Kuinka paljon mielestäsi äidin pitää leikkiä lasten kanssa?

["kolme lasta"]

Jatkuva huono omatunto, kun ei pinna ja mielenkiinto (enkä edes jotenkin osaa leikkiä) riitä omien lasten kanssa leikkimiseen. Tuntuu että tärkeät vuodet menevät ohi, kun en vietä lasten kanssa leikkien aikaa. Mutta jatkuvasti menee muut hommat edelle ja lapset puuhaavat keskenään. No, nytkin oon koneella :/. Siis tässähän mä olen heidän kanssaan. Hetken pelasin jotain peliä yhdessä ja tytön kanssa pyyhittiin keittiön pintoja. Nyt juon päiväkahvia tässä, lapset vieressä katsovat lastenohjelmaa. Seuraavaksi kauppa-asioille ja sitten ruokaa laittamaan.
Pitäisikö mielestänne työssäkäyvän äidin varata osa viikonlopusta lasten kanssa leikkimiseen vai onko leikki lasten homma?

 

[ammattilainen kasvatusalalta]

Työssäkäyvän äidin olisi osallistuttava lastensa elämään loppujen lopuksi vielä enemmän kuin kotona lapsiaan hoitavan. On nimittäin isompi vaara, että menettää otteen lastensa elämästä, eikä osaa enää oikein edes olla heidän kanssaan.

Päiväkodeissa on aika selkeästi nähtävissä sellainen ilmiö, että vanhemmat ovat tuuliajolla lastensa kasvatuksesta, eivätkä kunnolla tunne lapsiaan.

Leikkiminen ei ole ainoa vaihtoehto, mutta on varmistettava, ettei lapsi koe itseään sivuseikaksi työssäkäyvän vanhemman elämässä. Se vaara on aina hyvin suuri.

 

["vieras"]

Mä en leiki. Mutta luen, askartelen, ulkoilen ja pelailen pelejä lapsen kanssa. Ollaan yhdessä. Hupsutellaan, pusitaan ja halitaan. Kuuntelen, mitä lapsella on puhuttavaa.

 

["virkkis"]

Mä en oo varma, tulisiko vanhempien niinkään leikkiä lastensa kanssa, vaan yleensäkin puuhata kaikkea pientä. Sellaista mukahyödyllistä toimintaa. Ei eläimetkään varsinaisesti leiki jälkikasvunsa kanssa, vaan pikkuhiljaa opastavat miten elämästä selviydytään.

Itse vierastan sitä, että lapset vain leikkivät ja leikkivät eikä niillä ole mitään hajua siitä miten maailma oikeasti toimii. En nyt tarkoita sitä, että lasta alettaisiin koutsaamaan jo päiväkodissa kohti yliopistoa, vaan niitä ihan perusasioita: tehdään pipareita yhdessä, annetaan muksun täyttää pyykkikone, heilutaan imurin kanssa ja pyyhitään pölyjä, tehdään jotain tosi tärkeetä kuten postitetaan joku paketti tms. Yleensähän nämä siivoukset yms. hoitaa äiti nopeasti vaan pois, kun lapsi olisi ikäänkuin tiellä.

 

[ammattilainen kasvatusalalta]

Lapsen leikin alkuvaiheessa voi olla mukana, niin lapsi kokee, että hänen elämänsä tärkein osa-alue kiinnostaa vanhempaa. Leikistä voi irrottautua, kun on ohjannut sitä sellaiseen suuntaan, että se jatkuu lapsella omatoimisesti. Silloin kun lapsen ideat näyttävät ehtyvän, voi antaa uusia aineksia ja taas lapsi jatkaa itsekseen.

 

["työssäkäyvä äiti"]

Työssäkäyvän äidin olisi osallistuttava lastensa elämään loppujen lopuksi vielä enemmän kuin kotona lapsiaan hoitavan. On nimittäin isompi vaara, että menettää otteen lastensa elämästä, eikä osaa enää oikein edes olla heidän kanssaan.

Päiväkodeissa on aika selkeästi nähtävissä sellainen ilmiö, että vanhemmat ovat tuuliajolla lastensa kasvatuksesta, eivätkä kunnolla tunne lapsiaan.

Leikkiminen ei ole ainoa vaihtoehto, mutta on varmistettava, ettei lapsi koe itseään sivuseikaksi työssäkäyvän vanhemman elämässä. Se vaara on aina hyvin suuri.

sori, mutta ihan yhtä varmasti olet ammattilainen kasvatusalalta, kun minä olen suomen presidentti.

Milloin kotimammat ymmärtää, ettei ne työssäkäyvät äidit ole siellä töissä 24/7? Minä olen töissä 3pv/vko ja elokuusta sitten 5pv/vko, lapsi aloitti hoidossa 1v2kk-ikäisenä. Vaikka alan elokuussa tekemään täyttä päivää, niin lapsi haetaan jo neljältä pois hoidosta ja siinä on työpäivän jälkeen koko ilta sinne ysiin asti aikaa olla lapsen kanssa. Ja viikonloppuna kokonaiset kaksi päivää vapaata, oletteko te siitä tietoisia? Viikkolepo kuuluu työssäkäyville, se on ihan laissa määrätty...

 

[isoäiti mölykylästä]

no mä en ole leikkinyt ikinä. aina silloin tällöin lukenut ja pelannut jotain lautapeliä kylläkin

 

[ammattilainen kasvatusalalta]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";25986220] sori, mutta ihan yhtä varmasti olet ammattilainen kasvatusalalta, kun minä olen suomen presidentti.

Milloin kotimammat ymmärtää, ettei ne työssäkäyvät äidit ole siellä töissä 24/7? Minä olen töissä 3pv/vko ja elokuusta sitten 5pv/vko, lapsi aloitti hoidossa 1v2kk-ikäisenä. Vaikka alan elokuussa tekemään täyttä päivää, niin lapsi haetaan jo neljältä pois hoidosta ja siinä on työpäivän jälkeen koko ilta sinne ysiin asti aikaa olla lapsen kanssa. Ja viikonloppuna kokonaiset kaksi päivää vapaata, oletteko te siitä tietoisia? Viikkolepo kuuluu työssäkäyville, se on ihan laissa määrätty... [/QUOTE]

? Erikoinen reaktio kirjoitukseeni. Ei työssäkäyvä tarkoitakaan automaattisesti kaikkia työssäkäyviä, vaan niitä, joilla ei oikeasti ole aikaa lapselleen kuin pari tuntia illassa ja viikonloputkin kuluvat monissa eri puuhissa. Tiedän mistä puhun, ei kannata ottaa itseensä, jos asia ei oikeasti sinua kosketa.

Lepoa lapsista ei ole missään laissa määrätty, vaan päin vastoin

 

[toinen työssäkäyvä]

joo en minäkään 24/7 käy töissä. Osaan olla lasteni ja kanssa ja tunnen heidät paremmin kuin kukaan muu.
Aiemmin kirjoitin yhteen riitelyketjuun koskien lasten ulkoilua, että varsin hyvä omatunto on siitä, että hoitotäti ulkoiluttaa lapset 2 kertaa päivässä kun itse olen varsin laiska ulkoilemaan- talvisin. Keväällä/kesällä ollaan paljon yhdessä ulkona ja hoidetaan kasveja + lapset leikkii omia leikkejään.
Kotona ollessa joskus olen lasten leikeissäkin mukana mutta enempi se yhdessäolo on sitä tavoitettavissa oloa kotitöiden lomassa, yleistä höpöttelyä ja hupsuttelua, sohvalla yhdessä pötköttämistä yms.

 

["työssäkäyvä äiti"]

? Erikoinen reaktio kirjoitukseeni. Ei työssäkäyvä tarkoitakaan automaattisesti kaikkia työssäkäyviä, vaan niitä, joilla ei oikeasti ole aikaa lapselleen kuin pari tuntia illassa ja viikonloputkin kuluvat monissa eri puuhissa. Tiedän mistä puhun, ei kannata ottaa itseensä, jos asia ei oikeasti sinua kosketa.

Lepoa lapsista ei ole missään laissa määrätty, vaan päin vastoin

Viikkolepo TÖISTÄ. Mistä teitä "ammattilaisia" oikein kasvaa? Määritteleekö se, onko äiti töissä vai kotona sen, kuinka paljon hän jaksaa lapsensa kanssa touhuta? Veikkaanpa, että työssäkäyvät panostavat enemmän siihen lastensa kanssa oloon vapaa-ajallaan kuin ne, jotka tekee sitä työkseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25986164]Mä en leiki. Mutta luen, askartelen, ulkoilen ja pelailen pelejä lapsen kanssa. Ollaan yhdessä. Hupsutellaan, pusitaan ja halitaan. Kuuntelen, mitä lapsella on puhuttavaa.[/QUOTE]

Juuri näin!! MÄ en osaa, enkä tykkää leikkiä. Muita juttuja tehdään paljonkin

 

[ammattilainen kasvatusalalta]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";25986307] Veikkaanpa, että työssäkäyvät panostavat enemmän siihen lastensa kanssa oloon vapaa-ajallaan kuin ne, jotka tekee sitä työkseen.[/QUOTE]

Noinhan sen on pakko ollakin, koska muulloin kuin vapaa-ajalla ollaan erossa lapsesta.

Puhun ilmiöstä, jonka olen huomannut, eikä se silti tarkoita sitä, että jokainen olisi pihalla lapsensa elämästä.

 

[Anatolia]

Oon lukenut satuja, pelannut lautapelejä, joskus rakentanut ehkä legojakin. Vien lapsia uimaan, luistelemaan, metsäretkelle, puistoon, pelaamme yhdessä palloa, jne.

Mutta en todellakaan istu lattialla muovinen ukkeli kädessä ja selitä että tää meni nyt tänne ja se tuli sit sanomaan tälle että...

Poikani uudella paineilmapyssyllä ammuin kyllä juuri miestä takamukseen. Leikkiä sekin

Pidän tosi tärkeänä sitä, että lapsi osaa leikkiä itsekseen ja toisten lasten kanssa, ilman aikuisen mukanaoloa. Mun lapset osaa. Ei niillä ole ollut vaihtoehtoja

 

["työssäkäyvä äiti"]

Noinhan sen on pakko ollakin, koska muulloin kuin vapaa-ajalla ollaan erossa lapsesta.

Puhun ilmiöstä, jonka olen huomannut, eikä se silti tarkoita sitä, että jokainen olisi pihalla lapsensa elämästä.

"ilmiö, jonka olet huomannut"?

 

["tiina"]

Muista antaa jokaiselle myös kahdenkeskistä aikaa...ihan arkiaskareiden puitteissa...

 

["vieras"]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";25986307]Viikkolepo TÖISTÄ. Mistä teitä "ammattilaisia" oikein kasvaa? Määritteleekö se, onko äiti töissä vai kotona sen, kuinka paljon hän jaksaa lapsensa kanssa touhuta? Veikkaanpa, että työssäkäyvät panostavat enemmän siihen lastensa kanssa oloon vapaa-ajallaan kuin ne, jotka tekee sitä työkseen.[/QUOTE]

Vähän ohi aiheen; mutta erikoisia reaktioita sinulla!
Tottakai se että onko töissä vai kotona määrittelee sen kuinka paljon jaksaa/EHTII lapsensa kanssa touhuta. Ja tämän ammattilaisen kommentit ovat erittäin osuvia; tiedän itse hyvin monta uraäitiä, jotka ovat täysin "pudonneet" kelkasta siitä missä lapsen kehityksessä mennään, eli pitävät lasta paljon vauvempana kuin ovat jne. , eivät osaa tehdä asioita lapsen kanssa, eivät keskustele lapsen kanssa tarpeeksi jne., kun ovat tottuneet siihen, että joku muu kasvattaa heidän lastaan. Niin, ja ovat paljon välinpitämättömämpiä lastensa suhteen kuin kotiäidit, koska eivät näe miten se vaikuttaa lapsen käytökseen, ja omana vapaa-aikanaan haluavat myös levätä (luonnollisestikin!), joten helppo sivuuttaa uhmaikäisen kanssa vääntö ja antaa lapsen voittaa...

EN yleistä, vaan komppaan vaan tämän ammattilaisen kommentteja tässä ketjussa. Työssäkäyville äideille ehkä hyvä hetki katsoa peiliin ja miettiä panostaako tarpeeksi oman lapsensa kasvatukseen ja pitääkö rajoista kiinni. Sillä tosi monet koululaiset esim omaavat aika huonoja tapoja ja auktoriteettiongelmia...

 

[Eedla]

Kai se on lapsi- ja äitikohtainen asia. Mä en kyllä paljoa leiki niinku siis leikkimällä leiki, meillä on kylläkin 3 lasta, ehkä eri asia kuin jos ois vaikka yksi lapsi joka kaipaa seuraa. Mä oon lähinnä paikan päällä saatavilla jos tarvii, mutta kyllä noi leikkimiset hoitaa ihan kolmestaan. Joskus oon leikissä sellaisessa passiivisessa roolissa. saatan neuloa tai olla koneella ja silti osa niitten leikkiä. keskeytän kyllä hommani jos lapsille tulee asiaa ja kuuntelen heitä ja juttelen jos haluavat. Pelaan myös pelejä ja paljon me tehdään yhdessä esim siivous- ja kokkaushommia. Lasten lempipuuhaa on esim imuroida ja luututa lattioita Kaverini naurokin viime viikolla kun se pähkäili että miten hän sais lapsensa (saman ikäiset kuin mulla) osallistumaan kotitöihin, että minkälaista palkintoa pitäis aatella että ne suostuis. Mä sanoin että meillä on taas niinpäin että mä käytän palkintona sitä että saavat siivota esim niin että jos lapsi tekee jonkun tietyn jutun niin saa palkinnoksi imuroida koko huoneiston ja näähän on ihan tohkeissaan asiasta ja tekevät äkkiä pyydetyt jutut että saavat siivota

 

["työssäkäyvä äiti"]

[QUOTE="vieras";25987632]Vähän ohi aiheen; mutta erikoisia reaktioita sinulla!
Tottakai se että onko töissä vai kotona määrittelee sen kuinka paljon jaksaa/EHTII lapsensa kanssa touhuta. Ja tämän ammattilaisen kommentit ovat erittäin osuvia; tiedän itse hyvin monta uraäitiä, jotka ovat täysin "pudonneet" kelkasta siitä missä lapsen kehityksessä mennään, eli pitävät lasta paljon vauvempana kuin ovat jne. , eivät osaa tehdä asioita lapsen kanssa, eivät keskustele lapsen kanssa tarpeeksi jne., kun ovat tottuneet siihen, että joku muu kasvattaa heidän lastaan. Niin, ja ovat paljon välinpitämättömämpiä lastensa suhteen kuin kotiäidit, koska eivät näe miten se vaikuttaa lapsen käytökseen, ja omana vapaa-aikanaan haluavat myös levätä (luonnollisestikin!), joten helppo sivuuttaa uhmaikäisen kanssa vääntö ja antaa lapsen voittaa...

EN yleistä, vaan komppaan vaan tämän ammattilaisen kommentteja tässä ketjussa. Työssäkäyville äideille ehkä hyvä hetki katsoa peiliin ja miettiä panostaako tarpeeksi oman lapsensa kasvatukseen ja pitääkö rajoista kiinni. Sillä tosi monet koululaiset esim omaavat aika huonoja tapoja ja auktoriteettiongelmia...[/QUOTE]

Etpä yleistä, et. Ihan turha urputtaa mulle, kun et tunne mua yhtään. Se, että teen töitä 3 päivänä viikossa ei todellakaan estä mua huomaamasta lapseni kehitysvaiheita Samalla kuitenkin pysyn mukana urakehityksessäni (ENKÄ tuo töitä kotiin, vaan ne jää sinne, kun se olis varmaan sun seuraava marmatuksen aihe... ) ja tienaan sievoisen summan rahaa lapseni turvaksi. Nautin elämästä, jaksan touhuta lapseni kanssa ihan eri tavalla kuin silloin, kun olin kaiket päivät hänen kanssaan kotonaan ja ainoa aivotyöni oli aamulla miettiessäni päivän ruokalistaa... Samalla annan lapselleni hienon roolimallin siitä, että myös naiset voi onnistua työelämässä ihan siinä missä miehetkin ja myös naisilla voi olla sellaiset tulot, ettei tarvitse olla riippuvaisia miehistä...

 

["vieras"]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";25987716]Etpä yleistä, et. Ihan turha urputtaa mulle, kun et tunne mua yhtään. Se, että teen töitä 3 päivänä viikossa ei todellakaan estä mua huomaamasta lapseni kehitysvaiheita Samalla kuitenkin pysyn mukana urakehityksessäni (ENKÄ tuo töitä kotiin, vaan ne jää sinne, kun se olis varmaan sun seuraava marmatuksen aihe... ) ja tienaan sievoisen summan rahaa lapseni turvaksi. Nautin elämästä, jaksan touhuta lapseni kanssa ihan eri tavalla kuin silloin, kun olin kaiket päivät hänen kanssaan kotonaan ja ainoa aivotyöni oli aamulla miettiessäni päivän ruokalistaa... Samalla annan lapselleni hienon roolimallin siitä, että myös naiset voi onnistua työelämässä ihan siinä missä miehetkin ja myös naisilla voi olla sellaiset tulot, ettei tarvitse olla riippuvaisia miehistä...[/QUOTE]

En yleistä, enkä myöskään marmata. Kerron vain oman kokemukseni asiasta,ja siitä mitä olen ympärilläni nähnyt- siihen kai minullakin on tällä palstalla oikeus?
Aika agressiivinen tapa sinulla ilmaista itseäsi. Miksi koet jonkun toisen mielipiteet niin uhkaavina?

Jokainen tekee valintansa ja joutuu elämään valintojensa kanssa. Mutta älä piilota valintojasi tuollaisten tekosyiden taakse, vaan ole rehellinen itsellesi.
Itse olen valintani tehnyt sillä perusteella mikä minulle merkitsee, ja se on, että lapsistani kasvaa tasapainoisia ihmisiä, ja voin kokea tulevaisuudessa, että annoin kaikkeni sille, että niin voi käydä, ja annoin myösmahdollisimman paljon aikaani elämästäni heille. En halua maata kuolinvuoteella syyllisyydessä, että en viettänyt lasteni kanssa tarpeeksi aikaa.
Toisille merkkaa elämässä ENITEN omien lasten kasvatus, ja ovat valmiita jättämään oman työnsä vaikka vuosiksi/ kymmeniksi vuosiksi lastensa takia. Tuskin siinä silti antaa huonoa roolimallia naisen elämästä!! Toisille näköjään merkkaa "sievoisten summien tienaaminen" ja feministin roolimallin opettaminen lapsille. Luuletko oikeasti että pieni lapsi pohtii mielessään, että hyvä että tuo äitini käy töissä ettei tarvitse olla riippuvainen isästä.??Lähinnä luulen että se pieni ihminen kaipaa äitiään siellä hoidossa ollessaan...

 

["työssäkäyvä äiti"]

[QUOTE="vieras";25987805]En yleistä, enkä myöskään marmata. Kerron vain oman kokemukseni asiasta,ja siitä mitä olen ympärilläni nähnyt- siihen kai minullakin on tällä palstalla oikeus?
Aika agressiivinen tapa sinulla ilmaista itseäsi. Miksi koet jonkun toisen mielipiteet niin uhkaavina?

Jokainen tekee valintansa ja joutuu elämään valintojensa kanssa. Mutta älä piilota valintojasi tuollaisten tekosyiden taakse, vaan ole rehellinen itsellesi.
Itse olen valintani tehnyt sillä perusteella mikä minulle merkitsee, ja se on, että lapsistani kasvaa tasapainoisia ihmisiä, ja voin kokea tulevaisuudessa, että annoin kaikkeni sille, että niin voi käydä, ja annoin myösmahdollisimman paljon aikaani elämästäni heille. En halua maata kuolinvuoteella syyllisyydessä, että en viettänyt lasteni kanssa tarpeeksi aikaa.
Toisille merkkaa elämässä ENITEN omien lasten kasvatus, ja ovat valmiita jättämään oman työnsä vaikka vuosiksi/ kymmeniksi vuosiksi lastensa takia. Tuskin siinä silti antaa huonoa roolimallia naisen elämästä!! Toisille näköjään merkkaa "sievoisten summien tienaaminen" ja feministin roolimallin opettaminen lapsille. Luuletko oikeasti että pieni lapsi pohtii mielessään, että hyvä että tuo äitini käy töissä ettei tarvitse olla riippuvainen isästä.??Lähinnä luulen että se pieni ihminen kaipaa äitiään siellä hoidossa ollessaan...[/QUOTE]

No näitä aloituksia on tullut nyt viime aikoina niin prkleen paljon, ettei jaksa enää vastailla kovinkaan hillitysti. Ihan outoa syyllistämiskulttuuria, kuulostaa ihan pelkältä kateudelta kyllä niitä kohtaan, jotka uskaltaa jatkaa omaa elämää vaikka lapsi syntyykin eikä pysähdy niille jalansijoilleen seuraavaksi 18 vuodeksi.

Mulle merkitsee elämässäni ENITEN lapseni, ihan kaikista ENITEN. Siksi olen valinnut polun, jossa voin yhdistää kotonaolon (olenhan 4 PÄIVÄÄ VIIKOSTA KOTONA!!!) ja töissä käynnin. Musta on todellakin ihana arvostaa omaa osaamistani molemmissa asoissa, eikä se tee musta feministiä, että mun mielestä naisella on hyvä olla omakin elämä, koulutus, ammatti ja ura. Tuo koko kommenttisi feminismistä kyllä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että naisella olisi hyvä olla edes jonkunnäköistä yleissivistystä ennen sikiämistä, ettei tollaisia 50-luvun kasvatusmetodeja vielä periytä jälkipolvilleen...

 

[her]

mä leikin todella harvoin, kun lapset haluaa yleensä leikkiä ihan omia juttujaan ilman aikuisen puuttumista. Muita juttuja kyllä tehdään ja touhutaan aina kun olen kotona.

 

["vieras"]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";25987857]No näitä aloituksia on tullut nyt viime aikoina niin prkleen paljon, ettei jaksa enää vastailla kovinkaan hillitysti. Ihan outoa syyllistämiskulttuuria, kuulostaa ihan pelkältä kateudelta kyllä niitä kohtaan, jotka uskaltaa jatkaa omaa elämää vaikka lapsi syntyykin eikä pysähdy niille jalansijoilleen seuraavaksi 18 vuodeksi.

Mulle merkitsee elämässäni ENITEN lapseni, ihan kaikista ENITEN. Siksi olen valinnut polun, jossa voin yhdistää kotonaolon (olenhan 4 PÄIVÄÄ VIIKOSTA KOTONA!!!) ja töissä käynnin. Musta on todellakin ihana arvostaa omaa osaamistani molemmissa asoissa, eikä se tee musta feministiä, että mun mielestä naisella on hyvä olla omakin elämä, koulutus, ammatti ja ura. Tuo koko kommenttisi feminismistä kyllä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että naisella olisi hyvä olla edes jonkunnäköistä yleissivistystä ennen sikiämistä, ettei tollaisia 50-luvun kasvatusmetodeja vielä periytä jälkipolvilleen... [/QUOTE]

Tulkitset ihmisiä aika oudosti.
Enemmän kyllä kuulostaa kateudelta sinun puoleltasi niitä kohtaan, jotka uskaltavat pysäyttää elämänsä hetkeksi kun saavat lapsia,- kun kuohahdat noin! Kotiäidit tuskin kadehtivat muita heidän kiireisestä elämästään, miksi kadehtisivat? Kun juuri saavat tehdä niin kuin itse haluavat, ja OLLA niiden omien lapsien kanssa. Ymmärsitkö mitä tarkoittaa sana valinta? Elämä on täynnä valintoja.

Sinulle tämä on näköjään kilpailua siitä kummalle lapset merkitsevät enemmän. Jatkahan kilpailua jonkun muun kanssa. Ei minua kiinnosta kuinka monta tuntia olet töissä ja kuinka monta tuntia lapsesi kanssa. Turhaan minulle yrität päteä.

 

["työssäkäyvä äiti"]

[QUOTE="vieras";25988060]Tulkitset ihmisiä aika oudosti.
Enemmän kyllä kuulostaa kateudelta sinun puoleltasi niitä kohtaan, jotka uskaltavat pysäyttää elämänsä hetkeksi kun saavat lapsia,- kun kuohahdat noin! Kotiäidit tuskin kadehtivat muita heidän kiireisestä elämästään, miksi kadehtisivat? Kun juuri saavat tehdä niin kuin itse haluavat, ja OLLA niiden omien lapsien kanssa. Ymmärsitkö mitä tarkoittaa sana valinta? Elämä on täynnä valintoja.

Sinulle tämä on näköjään kilpailua siitä kummalle lapset merkitsevät enemmän. Jatkahan kilpailua jonkun muun kanssa. Ei minua kiinnosta kuinka monta tuntia olet töissä ja kuinka monta tuntia lapsesi kanssa. Turhaan minulle yrität päteä.[/QUOTE]

Ei minun tarvitse päteä kenellekään, riittää että olen itse tyytyväinen elämääni ja perheeni on onnellinen Sinä kerroit jo ihan tarpeeksi kutsumalla minua feministiksi ainoastaan sen takia, että olen koulutettu, työssäkäyvä äiti

 

["mona"]

En jaksanut lukea koko ketjua. Mä leikin aika paljon lapsen kanssa, johtuen siitä että on ainokainen. Jos olis lapsiseuraa, niin saisivat kyllä pääasiassa touhuta keskenän. Kyllä mä nytkin yritän ohjata sitä omiin leikkeihin eli keksin jonkun hauskan leikin jota se voi sitten itse jatkaa yksinään.

 

["työssäkäyvä äiti"]

[QUOTE="vieras";25988060]Tulkitset ihmisiä aika oudosti.
Enemmän kyllä kuulostaa kateudelta sinun puoleltasi niitä kohtaan, jotka uskaltavat pysäyttää elämänsä hetkeksi kun saavat lapsia,- kun kuohahdat noin! Kotiäidit tuskin kadehtivat muita heidän kiireisestä elämästään, miksi kadehtisivat? Kun juuri saavat tehdä niin kuin itse haluavat, ja OLLA niiden omien lapsien kanssa. Ymmärsitkö mitä tarkoittaa sana valinta? Elämä on täynnä valintoja.

Sinulle tämä on näköjään kilpailua siitä kummalle lapset merkitsevät enemmän. Jatkahan kilpailua jonkun muun kanssa. Ei minua kiinnosta kuinka monta tuntia olet töissä ja kuinka monta tuntia lapsesi kanssa. Turhaan minulle yrität päteä.[/QUOTE]

Ja lisäyksenä vielä, että ei minulla mitään pakkoa ollut mennä töihin, kyllä se ihan mun oma valintani oli aloittaa työt osa-aikaisena kun lapsi oli 1v2kk. Susta varmaan tuntuu uskomattomalta se, että joku oikeasti viihtyy työssään ja on hyvä siinä ja haluaa jatkaa hommia sen lapsen saannin jälkeenkin...