mee
Erosta oli kulut 3kk, kun tapasin nykyisen mieheni. Eron olin käsitellyt jo suurimmaksi osaksi vielä kun olimme yhdessä. Ex sai aina jotenkin houkuteltua tai kiristettyä yrittämään uudelleen. Ja kun lopulta tajusi, että juttu on lopullisesti ohi hän alkoi minun nujertamiseni. Asuimme vielä hetken aikaa eron jälkeen samassa asunnossa. Olin rikkinäinen ja itsetuntoni oli nolla kun tapasin mieheni, mutta hänen ansiostaan olen eheytynyt nopeammin kuin olisin yksin osannut.
minä ja muksuni
on mennyt kohta vuosi.Päätin eron jälkeen,että nyt en ota yhtään kolmijalkaista hoidettavaksi seuraavan vuoden aikana ja kohta se on täynnä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni oon ollut yksin näin kauan ja päätös oli erittäin hyvä.Sekä lapselleni,että itselleni.
2 eroa suhteista,jotka kesti puol vuotta ja molemmat päättyi karmaisevalla tavalla,joten siis,ei kiitos.
Ensimmäistä kertaa elämässäni oon ollut yksin näin kauan ja päätös oli erittäin hyvä.Sekä lapselleni,että itselleni.
2 eroa suhteista,jotka kesti puol vuotta ja molemmat päättyi karmaisevalla tavalla,joten siis,ei kiitos.
Lex
Kyllä mä valmis tapailemaan omaksi iloksi olisin heti erotessakin, mutta mihinkään elämänkumppanuuteen en vielä pitkään aikaan.
Juuri niin tekisin jos eroaisin; ottaisin omaa aikaa ja nautiskelisin elämästä, ruoasta, juomasta, hyvästä seurasta...
Eli jonkun rakastajan ottaisin =)
Juuri niin tekisin jos eroaisin; ottaisin omaa aikaa ja nautiskelisin elämästä, ruoasta, juomasta, hyvästä seurasta...
Eli jonkun rakastajan ottaisin =)
yh
Erosta reilu vuosi enkä taitaisi vieläkään olla valmis uuteen suhteeseen... Ehkä johonkin "laastarisuhteeseen", mutta mistä mä sellasen löydän?
Onko teillä kaikilla kunnolliset eksät jotka ottavat lapsia säännöllisesti ja teille jää omaa aikaa, aikaa seurustella tms? itse olen ns totaaliyh enkä ole vielä löytänyt aikaa seurusteluun
Onko teillä kaikilla kunnolliset eksät jotka ottavat lapsia säännöllisesti ja teille jää omaa aikaa, aikaa seurustella tms? itse olen ns totaaliyh enkä ole vielä löytänyt aikaa seurusteluun
Erottiin heinäkuussa, tosin avioliitto oli ohi jo helmikuussa 2008. En vain aijemmin uskaltanut lähteä. Mitään tunteita ei ole ex:ää kohtaan, ei hyviä eikä huonoja, eroaminen ei tuntunut edes pahalle vaan tosi hyvälle, yhtään kyyneltä ei ole tarvinnut vuodattaa.
Nyt olisi yksi mies vähän tyrkyllä, en tiedä olenko valmis mihinkään muuhun kuin seksisuhteeseen. Minä olen nauttinut näistä yksin olon kuukausista niin paljon että hirvittää päästää elämäänsä joku mies. Toisaalta mies on juuri sellainen mies jonka kanssa voisin aivan hyvin seurustella, mutta en vielä :/ Ajoitus on hanurista.
Nyt olisi yksi mies vähän tyrkyllä, en tiedä olenko valmis mihinkään muuhun kuin seksisuhteeseen. Minä olen nauttinut näistä yksin olon kuukausista niin paljon että hirvittää päästää elämäänsä joku mies. Toisaalta mies on juuri sellainen mies jonka kanssa voisin aivan hyvin seurustella, mutta en vielä :/ Ajoitus on hanurista.
Erojakin on niin monenlaisia. Jotkut suhteet on sellaisia, että sen surutyön tekee jo ennen lopullista eroa, ja toiset taas sellaisia, että niistä toipuminen vie vuosia.
Ei ole olemassa mitään täydellisen eron kaavaa - jokainen tietää sydämessään, koska on valmis menemään elämässään eteenpäin.
Ei ole olemassa mitään täydellisen eron kaavaa - jokainen tietää sydämessään, koska on valmis menemään elämässään eteenpäin.