vässy
Pahoittelut etukäteen, pitkänpuoleinen vuodatus tulossa..
Tilanne siis tämä: Meillä on kaksi lasta, vauva ja kolmevuotias. Vauva heräilee öisin syömään vähintään parin tunnin välein. Vanhempi lapsista on vihdoin alkanut nukkumaan suurimman osan öistä hyvin, mutta herää huutamaan edelleen noin kerran viikossa. Vauvalla on tosi varhainen rytmi, viiden-kuuden aikaan noustaan ylös joka aamu. Olen itse siis kotona vauvan kanssa ja mies töissä.
Ja kestoaihe: kotitöiden jakaminen. Meidän tilanteessa voisi kysyä, että mikä ihmeen jakaminen.. Minä teen käytännössä kaiken. Mies laittaa tiskit ehkä 2 kertaa kuukaudessa, ei pese pyykkiä, on imuroinut viimeisen vuoden aikana ehkä 3 kertaa. Ruokaa ei tee juuri koskaan, vessaa ei ole pessyt koskaan, lattioita ei ole koskaan mopannut.. Tässä esimerkki parin viikon takaa: Pyysin miestä tamppaamaan matot, olin itse siivonnut muuten koko talon. Saihan tuo ne matot tampattua viimein juuri ennen nukkumaan menoa, mutta lattiaan asti niitä ei voinut laittaa, vaan jätti ne kasaan oven eteen..
Ja olenko yrittänyt keskustella tästä asiasta miehen kanssa? Lähes päivittäin. Ei vaan mene perille, sanoin miten vain. Olen sanonut, etten jaksa yksin hoitaa kaikkea. Päävastuu lapsista on minulla, saattaisivat olla vaikka koko päivän ilman ruokaa, jos en itse siitä huolehtisi. Hoidan lähes yksin lapset ja kodin, enkä saa edes nukkua kunnolla. Olen yrittänyt, että mies edes välillä vapaapäivinään nousisi lasten kanssa, että minä saisin nukkua, mutta ei. Nyt loppui miehen viikon mittainen loma, eikä hän noussut yhtenäkään aamuna lasten kanssa. Yöt saattaa valvoa (viime yönäkin oli hereillä vielä puoli 4), päivisin viihtyy koneella/puhelimella, eikä juuri muuta tee.
Mahdoton keskustella miehen kanssa, tämä on vain hiljaa tai sanoo ettei osaa sanoa mitään. Sanoo myös välillä, että ymmärtää miltä minusta tuntuu, muttei silti tee mitään asian eteen. Turha minulla on sanoa edes mitään, kun mihinkään ei tule muutosta. Itsetuntoni on aika matalalla, kun kaikista rakkain ihminen ei tämän enempää arvosta tai ole valmis tekemään mitään taakkaani helpottaakseen. Kyllä tuntuu, että olen toiselle se tärkein ja rakkain ihminen maailmassa..
Tilanne siis tämä: Meillä on kaksi lasta, vauva ja kolmevuotias. Vauva heräilee öisin syömään vähintään parin tunnin välein. Vanhempi lapsista on vihdoin alkanut nukkumaan suurimman osan öistä hyvin, mutta herää huutamaan edelleen noin kerran viikossa. Vauvalla on tosi varhainen rytmi, viiden-kuuden aikaan noustaan ylös joka aamu. Olen itse siis kotona vauvan kanssa ja mies töissä.
Ja kestoaihe: kotitöiden jakaminen. Meidän tilanteessa voisi kysyä, että mikä ihmeen jakaminen.. Minä teen käytännössä kaiken. Mies laittaa tiskit ehkä 2 kertaa kuukaudessa, ei pese pyykkiä, on imuroinut viimeisen vuoden aikana ehkä 3 kertaa. Ruokaa ei tee juuri koskaan, vessaa ei ole pessyt koskaan, lattioita ei ole koskaan mopannut.. Tässä esimerkki parin viikon takaa: Pyysin miestä tamppaamaan matot, olin itse siivonnut muuten koko talon. Saihan tuo ne matot tampattua viimein juuri ennen nukkumaan menoa, mutta lattiaan asti niitä ei voinut laittaa, vaan jätti ne kasaan oven eteen..
Ja olenko yrittänyt keskustella tästä asiasta miehen kanssa? Lähes päivittäin. Ei vaan mene perille, sanoin miten vain. Olen sanonut, etten jaksa yksin hoitaa kaikkea. Päävastuu lapsista on minulla, saattaisivat olla vaikka koko päivän ilman ruokaa, jos en itse siitä huolehtisi. Hoidan lähes yksin lapset ja kodin, enkä saa edes nukkua kunnolla. Olen yrittänyt, että mies edes välillä vapaapäivinään nousisi lasten kanssa, että minä saisin nukkua, mutta ei. Nyt loppui miehen viikon mittainen loma, eikä hän noussut yhtenäkään aamuna lasten kanssa. Yöt saattaa valvoa (viime yönäkin oli hereillä vielä puoli 4), päivisin viihtyy koneella/puhelimella, eikä juuri muuta tee.
Mahdoton keskustella miehen kanssa, tämä on vain hiljaa tai sanoo ettei osaa sanoa mitään. Sanoo myös välillä, että ymmärtää miltä minusta tuntuu, muttei silti tee mitään asian eteen. Turha minulla on sanoa edes mitään, kun mihinkään ei tule muutosta. Itsetuntoni on aika matalalla, kun kaikista rakkain ihminen ei tämän enempää arvosta tai ole valmis tekemään mitään taakkaani helpottaakseen. Kyllä tuntuu, että olen toiselle se tärkein ja rakkain ihminen maailmassa..