ap
Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:No mun mielestä sitten ei miehellesi ole kuitenkaan niin tärkeää lapset? Vaan se työ?Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Alkuperäinen kirjoittaja ap:No, meillä se isä toivoo enemmän pikkukakkosta. Mutta ei kuitenkaan herra uraohjuksena ehdi osallistua perheen arkeen juurikaan. Mä en ole tuntemuksistani varma. Välillä tuntuu että haluan, välillä etten. Tänään on taas se ei -fiilis. Mun melkein ainut (iso) syyni harkita toista on esikoisemme; hänelle ei olisi kivaa kasvaa ilman sisaruksia...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Sun itse täytyy päättää tuntemuksien mukaan tämä asia. Mutta jos sä toivot lasta niin ei sitä kovin kannata lykätä. Ja pääset sä sinne vaatekauppoihinkin. Isä jos elämään se kuuluu niin on lasten kanssa kun ei ole töissä esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Onneksi olkoon, tuntui varmaan hirmu kivalta raskautua jos uskoit, ettei se ole mahdollistakaan!Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:No mulle se ei ollut. Toki aiemmin oli jo et lisää ei lapsia tullut. Ja sitten yllätyksenä ilman hoitoja raskauduin niin päätin sen lapsen pitää vaikka jäin hänen kanssa alusta asti yksin.Alkuperäinen kirjoittaja ap:No,se on aika paljon. Oliko raskasta käydä vauvavaihe läpi uudelleen? Mietin tässä, että voisihan sitä ajatella tekevänsä iltatähdenkin... Koska nyt pitäis panostaa työelämään ja muuhun. Pelkään myös, että toinen lapsi muuttaisi mut kauheaksi rasvatukkamammaksi 5 l vetoisine silmäpusseineen:/ Kun nytkin saa taiteilla päästäkseen kampaajalle ja vaatekauppaan, saatikka sitten kosmetiikkaostoksille. Ja toinen äitiysloma+hoitovapaa maksaisi myös tuhansia ja tuhansia euroja menetettyjä palkkatuloja...Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:vähän yli 13 vuotta.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Kuinka pitkä ikäero teidän muksuilla on?Alkuperäinen kirjoittaja Arla ProBioska:Mulla lapsilla on sitten taas niin pitkä ikäero et en tie onko silläkin merkitys nyt tähän tilanteeseen :|
Mulle ei ole nuo vaatekaupat ym niin tärkeitä olleet?
Mulla on osin vähän pinnallisia mietteitä näihin asioihin liittyen. Kuten huoli vaatekauppaan pääsystä Mutta mulle ne ovat arkea, ihmiset ovat erilaisia! Aloitin juuri työnteon, ja sekin tuntui aivan ihanalta. En haluaisi taas jumiutua kotiin pitkäksi ajaksi, vaikka äippäloma ja hoitovapaa ihanaa lapsen ja äidin yhdessäoloaikaa olivatkin!!
Lisäksi lapsen kanssa on nyt niin superkivaa, että haluaisn säilyttää tilannetta tällaisena. Hemmottelen pikkukaveria piloilolle, ja virtaa riittää hänen kanssaan touhuamiseen ja hänen huomioitiinsa vaikka millä mitalla.
Voisitko jutella tän uraohjuksen kanssa tästä kumpi niistä on tärkeämpi sitten?
Juu mun mielestä on kiva että mulla on sisaruksia tässä tilanteessa tai muutenkin.
Voihan sitä jutella, mutta en haluaisi vaikuttaa hänen työasioihinsa. Miehen työ kun on hänen elinikäinen unelmansa. Jos mies vähentää työntekoa merkittävästi lapsen takia, ei hän tule olemaan onnellinen. Ja en halua onnetonta miestä! Onpas tämä nyt niin hankalaa, että!
Niin se varmaan on. Mies olisi onnellisimmillaan, jos olisin nainen, joka hoitaisi mukisematta kodin ja lapset yksin ilman hänen apuaan. Niin että hän saisi koko paketin; ison perheen ja rajattomat työntekomahdollisuudet. Ei se ole sinänsä mikään niin kamala juttu häneltä...