Vauva on pian 7kk ja pääsen kyllä jumppaan yms. vaikka mies tekee yötöitä ja yleensä on nukkumassa päivällä/alkuillasta.
Just muutama päivä sitten puhuttiin tästä aiheesta, kun kysyin saanko mennä jumppaan vaikka eilenkin olin. Että jaksaako toisen illan peräkkäin herätä "yönuniltaan" muutamaksi tunniksi vauvan kanssa. Mies itse totesi, että eikai kukaan niitä oman lapsen kanssa olemisia laske, että mene vaikka joka ilta, jos haluat.
Mietin asiaa ja tosiaan - meillä se taidankin olla minä, joka ns. laskee niitä kertoja, jolloin mies on kaksin vauvan kanssa ja miettii, että olenkohan nyt liikaa menossa omiin juttuihini.
Sen olen kyllä huomannut (ja mies myöntänyt itsekin), että hänen on helpompi olla ja leikkiä lapsen kanssa silloin, kun minä en ole paikalla. Tiedä mistä sekin sitten mahtaa johtua. Olen kuitenkin alusta asti pyrkinyt siihen, etten puutu miehen tapaan tehdä asioita.