Mä olen nyt ajellut 4,5 vuotta työmatkaa, joka on yhteensuuntaan 56 km. Ennen ajoin osittain kimppakyyti- menetelmällä, mutta nyt viimeiset 1,5 v olen ajanut yksin. En ole vielä kyllästynyt, siinä saa ajatukset suunnattua pois töistä ja kun junnun hakee kirkonkylältä hoidosta niin siinä palaa kotiarkeen. Meillä mies menee myöhemmin töihin, hänen työmatkansa 28 km. Hän laittaa esikon kouluun ja vien juniorin tarhaan (300 m työpaikaltaan).
Me siis muutettiin juniorin synnyttyä maalle kirkonkylältä, matkaa sinne siis tuo miehen työmatka, mut siinä on vielä lossi välissä. Koulu on 11 km päässä, jossa on myös lähin taajama, mistä löytyy pankki, kauppa ja huoltsikka/ravintola. Poika menee koulun jälkeen tädilleen tuohon 2 km päähän. Syy oli että ollaan lähempänä tukiverkostoa, mun kotipaikalle on n. 25 km entisen vajaan 50 km sijaan, miehen vanhemmat ja veli perheineen asuu 1,5 km päässä ja miehen sisko perheineen siis 2 km päässä. Lisäksi lasten kummeja on naapurustossa, joten apuja saa nopeammin jos lapsi sairastuu.
Eli siitä vaan, ei tuo matka ole pitkä, kyllä siihen tottuu ja mä uskon että elämisen laatu kohenee, meillä ainakin. Ei tartte enää miettiä mitä naapurit ajattelee yms. kun asuttiin aiemmin rivarissa ja okt-naapureitakin oli (joista osa ei mitenkään kivoja).