Kuinka saan 8vuotiaan oppimaan kunnioitusta ja arvostusta?!

[kyllästynyt äiti]

Eli lapsi on yleisesti kiltti, hyvä poika.. Hän kuitenkin usein väittää vastaan, puhuu minulle ja isälleen töykeästi. Kun asiasta sanoo, huutaa vastaukseksi vain JOOJOO!
Toinen vielä enemmän minua häiritsevä asia on se, ettei poika osaa arvostaa asioita. Suuttuu herkästi jos jokin asia ei mennytkään siten kuin hän olisi halunnut. Jos esim. yhteiseen illanviettoon ostettu pizza onkin erilainen kuin hän olisi halunnut, jättää hän kokonaan syömättä ja kiukuttelee sillä seurauksella että viettää illan huoneessaan "miettimässä". Todella usein hän löytää asioista jotakin negatiivista huomauttamista, eikä tuo esille lainkaan hyviä puolia asioista, vaan aina heti negatiiviset asiat! Minusta tuollainen käytös on niin surullista, pitäisi osata nauttia pienistä asioista ja nähdä ne hyvät puolet ennemmin kuin huonot. Kun puhun hänelle tuosta niin hän ei osaa sanoa mitään.
Olisiko jollakin neuvoja, kenties kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Poika ei minusta ole hemmoteltu, kotona on sääntöjä, rajoja ja rakkautta.

 

[äituiui]

Voi olla ihan tavallinen ohimenevä vaihe, itsenäistyminen. Oliko hänellä tällaista eskarissa/ykkösluokalla? Jos on jäänyt välistä ja tuli vasta nyt.

Vastaa tyynen rauhallisesti: "ei ole kohteliasta huutaa/puhua tuolla tavalla".
Samoin näin: "on tosi ikävää, jos tämä pitsa ei sinun mielestä olekaan hyvää. Meistä tämä on kyllä hyvän makuinen. Tule kuitenkin seuraksi istumaan tänne."

Itse siis mietin, että jos on osittain sitä huomion hakemista ja sen huomion ja ymmärryksen saa, kun vastaat, että "ok, tämä pitsa ei ollut sinun mielestäsi parhaimman makuinen".

Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

 

[Tallu -]

Kuten ylempänä nimim. äituiui jo sanoi konkreettisten esimerkkien avulla, niin arvostamalla ja kunnioittamalla lasta itseään ja hänen mielipiteitään. Tuo huoneessaan "miettiminen"... onko se siis kiukuttelun rangaistus? Minä ainakin ymmärsin niin. Mitä lapsi siinä oppii ja saako itse kunnioitusta osakseen?

Mä neuvoisin keskustelemaan asioista, etsimään syitä ja seurauksia niille yhdessä, sekä antamaan lapselle esimerkkiä miten toimitaan erilaisissa tilanteissa esim. mielikuvaharjoitusten avulla. Yhdessä myös niiden hyvien puolien etsiminen antaa pojalle erilaisia näkökulmia asioihin. Eikä välttämättä tarvitse tarjota niitä valmiita vaihtoehtojakaan, vaan johdattelulla avustaen, jolloin lapsi itse saa onnistumisen elämyksen, kun hoksaa jotain. Neuvottelutaidot ovat minusta tärkeimpiä sellaisia taitoja, joita haluaisin lapsillani olevan siinä vaiheessa, kun lähtevät pesästä elämään omaa elämäänsä.

Lisäksi huumoria mukaan arkeen ja kasvatukseen, niin se helpottaa monia tilanteita. Mä olen antanut meidän lapsille (varsinkin tytylle, joka on noista kolmesta ollut haastavin) joskus kutitusterapiaa, eli kutittamalla saanut aikaiseksi naurun ja sen myötä endorfiinien irtoamisen aivoissa, jolloin hankalakin asia saattaa saada pienemmät mittasuhteet.

Lisään vielä yhden asian tuosta huomiosta, eli se kannattaisi antaa lapselle hyvään käytökseen perustuen ja jättää huono mahdollisimman vähälle huomiolle. Hyvän käytöksen tukeminen ja siihen kannustaminen vähentävät huonoa käytöstä, koska huomion saa hyvällä eikä sitä enää tarvitse hakea käyttäytymällä huonosti.