Kuinka pian haluatte olla erossa vauvasta?

[onni löytyy arjesta]

Minä nautin alkuajasta kun sai pitää pientä lähellä ja imettää. En tuntenut tarvetta olla ihan pienestä vauvasta erossa pitkiä aikoja. Isomman lapsen kanssa menin johonkin lähelle kahelleen. Isä soitti sitten heti kun vauva huusi nälkää, jolloin tulin imettämään. Minusta on niin luonnollista että äiti kiinni alkuun vauvassa. Ensi viikot ainakin vauva oli pääsääntöisesti kanssani ja myöhemminkin kävin ehkä kaupassa yksin tai toisen lapsen kanssa puistossa. Kantoliinassa nautin kantamisesta ja lapset ovat olleet jo yli vuoden ikäisiä kun tunnen tarvetta olla heistä erossa pidempiä aikoja tai menojalkaa vipattaa.

Tätä vaan kyselen miten muilla kun eilen hieman ällistyin erään äidin kohdalla. Hän oli tullut iltaa istumaan erääseen illanviettoon (ei ryyppyjuhla). Onnittelin häntä koska hänellä ei ollut enää mahaa ja samalla vilkuilin ympärilleni missäs pieni.. Hän oli lähtenyt liikkeelle yksin ja isä jäänyt kotiin lasten kanssa. Kysyin, suostuuko vauva pullolle, niin sanoi ettei maitoa vielä tule kunnolla. Miten maitoa voi alkaa tulla jos heti pullolla ja äiti muualla? Ymmärrän hyvin toisten haluavan nopeammin ja enemmän sitä kuuluisaa omaa aikaa. Isä myöskin ehdottomasti myöhemmin tasavertainen hoitaja. Mutta tämä vauva oli 1,5 viikkoa vanha!!
Ihmettelen vaan miten voi olla, että niin pian tarve päästä "tuulettumaan", miten meinaa jaksaa myöhemmin?

 

[illuusia]

Poika oli kuukauden ikäinen kun lähdin iltaa viettämään.
Meillä onneksi sujui alusta saakka pullosta syöminen tissin lisäksi, eli mies sai olla pojan kanssa alusta saakka myös kahden.

 

[vieras]

Minä olisin tuntenut lähes fyysistä kipua jos olisin joutunut jättämään 1,5-viikkoisen vauvani hoitoon. Tahdon pitää vauvani lähellä ympäri vuorokauden.

Ennen kolmannen syntymistä tunsin kieltämättä oloni ihmeen vapaaksi kun kävin tuttavallani kaikessa rauhassa illalla saunomassa järven rannalla ja istuimme terassilla, eikä ollut kiire kotiin. Lapset olivat 2v ja 4v, ja pärjäsivät jo hyvin isänsäkin kanssa, nukkumaanlaittaminen on ollut aina enemmänkin minun hommiani. Siitä saunomisesta muutaman viikon päästä kolmonen sitten syntyikin ja olen taas pari vuotta täysin lapseen sidottu, mutta en pidä sitä yhtään ahdistavana

 

[Napasaara]

Tyttö oli 8kk kun muuton takia olin useamman tunnin hänestä erossa. Kyllä meinas sitten itku päästä kun kuulin että oli huonosti syönyt kun ei ollut äitiä...

 

[vieras]

Samaa olen joskus kauhistellut! Mielestani silloin kun lapsi on pieni, tulisi olla itsestaan selvaa etta omasta ajasta joutuu suurelta osin luopumaan, jos ei ole siihen valmis kannattaisi ehka miettia uudemman kerran raskaaksi hankkiutumista. Silla omaa aikaa kerkiaa viettaa lapsen kasvettua, mutta se ihanan raskas vauva aika tulee olemaan vain kerran ja on tarkea aidin ja lapsen suhteen kannalta, samalla myos tottuu siihen etta kantaa vastuuta pienesta elamasta viela pitkaan tulevaisuuteen, eika niin etta raskaus ajan loppuminen tarkoittaa vapautta kun paasee "eroon" vauvasta... Surullista jos aidilla on niin kiire viettamaan omaa aikaa, heraa vakisinkin kysymys mika on hanelle tarkeata elamassa?

 

[niinukka]

tyttö tänään 2kk vanha..sen verran erossa tytöstä olen ollut että olen kerran käynyt kampaajalla,ja tietysti useamman kerran kaupassa yksin..illan viettoja tai baareja en ole vielä kolunnut..eikä kyllä kiinnostakkaan..yhet pikkujoulut olis ollut mutta isäntä sai mennä niihin yksin.
isän kanssa tyty viihtyy mainiosti,ja kun pullosta saa niin ruokailukaan ei ole ongelma.

 

[Piika-äiti]

no tuota... tämä uusin tissihirmu on reilut 3 kk, ja olemme olleet kerran reilun tunnin ajan erillään. oli pakko käydä labrassa ja poika oli nukkunut puolet eroajastamme.

muutenhan tuo kulkee mukana liinassa. eikä suostu pulloa katsomaankaan. onneksi maito on riittänyt, ja reilusti rinnalla pitämällähän se riittää, jos on riittääkseen.

piika-äiti

 

[meah]

Saan varmaan paskaa niskaan, parempi avata sontsa heti...

Meillä isä on alusta asti tasavertainen hoitaja. Siitä asti kun sairaalasta kotiudutaan.
Pullosta on molemmat saaneet ruokaa heti ekoista päivistä isän syöttämänä, itse olen imettänyt kumpaakin jokusen kuukauden, mutta pelkällä tissillä eivät ole olleet.
Pullosta toki ovat saaneet siis tissimaitoa niin kauan kuin ylipäätään olen imettänyt, sen jälkeen korviketta.

En ole missään tuntikausien illanistujaisissa käynyt ekoilla viikoilla, mutta kaupoilla, kahvilla tms.
Ja kuopuksen synnyttyä esikoisen kanssa kyläiltiin ja käytiin puistossa jne.
Täysin huolehtimatta siitä, miten vauva pärjää ja kelloon katsomatta.

Mutta tässäkin kukin tyylillään, minun mielestä.

Muoks.
Eikä kyse ole siitä, että erityiseen haluaisin olla erossa vauvasta, vaan siitä, että isä haluaa myös olla vauvan kanssa ihan kaksinkin. Esikoinen saa myös jakamatonta huomiota minulta tällä lailla.

 

[Mymmykkä]

Mein vauva oli vajaan kuukauden kun kävin illan kaupungilla ostoksilla. Viivyin noin viisi tuntia ja hyvin oli vauva isin kanssa pärjännyt. Imetin siis muulloin, vain silloin sai vauva pullosta jos en itse ollut kotona.Meillä isi on mun kanssa ihan samanlainen täysivaltainen vanhempi kuin minä. Molemmat osallistutaan samalla tavalla. Jos toinen ei ole kotona niin toinen hoitaa. Ei se ole mikään hyvän äitiyden mittari, miten pian vietät omaa aikaa. Itse koen, että jaksan olla taas paljon aidommin läsnä vauvan kanssa ja touhuta täysillä, kun välillä saa tehdä ihan omia juttuja. Itse jaksan paremmin, niin silloin vauvakin voi paremmin. Isi on ihan yhtä hyvä ja rakkautta antava hoitaja kuin minä!!

 

[onni löytyy arjesta]

Minä olisin tuntenut lähes fyysistä kipua jos olisin joutunut jättämään 1,5-viikkoisen vauvani hoitoon. Tahdon pitää vauvani lähellä ympäri vuorokauden.

Ennen kolmannen syntymistä tunsin kieltämättä oloni ihmeen vapaaksi kun kävin tuttavallani kaikessa rauhassa illalla saunomassa järven rannalla ja istuimme terassilla, eikä ollut kiire kotiin. Lapset olivat 2v ja 4v, ja pärjäsivät jo hyvin isänsäkin kanssa, nukkumaanlaittaminen on ollut aina enemmänkin minun hommiani. Siitä saunomisesta muutaman viikon päästä kolmonen sitten syntyikin ja olen taas pari vuotta täysin lapseen sidottu, mutta en pidä sitä yhtään ahdistavana

Onpa kiva huomata, että samoin kanssani ajatteleviakin vielä löytyy
=)
Ilman muuta isä tasavertainen hoitaja, lukuunottamatta imetystä ja meilläkin isä ollut kahden vauvan kanssa ja minä vanhemman lapsen kanssa kahdestaan. Kyse kuitenkin ollut lyhyestä ajasta tai no, ehkä pidemmästäkin, jos nukkuu. Kuitenkin olen ollut kännykän päässä ja lähellä. Ajatukseni olikin juuri miten voi niin kova halu olla kokonaan ilman lapsia viikko synnytyksen jälkeen. Puhutaan, että vanhempikin tarvitsee sitä omaa aikaa, kyllä, sitten myöhemmin ja eikö vastasyntynyt tarvitse juuri äitiä kuitenkin.. Niin hyvä kuin se isä onkin, on ihan tutkittu juttu, että ihan alkuaikoina äiti on se kiinnittymiskohde.

 

[vieras]

Minä olisin tuntenut lähes fyysistä kipua jos olisin joutunut jättämään 1,5-viikkoisen vauvani hoitoon. Tahdon pitää vauvani lähellä ympäri vuorokauden.

Ennen kolmannen syntymistä tunsin kieltämättä oloni ihmeen vapaaksi kun kävin tuttavallani kaikessa rauhassa illalla saunomassa järven rannalla ja istuimme terassilla, eikä ollut kiire kotiin. Lapset olivat 2v ja 4v, ja pärjäsivät jo hyvin isänsäkin kanssa, nukkumaanlaittaminen on ollut aina enemmänkin minun hommiani. Siitä saunomisesta muutaman viikon päästä kolmonen sitten syntyikin ja olen taas pari vuotta täysin lapseen sidottu, mutta en pidä sitä yhtään ahdistavana

Onpa kiva huomata, että samoin kanssani ajatteleviakin vielä löytyy
=)
Ilman muuta isä tasavertainen hoitaja, lukuunottamatta imetystä ja meilläkin isä ollut kahden vauvan kanssa ja minä vanhemman lapsen kanssa kahdestaan. Kyse kuitenkin ollut lyhyestä ajasta tai no, ehkä pidemmästäkin, jos nukkuu. Kuitenkin olen ollut kännykän päässä ja lähellä. Ajatukseni olikin juuri miten voi niin kova halu olla kokonaan ilman lapsia viikko synnytyksen jälkeen. Puhutaan, että vanhempikin tarvitsee sitä omaa aikaa, kyllä, sitten myöhemmin ja eikö vastasyntynyt tarvitse juuri äitiä kuitenkin.. Niin hyvä kuin se isä onkin, on ihan tutkittu juttu, että ihan alkuaikoina äiti on se kiinnittymiskohde.

En minäkään noin pientä ole jättänyt kuin jonkun lääkärikäynnin ajaksi. Mutta silti tuo 'hoitoon' jättäminen isän kohdalla sanana pistää silmiin pahasti. Parikuisesta alkaen olen silloin tällöin jättänyt kun maitoa on pakkasessa, ja varmaan jo nuoremmankin, tarkkaan en muista.

 

[Vieras]

No minusta on hyvä että tuore äiti tajuaa myös oman elämänsä eikä tee kuten esim. sinä ja päivystä 24h vauvan ympärillä! On todella hienoa että nykypäivän äidit tajuavat että lapsella on myös isä.

 

[senkin jeesustelijat]

luulen en siis tiedä ko tapausta, mutta en usko et äidillä on ollut tarve päästä pois kotoa, vaan että hänelle on tullut tilaisuus ja hän on sen käyttänyt hyväksi.

 

[uiopå]

Eipä multa kukaan kysynyt haluanko mä jättää vauvani sairaalaan hoidettavaksi. Se oli pakko ja liikuin yksin vuorokausi synnytyksestä.

 

[vieras]

Oon varman sitten outo, mutta lähdettiin miehen kanssa leffaan ja vietiin 2v ja 3vko:n ikäiset lapset mummille ja vaarille hoitoon. Kummasti piristi, jaksoi taas paremmin!