Kuinka paljon yökyläilyjä on normaalia?

Kummutyttöni vanhemmat erosivat jokin aika sitten, sen jälkeen lapsi (5 v.) on ollut vähintään kolme viikonloppua kuussa hoidossa, välillä yhden välillä kaksi yötä. Itselläni ei lapsia ole, mutta minusta määrä tuntuu todella paljolta. Lapsi on yökylässä molemmilla isovanhemmille, vanhempien sisaruksilla ja kummeilla. Esim. tämän vuoden aikana lapsi on ollut vain yhden viikonlopun kotonaan. Lapsi on vanhemmillaan viikko-viikko systeemillä.

Lapsen isovanhempien mielestä noin iso lapsi voi olla jo lähes joka viikonloppu hoidossa. Asia ei sinäänsä rasita ketään kohtuuttomasti, kun lapsi on eri ihmisillä hoidossa, mutta itse mietin asiaa lapsen kannalta. Ajettelen, ettei olisi kiva pitkän tarhaviikon jälkeen olla aina eri ihmisillä hoidossa?

Olisi kiva kuulla perheellisten kommentteja, onko normaalia että 5-vuotias on näin paljon hoidossa?

 

Vaikea tuohon on mitään sanoa. Itsestäni, siis ihan mutu-tuntumalla, on aika levotonta meinikiä, jos lapsi vaihtaa viikoittain kotia ja sitten veilä viikonloput on eri paikoissa. Joskos vanhemmat kokeilisivat samaa? Miltäköhän se tuntuisi?

 

Ei ole normaalia. Monesti erossa käykin juuri noin, kun molemmat vanhemmat haluavat ns. lapsivapaata aikaa ja tottakai samaan aikaan. Lapsi kärsii.

 

No ei ole normaalia. Eiköhän siinä oo lapselle ihan riittävästi siirtymistä - ja vanhemmille riittävästi omaa aikaa - kun viikko-viikko siirtyy paikasta toiseen.

 

Toisaalta ehkäpä lapsella on turvallisemmat ja rauhallisemmat viikonloput siellä isovanhemmillaan kuin kummankaan vanhemman kanssa? Oman eroni aikaan olin tosi tyytyväinen aina kun isä roudasi lapset äidilleen hoitoon, oli vähän rauhallisempi ja paremmin hoidettu viikonloppu luvassa.

 

Toisaalta ehkäpä lapsella on turvallisemmat ja rauhallisemmat viikonloput siellä isovanhemmillaan kuin kummankaan vanhemman kanssa? Oman eroni aikaan olin tosi tyytyväinen aina kun isä roudasi lapset äidilleen hoitoon, oli vähän rauhallisempi ja paremmin hoidettu viikonloppu luvassa.

Vanhemmille onkin varmaan hyvä saada välilli omaa aikaa, mutta kuitenkin saavat jo jokatoisen vkl lapsestaan vapaata. Muutenkin luulisi tuollaisen olevan todella rankaa lapselle, joka paikassa omat sääntönsä ja tapansa (kun kuitenkin on monissa eripaikoissa hoidossa).

En kyllä tiedä voiko asiasta sanoa vanhemmille mitään. Kieltäytä ottamasta lasta hoitoon, mutta saavat lapsen kuitenkin jonnekkin muualle hoitoon ja lisäksi lapsi on minulle tärkeä ja vietän hänen kanssaan mielellään aikaa. Tuntuu vaan pahalta, kun lapsi itkee iltaisin ikävää...

 

En kyl vois omista olla noin paljon erossa. Toivottavasti joku puuttuu tuohon..

 

No ehkä ero on ottanut molemmille osapuolille koville ja hoitoapu tulee tarpeeseen.

 

Jos lapsi tosiaan on päivät tarhassa niin on kyllä minusta liikaa jos 3 viikonloppua kuussa on jossakin kylässä. Vielä kun vaihtaa kotia joka toinen viikko.

Meillä kyllä lapset on käytännössä joka viikonloppu yötä mummolassa.. Mutta mä olen päivät kotona lasten kanssa ja mieskin tulee töistä jo ajoissa iltapäivällä, että me kyllä ehditään olla koko perheen voimin viikolla tosi paljon. Jos lapset olis hoidossa, niin päästäisin mummolaan ehkä yhtenä viikonloppuna.

 

En tiedä, miten kyseinen lapsi tähän reagoi, mutta jos itse olisin joutunut lapsena tuollaiseen pyöritykseen, olisin varmaan ollut tosi sressaantunut!

 

Miksi sua kiinnostaa? Oletko jomman kumman vanhemman sisarus, ja kateellinen siitä, että isovanhemmat hoitavat lasta noin paljon, eivätkä sinun lastasi?

Vakavasti. Jos isovanhemmat ovat lapselle tärkeitä ja hyviä hoitajia, niin sehän on tässä kohtaa vaan ihan hyvä juttu, että hoitavat. Oliko hoitokuvio samanlainen vai erilainen ennen eroa?
Jos erilainen, niin sitten siihen on varmaan syynsä. Erot ovat rankkoja, ja molemmat vanhemmat tarvitsevat varmasti jonkinlaista toipumisaikaa. Mutta elämä tasaantuu kyllä ajan mittaan, ja kotiviikonloput varmasti lisääntyvät, kun tilanne tasaantuu.

 

en tiedä.
Kuka tällaisen asian tietää mikä on hyväksi mikä pahaksi? ehkä psykoloogit? en osaa sanoa.

Meillä lähtee lapsista, en ole pyytänyt lapsille kovinkaan usein yökyläpaikkaa. Ehkä pari kertaa. jos joku heitä pyytää ja haluavat mennä, niin ok.

 

meillä lapset olleet siis viimeksi kesällä yökylässä mummolassa.

 

Miksi sua kiinnostaa? Oletko jomman kumman vanhemman sisarus, ja kateellinen siitä, että isovanhemmat hoitavat lasta noin paljon, eivätkä sinun lastasi?

Vakavasti. Jos isovanhemmat ovat lapselle tärkeitä ja hyviä hoitajia, niin sehän on tässä kohtaa vaan ihan hyvä juttu, että hoitavat. Oliko hoitokuvio samanlainen vai erilainen ennen eroa?
Jos erilainen, niin sitten siihen on varmaan syynsä. Erot ovat rankkoja, ja molemmat vanhemmat tarvitsevat varmasti jonkinlaista toipumisaikaa. Mutta elämä tasaantuu kyllä ajan mittaan, ja kotiviikonloput varmasti lisääntyvät, kun tilanne tasaantuu.

En ole kummankaan vanhemman sisarus, vaan ihan näin kummina (sukulainen kyllä olen) mietin lapsen parasta. Ero on varmasti vanhemmille raskas, mutta niin se on lapsellekkin! Lapsen käytös on eron jälkeen muuttunut todella paljon, hänestä on tullut todella itkuhekkä ja kiukutteleva, mitein vain että johtuuko käytös erosta vai jatkuvasta yökyläilystä. Haluaisin olla lapsen tukena ja turvana, ja minua itseäni ei haittaa että lapsi on luonani tai mummoloissa. Ajattelen vain itse, että jos joutuisin vaihtamaan kotia joka viikko en jaksaisi vielä kyläpaikkoja (ei omia tavaroita, jokapiakassa omat säännöt, ei säännölistä rytmiä).

Sain tästä ketjusta vahvistusta ajatukselle, että lapsi on muidenkin mielestä hiukan liikaa hoidossa. En koe, että suhteeni vanhempiin olisi niin läheinen että voisin toistaiseksi asiasta mitään sanoa, mutta koitan tukea lasta parhaani mukaan.