Kuinka paljon teidän vanhemmat neuvovat teitä?

[muiden kokemuksia kaipaava]

Siis ilman, että kysytte neuvoa...

Mua on alkanut jo jopa ärsyttämään, kun omat vanhempani jakelevat neuvoja ja "viisauksia" oikeastaan joka asiassa. Ymmärrän toki, että elämää nähneenä halutaan jakaa omia kokemuksia, mutta meidän perheen asioihin puuttuminen ja omien neuvojen "tyrkyttäminen" alkaa kyllästyttää.

Pitääkö mun vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vai voiko asiasta sanoa heille. Ärsyttävää, että omat vanhemmat voivat noin paljon vaivata mieltä.

 

[hankey]

Äitini lopetti neuvomisen muutama vuosi sitten. En viitsi kertoa minkä ikäinen olin silloin ja tilanne oli se, että äitini taisi pahastua kun hänen ohjeitaan ei noteerattu. En tiedä, kirjoitin kumminkin kirjeen, jossa kerroin että olen elämääni tyytyväinen ja pyysin soittelemaan ja käymään kylässä. Äiti soitti heti kerjeen saatuaan ja kiitteli siitä. En tiedä vieläkään, mikä kriisi hänellä oli ollut.

 

[h]

Miten niin voiko sanoa? Sä oot kai aikuinen? Äiti on joskus puuttunu asioihini mutta enää ei taida uskaltaa. En muista missä vaiheessa on lopettanu ja jos joskus puuttuu niin sanon tylysti ku ei se oikeesti osaa kertoa mitään mitä en tiedä.

 

[piina]

Ei liikoja onneksi. Kyllä noi joitain esim. puutarhanhoito-ohjeita antaa, kun huomaavat ettemme ole jotain hoksanneet tehdä yms.

 

[joo]

Ei yhtään, tietää että on turhaa. Anoppi yrittää, vaan ei onnistu.

 

[toisinpäin]

Meillä on kääntynyt niin päin että vanhemmat kysyy neuvoa meiltä. Me ollaan nelikymppisiä ja vanhemmat kuuskymppisiä.

 

[kohta nelikymppinen]

Aika vähän nykyään. Taitaa olla niin päin, että minä tuputan neuvoja äidille useammin pyytämättä.

 

[e]

Aika vähän nykyään. Taitaa olla niin päin, että minä tuputan neuvoja äidille useammin pyytämättä.

Siihen syyllistyn minäkin!
Itse kysyn äidiltä lastenkasvatusneuvoja, koska siitä hän tiedä oikeasti paljon, ja joskus muutakin.