Kuinka paljon sinua ärsyttää kovaääniset...

kailottavat lapsukaiset? Siis sellaiset elämänmyönteiset, helposti innostuvat ja riemustuvat, jotka vaan aidosti ovat sellaisia. Aktiivisia lisäksi.

Kuinka paljon mielestäsi äänenkäyttöä ja aktiivisuutta pitäisi rajoittaa vai voiko antaa iloita oman persoonansa mukaisesti, kun kyseessä on ihan tavallinen arki kotona tai vaikka kesämökillä, jossa on muitakin? Eri asia on tietenkin tilanteet, joissa pitää ehdottomasti osata "hillitä" itsensä.

 

Riippuu ihan missä kailottaa. Päivällä tossa pihalla ja mökillä sun muualla ei haittaa yhtään, antaa purkaa energiaansa ihan rauhassa. Mut tosiaan ne tilanteet joissa pitää hillitä itsensä, niissä sit kans pitää hillitä itsensä. Siihen palaa käpy jos kesken vihkimisen joku hihkuu 150 desibelin voimalla juhlafiilistään.

 

Riippuu paikasta. Ulkona kestän ääntä, sisällä paljon huonommin.

 

Kohtalaisen paljon.

 

Ei ärsytä

 

Nyt kun rupean ajattelemaan, niin todella paljon. Oman 4veen ääni tuntuu helisevän kokoajan korvissa. Hyvin usein päivän aikaan pyydän hiljentämään, hyssyttelen ja toisinaan hermostun meteliin. Epämääräistä älämölöä, autojen leikkikolarointia, dinosaurusten karjumista, paloauton imitoimista. :kieh: Välillä tuntuu kun ois joku aistiyliherkkyys, muita ei tuo häiritse.

 

Ei kovin paljoa. Jos toissa on ollut kovin paljon vinkumista, kitinaa ja huutamista, niin silloin tyopaivan jalkeen ei jaksa kuunnella lapsia. Musiikki auttaa.

 

Leikkimiseen liittyvä äänenkäyttö ei haittaa, eikä varsinkaan pihalla.
Sellainen turha ininä, vonkuna, vinkuminen,tms. ääntely ilman "mitään syytä" sieppaa ja sen mä kiellän heti.

 

Kyllä mä kiinnitän huomiota ainakin omien lasteni äänenkäyttöön. Meillä esikoinen 5v on juurikin tuollainen kaikesta innostuva, ulospäin suuntautunut tapaus, joka tykkää jutella kaikkien kanssa ja on aina menossa pää kolmantena jalkana. Hänellä varsinkin ihan tavallisessa keskustelussakin ääni kohoaa ja joudun monesti huomauttamaan, että ei tarvitse puhua niin kovaa. Ehkä johtuu osittain siitäkin, että kun on useampi sisarus ja kaikilla koko ajan asiaa, niin joutuu puhumaan kovaa että tulee kuulluksi. Meillä on välillä melkoinen kakofonia päällä...

 

Nyt kun rupean ajattelemaan, niin todella paljon. Oman 4veen ääni tuntuu helisevän kokoajan korvissa. Hyvin usein päivän aikaan pyydän hiljentämään, hyssyttelen ja toisinaan hermostun meteliin. Epämääräistä älämölöä, autojen leikkikolarointia, dinosaurusten karjumista, paloauton imitoimista. :kieh: Välillä tuntuu kun ois joku aistiyliherkkyys, muita ei tuo häiritse.

Ei mua kyllä sellaisen normaalin leikin äänet, just autopäristelu yms., ole häirinneet, koskaan, mutta sellainen arpeeton älämölysiansaksa alkaa välillä riepomaan.

 

Silkasta ilosta kailottavat lapset on ihaninta mitä tiedän. Sitten ne turhautuneet ja kitisevät kailotukset... niitä en jaksa sitten yhtään.

 

Joo siihen se meillä nimenomaan sitten aina lopulta johtaa...

 

Ei häiritse yhtään, päin vastoin. Mua häiritsee naapurissa asuva alkkispariskunta, jotka unohtavat VÄHINTÄÄN joka viikonloppu kaikki valitukset ja huomautukset olla soittamatta paskaa musaa täysillä aamuun asti.

 

Äänen voimakkuutta joudun joskus vähän rajoittamaan. Ihan siitäkin syystä, että meillä on aika monta ihmistä joista jokaisella on oikeus välillä tulla kuulluksi. Se on vaikeaa, jos joku laulaa jollottaa siinä vieressä taukoamatta.

Mun lapsista kahdella on äärimmäisen kantava ääni ja hilpeä luonne. Se ääni kääntää kaupassa päitä, vaikkei lapsi edes mitenkään huutaisi. Ja innostuessa se vain kovenee. Joten kyllä jossain kohtaa huomautan, että vähän hiljempaakin voisi puhua.

Mutta ilakointia ja sitä hilpeää meininkiä en koskaan rajoita jollei se ole välttämätöntä

 

^ kuulostaa monin osin tutulta. Me ollaan aika äänekäs perhe, niin hyvässä kuin pahassa. Ollaan omalla porukalla naureskeltu, että ollaan kiljusen herrasväki. Mutta min mun mielestä ollaan myönteisiä, hauskuuttelijoita, leikkisiä ja se yhdistettynä kantavaan ääneen... On sitten tilanteita joissa kerätään katseita, kuten kaupassa tänään. Lapset vaan ovat niin innoissaan valitessaan jäätelöitä etteivät pysy nahoissaan. Kyllä myös älämölöä syntyy muutenkin. St kun yritän rajoittaa lasten äänen käyttöä omalla kantavalla äänelläni...

Ajatus lähti alunperin siitä kun ollaan samassa mökissä suht ahtaissa tiloissa sukulaisten ja heidän lasten kanssaan. Heidän, joskin vanhemmat lapset ovat omiini nähden rauhallisia, ja jos yrittävätnolla jotain muuta, se heti torpataan. Tiedän että omien leikki-iäisenieni mölinä ärsyttää toista perhettä, mutta en ole sitä lähtenyt kauheasti rajoittamaan kun nyt ollaan ihan vapaalla ja vapaassa olosuhteissa. Välillä tunnen pientä syyllisyyttä "kasvatuksen" puutteesta, mutta toisaalta voi mös syyttää toisia erilaisten temperamenttinen ymmärtämättömyydestä.

 

Meillä miehellä on tinnitus, joka ilmenee myös korvien herkkyytenä koviin ääniin. Meillä on vilkas lapsi, mutta miehen korvien herkkyyden vuoksi on pakko hillitä äänenkäyttöä. Olen huomannut, että meillä lapsi osaa varoa äänenkäyttöään paremmin kuin lapset yleensä, ja pitää kovaa ääntä vain harvinaisen paljon innostuessaan, mutta silloinkin osaa hiljentää pyydettäessä. (Tai suuttuessaan, mutta silloin hiljentäminen ei tietty onnistu kun ei halua.)

Äänenkäytön hallitseminen ei silti rajoita yhtään lapsen vauhdikkuutta, innostumista, myönteisyyttä ja leikkisyyttä. Ja hän on siitä huolimatta kaikkea muuta kuin rauhallinen. Äänekkyys tai hiljempaa oleminen ei siis mitenkään estä lasta riemuitsemasta elämästä ihan kuten muutenkin, joten en koe, että haittaa mitään opettaa lastaan hillitsemään metelöintiään tarvittaessa. (Vaikka sen oppiminen lapselle on aika hankalaa ja hidastakin.) Ja kokemuksesta opittuna vinkkinä: Lasten äänenkäyttöä ei kannata rajoittaa itse voimakkaalla äänellä. "Älä tee niin kuin minä teen..." Ei toimi. Pitää hiljentää omaa ääntään, se toimii paljon paremmin, vaikkei ehkä ekalla kerralla.

 

No jaa, minusta lapsi saa olla äänekäskin. Iloitessaan, suuttuessaan jne. Mutta jos esim olen puhelimessa/puhun toisen aikuisen kanssa, oletan lapsen osaavan olla myös hetken hiljaa tai rauhallisesti. Tämä toki riippuu lapsen iästäkin. Käytöstapoja vaadin, mutta kaikki kovaäänisesti ei ole huooa käytöstä.

 

Nyt kun rupean ajattelemaan, niin todella paljon. Oman 4veen ääni tuntuu helisevän kokoajan korvissa. Hyvin usein päivän aikaan pyydän hiljentämään, hyssyttelen ja toisinaan hermostun meteliin. Epämääräistä älämölöä, autojen leikkikolarointia, dinosaurusten karjumista, paloauton imitoimista. :kieh: Välillä tuntuu kun ois joku aistiyliherkkyys, muita ei tuo häiritse.

Ihana, tyypillinen pikkupoika :heart:

 

[QUOTE="vieras";28695087]Ihana, tyypillinen pikkupoika :heart:[/QUOTE]

Miten niin poika? Meiltä löytyy tuollainen pikkutyttö.

 

Ärsyttää ihan älyttömästi. Mulle tulee korvat kipeiksi kovista äänistä. Lapsille pitää kyllä opettaa oikeaa äänenkäyttöä, koska toiset ihmiset pitää oppia ottamaan huomioon.

 

Jos sulle tulee korvat kipeiksi ja muille ei, ja sen takia muiden pitää olla hiljempaa, niin onko se sitten toisten huomioimista?

 

[QUOTE="...";28695095]Miten niin poika? Meiltä löytyy tuollainen pikkutyttö.[/QUOTE]Joo joo.

 

Sen verran häiritsee, että välttelen paikkoja, joissa on paljon tai erityisen äänekkäitä lapsia.

 

[QUOTE="vieras";28695153]Joo joo.[/QUOTE]

?

 

Mua ei yhtään. Minulla on 8 lasta ikävälillä vauva-11v, niin on tuota älämölöä tottunut kuulemaan