Kuinka pitkään hoitaisitte lapsenne kotona, jos se olisi rahallisesti mahdollista?

Meillä täyttää marraskuussa nuorimmainen sen 3-vuotta ja mä oon nyt jo ihan paniikissa :headwall:
Onneksi irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta, kun muutettiin niin ei ole "pakkopaikka" valmiina =)
Mä haluaisin niin kovin olla kotona siihen saakka, kun nuorimmankin eskari on takana.
Ehkä olenkin, vaikka ihmiset pitäis mua ihan luuserina, lapset:heart: menee sen edelle...

 

Mä haluaisin olla kotona, kunnes nuorin on käyny ekan luokan. Ehkä olenkin.

 

Ihan hyvin voisin olla niinkin kauan, että kaikki ovat pääseet pois ala-asteelta

 

Meillä on lapset alottanu hoidossa 2v5kuisena ja 2v3kuisena eikä takana ollu taloudellinen tilanne, vaan se että halusin jo päästä ihmisten ilmoille ja töihin. Nyt syksyllä alan tehdä osittaista hoitovapaata kun esikoinen alottaa koulun ja ihan mukavaa vaihtelua sekin varmaan tuo arkeen, kun on lyhemmät työpäivät. Ainakaan tuon marisevan vajaa 4v:n kanssa en jaksaisi olla koko aikaa kotona, käydä kaupassa, siivota, laittaa ruokaa jne... helpompaa hoitoaa muiden lapsia ja tapella omien kanssa vaan iltaisin ja viikonloppuisin.

 

Luultavasti 2-vuotiaaksi asti tahtoisin olla, mutta 1,5 vuoden iässä on ajateltu hankkia lapselle hoitaja kotiin tai sitten yksityiselle hoitoon. En ole koti-ihminen, tahdon luoda uraa, vaikka lapsi on tietysti tärkein ja etusijalla.

 

Jos omien lasten hoitamisesta sais ihan normaalipalkan, niin sit hoitaisin kotona ainakin siihen asti kun eka luokka on käyty molemmilla. Tai vielä pidempäänkin

Tekisin sitten vaikka jotain pikkuhommia kotosalla...

 

Haluiusin olla kotiäiti, siis ainakin siihen asti ku lapset isoja

 

Mä valikoin työkseni paskahomman, johon voin mennä miehen ollessa kotona. Kuopus aloittaa koulun tänä vuonna.

 

Olisin kotona aina. Tekin työtä kotona, jotain ihanaa. Yhdistäisin työn ja harrastuksen... Mulla ois vaikka oma keramiikkapaja vaikka siinä. En menis mihinkään sitovaan työhön ikinä.

Olen hoitanut kotona kolmevuotiaaksi asti, sitten menin töihin.

 

Varmaan parivuotiaaksi maksimissaan.

 

Eskari ikään saakka tai siihen,että nuorin menee ekaluokalle. Voi kun se olisikin mahdollista....
Nuorin täyttää nyt keväällä kolme vuotta, joten arkeen on tulossa muutos, ahdistaa jo valmiiksi

 

Meillä lapset pidetään kotona eskari-ikään.

Teinitrio pidettiin aikanaan ja sama juttu iltasarjan kanssa. Järjestämme työaikamme niin että se on mahdollista. Siksi aloimme aikanaan yrittäjiksi.

 

Kunnes nuorin olisi 18v ja sen jälkeen siirtyisin sujuvasti kotirouvaksi

 

Varmaan parivuotiaaksi maksimissaan.

Peesi.

 

No mulla on tarkoituksena olla ainakin siihen asti, kunnes lapsi menee tokalle.
Nyt on viisi.

 

No kyllä mä sanon, että maksimissaan siihen kolme vuotiaaksi! Kernaasti olisin siihen asti että nuorimmainen täyttää kaksi, mutta ei ole nyt kyllä sekään mahdollista.

 

6-vuotiaaksi, esikoinen onkin ollut kotona eskarilaiseksi asti =)
Ja näillä näkymin toiseksi nuorimmainenkin saa olla kotihoidossa eskariin asti (tosin hän oli 2-vuotiaana reilun puoli vuotta pk:ssa).

 

Osapäiväisesti siihen saakka että ovat ala-asteella, ja varmaan yritetään järjestääkin duunit niin ettei tarvitse olla pienten pitkiä päiviä hoidossa. Kokonaan kotona en haluaisi ainakaan yli 4-vuotiaita pitää koska sen ikäinen alkaa mielestäni jo kaivata erilaisia sosiaalisia ympäristöjä ja virikkeitä että eskariin ja kouluun meno on sitten helpompaa. Alle 3-vuotiasta en halua hoitoon laittaa ja pyrimme siihen ettei tarvitse.

 

Siihen asti kun lapsi täyttää 1,5v. Nyt on kuitenkin pakko käydä töissä pari kuukautta kun äitiysloma loppuu. Kesäksi sitten jään vielä kotiin ja tarhaan tyttö lähtee just tuona 1,5 veenä.

 

Menin ilman rahallista pakkoa ja paniikkia töihin lapsen ollessa 1v8kk, isä hoiti lasta 2 v:aaksi, jonka jälkeen lapsi meni pph:lle.

 

No. Mä tein sen valinnan että mä TEEN siitä mahdollista kunnes nuorimmainenkin on vähintään koulussa, siis siten että osaa lähteä ja tulla vaikka en joka aamu olisi patistamassa opintielle ja osaa olla hetken kotona koulusta tultuaan vaikka ominpäin. Siten että mulla on myös turvallinen olo siinä unikuvassa että mä joskus jopa jotain 'oikeita' töitä kodin ulkopuolelta saisin.

 

Parivuotiaana osa-aikatöihin menisin (ja olen mennytkin), lyhyt työpäivä saisi kyllä jatkua ihan niin kauan kuin lapset ovat peruskoulussa!!

 

Meillä täyttää marraskuussa nuorimmainen sen 3-vuotta ja mä oon nyt jo ihan paniikissa :headwall:
Onneksi irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta, kun muutettiin niin ei ole "pakkopaikka" valmiina =)
Mä haluaisin niin kovin olla kotona siihen saakka, kun nuorimmankin eskari on takana.
Ehkä olenkin, vaikka ihmiset pitäis mua ihan luuserina, lapset:heart: menee sen edelle...

Ei sillä ole väliä mitä muut ajattelee! Ole kotona vaan Se on ihan teidän perheenne asia, ja siihen ei ole muilla sanomista eikä päätöstänne tarvitse muille perustella.
Minulla taas päinvast.tilanne.. Syntyi kaksi niin peräkkäin, että kun nuorempi oli vuoden, tahdoin työelämään, siis opiskelemaan ja laitoimme lapset päiväkotiin. Väsyin niin kotona ollessa, kun olin käytännössä yksinhuoltaja, ja vauvat oli tosi vaativia, että katsoin parhaaksi oman ja lasten hyvinvoinnin kannalta, että palaan kouluun. Ja on kyllä osoittunut ihan oikeaksi ratkaisuksi meille. Mutta täytyy sanoa, että minä olen joutunut tätä myös perustelemaan muille äideille, vaikka ei syytä olisi.. Muut ei tiedä toisten tilanteita ja voimavaroja.

 

Varmaan parivuotiaaksi. Paitsi olishan se kyllä taloudellisesti mahdollista eli en taida oikein vastata kysymykseen.

 

[QUOTE="viiraska";23095927]Parivuotiaana osa-aikatöihin menisin (ja olen mennytkin), lyhyt työpäivä saisi kyllä jatkua ihan niin kauan kuin lapset ovat peruskoulussa!![/QUOTE]

Kyllä sitä nuorena joutuu nykyään työelämässä aloittamaan Kova maailma!