Kuinka saisin miehen ymmärtämään?

  • Viestiketjun aloittaja vässy
  • Ensimmäinen viesti
vässy
Pahoittelut etukäteen, pitkänpuoleinen vuodatus tulossa..

Tilanne siis tämä: Meillä on kaksi lasta, vauva ja kolmevuotias. Vauva heräilee öisin syömään vähintään parin tunnin välein. Vanhempi lapsista on vihdoin alkanut nukkumaan suurimman osan öistä hyvin, mutta herää huutamaan edelleen noin kerran viikossa. Vauvalla on tosi varhainen rytmi, viiden-kuuden aikaan noustaan ylös joka aamu. Olen itse siis kotona vauvan kanssa ja mies töissä.

Ja kestoaihe: kotitöiden jakaminen. Meidän tilanteessa voisi kysyä, että mikä ihmeen jakaminen.. Minä teen käytännössä kaiken. Mies laittaa tiskit ehkä 2 kertaa kuukaudessa, ei pese pyykkiä, on imuroinut viimeisen vuoden aikana ehkä 3 kertaa. Ruokaa ei tee juuri koskaan, vessaa ei ole pessyt koskaan, lattioita ei ole koskaan mopannut.. Tässä esimerkki parin viikon takaa: Pyysin miestä tamppaamaan matot, olin itse siivonnut muuten koko talon. Saihan tuo ne matot tampattua viimein juuri ennen nukkumaan menoa, mutta lattiaan asti niitä ei voinut laittaa, vaan jätti ne kasaan oven eteen..

Ja olenko yrittänyt keskustella tästä asiasta miehen kanssa? Lähes päivittäin. Ei vaan mene perille, sanoin miten vain. Olen sanonut, etten jaksa yksin hoitaa kaikkea. Päävastuu lapsista on minulla, saattaisivat olla vaikka koko päivän ilman ruokaa, jos en itse siitä huolehtisi. Hoidan lähes yksin lapset ja kodin, enkä saa edes nukkua kunnolla. Olen yrittänyt, että mies edes välillä vapaapäivinään nousisi lasten kanssa, että minä saisin nukkua, mutta ei. Nyt loppui miehen viikon mittainen loma, eikä hän noussut yhtenäkään aamuna lasten kanssa. Yöt saattaa valvoa (viime yönäkin oli hereillä vielä puoli 4), päivisin viihtyy koneella/puhelimella, eikä juuri muuta tee.

Mahdoton keskustella miehen kanssa, tämä on vain hiljaa tai sanoo ettei osaa sanoa mitään. Sanoo myös välillä, että ymmärtää miltä minusta tuntuu, muttei silti tee mitään asian eteen. Turha minulla on sanoa edes mitään, kun mihinkään ei tule muutosta. Itsetuntoni on aika matalalla, kun kaikista rakkain ihminen ei tämän enempää arvosta tai ole valmis tekemään mitään taakkaani helpottaakseen. Kyllä tuntuu, että olen toiselle se tärkein ja rakkain ihminen maailmassa..
 
"tia"
Tee jääkaapin oveen lukujärjestys, jossa kotityöt on jaettu.
Parisuhde pitäisi perustua sitoutumiseen, luottamukseen, tasaarvoon, tunteisiin, anteeksiantoon myös.
No ei tuo oma mieskään kauheesti kotitöitä tee.
Kerran viikossa tekee ruokaa ja käy kaupassa, roskat, ja pyykkit hoitaa.
 
-..-
Jaatteko myös talouden menot tasapuolisesti? Jos vastaus on kyllä niin sitten ymmärrän urputuksen.

Kun jää kotiin on aika pitkälle omasta asenteest kiinni mitä tekee ja milloin. Toinen tuo sen leivän pääosin useimmiten pöytään niin pitääkö mopin varteen tarttua heti kotiuduttua? Tee viikkojärkkä, johon pistät järkeviin ajankohtiin (ei heti kun toinen kotiutuu) yhteisiä hommia ja osan järjestät kuten aika lastenhoidolta suo. Vähennä tavaraa ja pidä yleissiisteys yllä niin ei tarvi hinkata hulluna paikkoja kerrallaan. :)
- terv.koti-isin työssäkäyvä vaimo
 
Tiedän tunteen.
Mun exä ei viitsinyt edes roskapussia viedä ulos lähtiessään, syy oli; "Mut ku mä lähen töihin...." Roskiskatos oli parkkipaikkojen vieressä....

Eli ts. työ oli syy kaikkeen, ettei voinut tehdä kotona MITÄÄN.

Kaksi erityislasta, koti kuin kaatis, sairaalakäynnit, terapiakäynnit, lasten ns. normaalihoitaminen, kodin hoitaminen, yövalvomiset, kaikki oli mun kontilla ja lopputulos oli burn out, 27 vuotiaalla.
Sitä on vaikea selittää näin kirjoittamalla kuinka saatanan kaoottista elämäni oli ja toinen vaan makasi sohvalla ja kuopsutti pallejaan. Erohan siitä tuli.

Nyt kissaa pöydälle ja tee selväksi, että koti on yhteinen yritys, ei vain toisen kontolla. Tokihan kotona oleva tekee suurimman osan, mutta kyllä sen puolisonkin pitää johonkin osallistua. Ethän lapsia ole yksin saanut tähän maailmaan, ethän?

:hug:
 
vieras*
Jaatteko myös talouden menot tasapuolisesti? Jos vastaus on kyllä niin sitten ymmärrän urputuksen.
Ai jos vaikka toisella on parempi palkka, saa sillä verukkeella lorvia kaikki vapaapäivät, ja pienempituloinen ei saa ikinä nukkua kunnollisia yöunia tai vaikka aamulla edes joskus kauemmin? En ymmärrä, on mielestäni todella epäreilua. Luonnollisesti kotona enemmän oleva on meilläkin päävastuussa lapsista ja kodista, ja toinen saa levätä töiden jälkeen, mutta molemmilla pitää joskus olla mahdollisuus levätä ja nukkua, että jaksaa.

Oletko ap yrittänyt sopia edellisenä päivänä, että vaikka seuraavana lauantaina saisit nukkua aamulla pitkään? Meillä onneksi onnistuu ihan pyytämällä ja usein pyytämättäkin, kyllä sen yleensä naamasta näkee, jos toinen on unen tarpeessa... mutta joskus olen tehnyt ihan niin, että olen herättänyt miehen, antanut vauvan syliin ja sanonut, että mun on nyt pakko mennä nukkumaan, jos on monta yötä mennyt niin, ettei ole käytännössä saanut nukkua ollenkaan. Kotityöt koitan järjestää niin, että saan ne päivän aikana tehtyä lasten kanssa, ettei illasta tarvitse kummankaan niitä tehdä. Kun tekee pientä ylläpitosiivousta jatkuvasti, millekään isommalle rupeamalle ei ole tarvetta. Ruokaa teen välillä pakastimeen, että saa vain lämmittää sieltä, ja välillä voi helpottaa ihan valmisruuaillakin, esimerkiksi kaupan pakastealtaan wokeilla ym. (ovat ihan terveellisiäkin :) )
 
Oletko kotiäiti? Kuinka monta lasta ja minkä ikäisiä? Kuulostaa siltä, että miehesi on kieltämättä laiska - itseäni eniten harmittaisi tuo koneella roikkuminen pikkutunneille - miten jaksaa roikkua koneella, muttei auttaa sinua ollenkaan lasten ja kodin kanssa? Päivittäisestä nalkuttamisesta ei ole mitään hyötyä, ehkä annat asian olla nyt viikon verran ja katsot, mitä tapahtuu - tajuaako itse? Keskityt lapsiin ja heidän rakastamiseensa ja koitat olla huolehtimatta siitä, mitä mies milloinkin tekee tai ei tee. Jos homma pahenee tai ei muutu ollenkaan viikon siällä, sanot, että haluat nyt pitää palaverin. Mä uskon, että tossa tilanteessa sulla voisi olla jopa helpompaa ilman miestä - hoidathan yksin ihan kaiken joka tapauksessa. Ei kyllä kuulosta, että miehesi arvostaa sinua, vaikka miten väittäisi, että arvostaisi - seksiä kinuessaan ainakin! :D Mä en kattelis tollasta ollenkaan - ymmärrän, että jos olet kotiäiti, päävastuu kotitöistä ja lapsista on sinulla, mutta kyllä nyt JOTAIN pitäisi tehdä - ainakin joskus herätä lasten kanssa omalla lomallaan. Mua harmittaa teidän lasten puolesta eteenkin... :( Tsemppiä!! Toivottavasti miehesi tajuaa!
 
Hccc
Eniten mun silmään pistää toi, ettet saa edes miehen lomalla nukkua pitkään edes yhtenä aamuna. Kyllä lapset on yhteinen projekti ja äidin jaksaminen on hyvin tärkeää asioiden sujumiselle.
 

Yhteistyössä