Kuinka pitkiä työpäiviä teette?Ja minkäikäisiä lapsia?

\

älkää itkekö niit että ette kerkee olee lastenne kanssa yms. mä tällä hetkellä virallisesti kotiäiti ja epävirallisesti hoidan omien lisäksi yhtä kaverin poikaa muutaman päivän viikossa, ja muuta työtä en teekään niin kauan kun pojat on pienii. se on mies kenen pitää elättää ja äitin paikka on kotona lasten kanssa kunnes nämä ovat tarpeeksi isoja pärjätäkseen keskenään

Äläkä sinä hyvä Aaron tuomitse meidän muiden ratkaisuja!Ei kaikilla ole mahdollisuutta hoitaa vain kotia ja kustannuttaa kaikki ukkokullallansa!Ilman meitä työssäkäyviä äitejä ei tämän maan systeemit toimisi! :kieh:
Koetko olevasi jotenkin parempi äiti kun me työssäkäyvät? Kokeilleppa varsin sinäkin miltä tuntuu työpäivän ja kauppareissun jälkeen rueta hoitamaan kodin asioita ja lapsia!!!Luulenpa että arvostuksesi ja ajatusmaailmasi avartuisi?!Kyllähän se näin on että työssäkäyvät tekee kahta työtä samaan aikaan...Olen itsekkin ollut kotiäitinä aikoinaan, joten en todellakaan väheksy työtäsi, mutta tiedänpä ainakin työssäkäyvän äidin työtaakan joka odottaa kotona töiden loputtua.Illat ei todellakaan tahdo riittää ja illalla kaatuu sänkyyn puolikuolleena...tylsää elämää, mutta rahallisesti pakko!

 

meillä ei ukkokulta todellakaan maksa kaikkea, saanhan minäkin tuloja, kotihoidontukea ja hoitolisää ja lapsilisää ja asumistukea. olemme pientuloisia (kelan arvion mukaan), mutta säästämme turhista asiosita jotta voin olla kotona ja sitten kun kuopus täyttää 3v jatkan perhepäivähoitajan työtäni jotta voin olla omien kaa kotona ja hoitaa niiden lapsii, jotka valitsevat työn. en todellakaan tuomitse ketään kunhan esitin mielipiteeni asiaan josta kuulen valituksia tarpeeksi, (surettaa kun ei oo aikaa perheelle jne.) oottepa te herränahkaisia!!! se oli vaan mun mielipide sori kauheesti jos loukkasin ei ollut tarkoitus!

 

60-70 tuntia viikossa. Mitään virallista työaikaahan mulla ei ole ja vapaa-aika sekoittuu sujuvasti työaikaan ja päinvastoin. Mutta lapset ovat jo isoja =)

 

\

se on mies kenen pitää elättää ja äitin paikka on kotona lasten kanssa kunnes nämä ovat tarpeeksi isoja pärjätäkseen keskenään

Miksei se saisi olla isä, joka on kotona lapsen/lasten kanssa?

 

Ma-pe klo 8-16. Samoin mies, niin ja poika on 1,3-v.

 

\

se on mies kenen pitää elättää ja äitin paikka on kotona lasten kanssa kunnes nämä ovat tarpeeksi isoja pärjätäkseen keskenään

Kuinka kauan aiot olla kotona? Ajattelin vaan, että jos olet niin kauan, että lapset pärjäävät keskenään, niin sehän on 10-20 vuotta?! Olen itsekin kotiäiti ja nautin siitä lasten ollessa ihan pieniä, mutta ei aio jäädä kotiin kymmeneksi vuodeksi, koska töiden saanti on sen jälkeen hankalaa (kuten Maukunenkin tässä on todistanut aikaisemmassa ketjussa) ja eläkkeen kertyminen ihan minimaalista -liekö sitä kertyy kotiäitiysajalta ollenkaan, vai muuttivatko sitä lakia??! Haluan lisäksi käyttää valtion maksamaa koulutustani hyväksi, en ihan huvikseni ole opiskellut vuosikausia.

 

no jos lukisit vähän taaksepäin niin huomaisit että jatkan töitäkin jahka kuopus on 3v. mutta työni on kotona tehtävää eli olen perhepäivähoitaja, nyt hoitovapaalla, ja sen ajan on miehen velvollisuus elättää. työni on mukavaa ja saan olla kotona vaikka 20v ja silti kerrytän eläkettä. olen tällä hetkellä yksityinen mutta ehkä joskus alan kunnalliseksi. peruskoulun jälkeen kävin 3v amista ja sit töitä 2v ja sit synty esikko kohta 5v. olen melkein 26 ja kerkeen jos luoja suo tehä mitä vaan.

 

Mukavaa Aaron, että olet löytänyt oman paikkasi. Mutta mitä siitäkin tulisi, jos kaikki naiset ryhtyisivät perhepäivähoitajiksi lapset saatuaan? Ei niitä yksinhuoltajaisiä niin paljoa ole, että kaikille hoidokkeja riittäisi

Ja olen kyllä sitä mieltä, että se on vanhempien yhteinen velvollisuus huolehtia lapsistaan. Miten vastuuta jaetaan, on sitten perheen sisäinen asia. Mukavaahan se olisi, jos kaikki voisivat töitä kotona tehdä ja lapset menisivät siinä sivussa, mutta useimpien meistä työt eivät siihen taivu...

 

\

no jos lukisit vähän taaksepäin niin huomaisit että jatkan töitäkin jahka kuopus on 3v. mutta työni on kotona tehtävää eli olen perhepäivähoitaja, nyt hoitovapaalla, ja sen ajan on miehen velvollisuus elättää. työni on mukavaa ja saan olla kotona vaikka 20v ja silti kerrytän eläkettä. olen tällä hetkellä yksityinen mutta ehkä joskus alan kunnalliseksi. peruskoulun jälkeen kävin 3v amista ja sit töitä 2v ja sit synty esikko kohta 5v. olen melkein 26 ja kerkeen jos luoja suo tehä mitä vaan.

Hyvä juttu, että olet löytänyt alasi ja pidät siitä. Sekin on kiva asia, että miehesi on kanssasi samaa mieltä perheen elättämisestä, mutta mikään velvollisuushan se ei ole. Tuo saarna "kyllä kaikilla on varaa jäädä kotiin jos haluaa" on jo vanha eikä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Toki on omia valintoja (vuokra/omistusasunto, harrastukset...), mutta joidenkin rahat eivät vain riitä kotona olemiseen tai työ taivu kotoa käsin tekemiseen. On niitäkin, jotka eivät ole saaneet lapsia yhtä nuorina kuin sinä ja joilla on peruskoulun jälkeen kymmenen vuoden koulutus takana. Ihan oikeasti se on hienoa, että sinä pystyt olemaan lasten kanssa kotona, minäkin nautin kotiäitiydestä, mutta eivät ne työssä käyvät äidit ole yhtään sen huonompia kuin kotiäiditkään, väsyneempiä kylläkin.

 

Työssäkäyvän äidin yksi suuri ongelma on jatkuva huono omatunto, vaikka lapsilla on ihana hoitaja. Välillä mietin, mitä helvetin järkeä tässä työssäkäynnissä on, tilipäivänä sen sitten muistaa kun saa laskut maksettua. Mutta epätoivo välillä valtaa mielen ja on ikävä lapsia työpäivänkin aikana.

 

4h. yleensä. Joskus teen 8-12 ja 16-20 jos tulee sairauslomia. Olen myös lupautunut tekemään joskus viikonloppuöitä, mutta ainakaan vielä ei ole tarvinnut tehdä. Lapsella on kotona hoitaja jos oon 8-12 töissä ja jos oon 16-20 niin mies tulee aikaisemmin kotiin. lapset ovat iältään 11v., 9v. ja 1v.1kk. Niin ja saan itse päättää koska alan tekeen 8h.

 

Mies on kaksivuorotyössä, minä kolmivuorotyössä. Työpäiväni ovat kuudesta tunnista 15 tunttiin. Kuljetan lapsemme (3-v) 3-6 päivänä viikossa hoitoon n. 3km päähän pyörällä (talvisin kävelemme tai potkurilla), miehellä on ajokortti mutta minun työaikani ovat järkevämmät lapsen päivärytmiin. Hoitopaikasta minulle jää matkaa töihin noin 2km. Asumme omakotitalossa eli kotihommia myös riittää, lämmitykset, lumityöt yms. Omista harrastuksista ei voi oikein puhua, niitä on silloin jos joskus ehtii. Mieluiten sitä on vapaa-ajan kotona.
Harmittaa kun aikaa jää niin vähän koko perheen yhteisoloon, mutta pakko on näissä töissä pysyä, velkoja ja elinkustannuksia on niin paljon etten voi edes ajatella päivätyötä, saati sitten että hankkisimme toisen lapsen, koska ei rahallisesti olisi kummankaan varaa jäädä kotiin. Kunnassamme ei tunneta sellaista ylellisyyttä kuin kuntalisä. Vakituinen työ minulla on, mikä antaa toivoa siitä että ehkä joskus olisi varaa haaveilla siitä toisestakin lapsesta.
Noita mainostettuja perhepäivähoitajan töitä olen tehnyt myös ja siihen minua ei saisi kyllä palaamaan kirveelläkään. Suurin kuukauden palkka minkä ehdin vuoden aikana saamaan, taisi olla 600 euroa. Oma lapsi oli tuolloin vuoden ikäinen ja minulle työnnettiin hoitoon vielä pari samanikäistä taaperoa lisää plus yksi viisivuotias. Lapset olivat osa-aikaisia (yksi oli kokopäiväinen), ja työtunnit eivät ikinä tulleet täyteen. Useimmin palkka jäi vain muutaman kympin yli sen mitä olisin saanut jos olisin ollut hoitovapaalla. Ja kuitenkin olin viitenä päivänä viikossa töissä kahdeksasta neljään. Niinpä lopetin sen homman.
Aika hyvin olemme nyt saaneet arjen sujumaan, koska olemme molemmat vuorotöissä, lapsi ei joudu olemaan kovin pitkiä päiviä hoidossa (tosin hoitopaikkamme on kyllä niin ihana kuin vain voisi ikinä kuvitella, joten tuo "joutuu" on ehkä väärä sana...). Raha asiat saamme näillä tuloilla hoidettua niin että velatkin lyhenevät, vaikkakin hitaasti. Se mikä kiukuttaa on se, että töissä eivät oikein ymmärrä että työ on kuitenkin vain työ, ei siellä ole tarkoitus puristaa ihmisestä kaikkea viimeiseen pisaraan. Tiukkaa tekee välillä jaksamisen kanssa niin henkisesti kuin fyysisestikkin vaikka olen nuori, terve ja suht hyväkuntoinen ihminen. Mutta ainutpa olenkin työpaikallani sen ikäisistä kellä olisi pieniä lapsia kotona...mut kyllähän minä juoksen ja hyppään paikasta toiseen kun on mulla niin nuoret jalat!

 

Sillon kun esikoinen oli n.1½-vuotias, tein 4-8h/pv, vähintään 2 vapaata viikossa ja n.22-30h viikossa. Myös viikonloppuisin saatto olla töitä. Osa-aikatyöhön haluaisin takaisin, jää enemmän aikaa perheelle + muuhun, mutta palkan kannalta ei kannata tehdä osa-aikatyötä, kun hoitomaksuihin menee jo hirveästi rahaa. Jollei sitten olis tuntipalkka niin hyvä, mutta mulla ei ainakaan ole.

 

Mä just alotan työt. Tyttö on 2v8kk. Ihan sopiva aika mun mielestä palata työelämään.
Olen ehtinyt viettää lapsen kans paljon aikaa ja ehdin edelleen. Töitä on n.30h viikossa, kaupan kassalla, eli vuorotyötä.
Lapsi on hoidossa 6h/pvä, 2-5pvää/vko.

Kaipa tämä tästä, vaikka vähän pahalle tuntuukin viedä lapsi hoitoon. Toista kovasti yritetään joten hyvässä lykyssä jään taas kotiäidiksi jonkun ajan kuluttua.

Ja töihin päätin lähteä ihan sen takia että meillä asuntolaina niin jää rahaa vähän enemmän kuukausittain käteen ja yhtä hyvä syy mun mielestä se tyttö kaipaili jo vähän leikkikamuja ja alko oleen niin kiintyny jo muhun et tarvittiin molemmat sitä omaa aikaa ja oman ikäsiä kavereita, sekä äiti että lapsi =)

 

Ma-pe klo 8- 16, työmatkoihin uppoaa aikaa. Ei viikonlopputöitä. Lapset kohta 5 ja 3 v. Isä vie hoitoon aamulla ja minä haen pois, kun pääsen aiemmin.

 

keskimääränen päivä 10-12 tuntinen välillä kestää 16 tuntia, ei työvuoroja päivän aikana selviää paljonko keikkaa. Lapset 1,5 ja 4,5 vuotiaat.

 

isa vie lapset hoitoon klo 8 ja haen lapset klo 17. kylla minullakin on huono omatunto siita etta lapset ovat hoidossa 9 tuntia ja isa tulee usein kotiin juuri ennen nukkumaanmenoa, toisinaan sen jalkeen.
kolmannen lapsemme synnyttya jaan kotiin, muutoin lasten hoitokulut olisivat rapiasti yli 2000/kk.

 

Lähden kotoa klo 7 ja takasin olen klo 17. Työpäivä periaatteessa 8h. Onneksi mies on vuorotöissä, niin kuopukselle ei tule niin pitkiä hoitopäiviä.
Lapset 13v ja 5v

 

Opetusvelvollisuuteni on viikossa 20 tuntia, eli tuon ajan joudun
viettämään töissä.Kotona joudun luonnollisesti korjaamaan kokeita, esseitä ja tutkielmia sekä valmistelemaan tunteja. Ammatti on kuitenkin mahdollistanut lapsen lyhyet päiväkotipäivät