilmeisesti kyse on siitä että arki tympäisee.
Mitä tälle tilanteelle voi tehdä? Kumpikin ollaan nyt sitten hiljaa, kun ei osata asiaa avata uudelleen ja en edes tiedä mitä mies ajattelee tällä hetkellä vai ajatteleeko enää koko asiaa ja halusi vain "pitää minua varpaillaan" tjn.
 
Luulen, että tuskimpa tarkotti sitä, mitä sano. Halus vaan nähä kuinka reagoit niihin sanoihin. Eiköhän olis jo lähteny jos olis ollu lähteäkseen. Ajattelee varmaan omassa mielessä kovasti asioita ja voi olla, että on pahoillaan siitä, mitä suustaan päästi. Lapset hoitoon ja te keskustelkaa miehen kanssa kaksin ja käykää asiat, ihan kaikki asiat perusteellisesti läpi. Ilman riitaa, syyllistämistä ja dramatisointia.
 
Sinusta en tiedä mutta jos minä olisin tuossa tilanteessa, varmaan laittaisin sen eron vireille itse.

Minä en sitä aijo tehdä, sillä sen verta pitää miehen ottaa sitten puheistaan vastuuta, että toteuttaakin ne ihan itse jos kerta siltä tuntuu, eikä jättää tätä minun päätettäväksi.
Toisekseen rakastan sitä ihmistä ja meidän perhettä ja tiedän että lapsia se ero ihan eniten satuttaisi, enkä sitä niittiä minä ole valmis lyömään. Mutta totta kyllä, että minun rakkauttani tuollaiset puheet syö tosi pahasti ja loukkaa verisesti, että kehtaakin puhua tuollaista kaiken yhdessä koetun jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;26033767:
Minä en sitä aijo tehdä, sillä sen verta pitää miehen ottaa sitten puheistaan vastuuta, että toteuttaakin ne ihan itse jos kerta siltä tuntuu, eikä jättää tätä minun päätettäväksi.
Toisekseen rakastan sitä ihmistä ja meidän perhettä ja tiedän että lapsia se ero ihan eniten satuttaisi, enkä sitä niittiä minä ole valmis lyömään. Mutta totta kyllä, että minun rakkauttani tuollaiset puheet syö tosi pahasti ja loukkaa verisesti, että kehtaakin puhua tuollaista kaiken yhdessä koetun jälkeen.

Missä tilanteessa mies tuon sanoi? Oliko teillä riitaa tms? Ja oikeassa olet, mies tehkööt asiat selväksi jos niin haluaa, ei sinun sitä kuulu tehdä jos sinä et eroa halua.
 
Aika kestämättömältä kuulostaa tuo tilanne, että mies ensin uhkailee erolla ja sitten ei suostu asiasta puhumaan ja tilannetta selvittämään. Syö varmasti luottamusta, tunteita ja hermoja. Mä en kestäis, jos ei tuohon mitään selvyyttä saisi, siksi varmaan tekisin itse omat johtopäätöseni ja ratkaisuni. Mutta jos et halua erota niin sitten tietysti yritätte selvitellä tilannetta miten parhaiten taidatte - vaikka kyllä kuulosti siltä, että senkin puuhan mies aikoo jättää sinun huoleksesi, vaikka itse tilantee aiheutti? :(
 
Nuorin heräsi illalla ja siksi en ketjuun enää palannut. Mies on siis ollut pidemmän aikaa jo hiljainen ja ilmoitti ero aikeensa ihan tuosta vaan, ihan ilman mitään riitaa tai siihen viittaavaa keskestelua. Ilmoitusluontoisena asiana, että haluan erota.
Tuskinpa sillä suhdetta on, tai melko mestari on jos sellaista kerkeää jossain välin ylläpitää. Kaikkihan on tietenkin mahdollista. Olen kysynyt kyllä, mutta kiistää sen.
Pitäisi avata keskustelu varmaan asiasta, mutta väsyttää jo valmiiksi että minun pitää alkaa tätä vyyhtiä purkamaan.
 
Tietämättä sen enempää taustoistanne (miehesi on kuitenkin vissiin ihan kunnollinen, jos häntä rakastat, siis ei ole alko-ongelmia tai väkivaltaisuutta ja kai hyvä isäkin, jos ero olisi lapsille kovin paikka), kehoittaisin oikeasti laittamaan jäitä hattuun. Pikkulapsiperheissä erotaan järkyttävän usein juuri siitä syytä, ettei kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä ehditä/jakseta etsiä sitä puolisoa takaisin sieltä arjen syövereistä. Jos mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, voisitte hankkia itsellenne yhteistä kahdenkeskistä aikaa ja tehdä yhdessä jotain, ja sopia että silloin ei edes yritetä noista asioista keskustella. Vietätte vain aikaa yhdessä. Sen jälkeen voisi miehesikin lähteä liikkeelle siitä, onko erohalun taustalla se, ettei enää halua elää sinun kanssasi vai että ei jaksa elää nykyistä arkeanne. Ne kun ovat kuitenkin kaksi ihan eri asiaa.
Aikanaan, kun lapsemme olivat pieniä ja joukossa yksi erityishuomiota vaativa lapsi, niin monesti oli meilläkin mieheni kanssa tilanteita, että hyvä että kesti toisen naamaa katsella (vaikka miehessä itsessään ei ollut mitään vikaa). Mutta ei alettu asioita selvittelemään millään lailla silloin, sovitiin, että pidetään parisuhde vähän aikaa paussilla ja pyöritetään vaan arkea, kunnes päästään taas pahimmasta yli ja selvitetään asiat sitten. Ja yleensä, kun väsymys ja arjen stressi helpotti, niin ongelmat ja kireys parisuhteessakin hävisivät. Ja aivan kuin itsestään, lasten kasvaessa ja elämän helpotuttua, nuo parisuhdekireydetkin hävisivät. Nyt noista ajoista on jo vuosiakausia, kuopuskin täyttää ensi kuussa 12v ja elämä hymyilee, samoin parisuhteemme :) Yhdessäoloa on takana reilut 17 vuotta.
 

Yhteistyössä